Viimeiset vaiheet käsillä

En voi uskoa, että se on valmis! En kyllä tiedä miksi tämä tuntuu näin uskomattomalta, sillä tätä vartenhan minä olen opiskellut viimeiset 1,5 vuotta. Tämän pitäisi kyllä onnistua ja kun se onnistuu, minun ei kuuluisi olla leuka maassa ja totaalisen hämmästynyt. Ihan kuin olisi nähnyt yksisarvisen. :D 

Ja tästä tuli oikeasti hyvä, olen todella tyytyväinen. Ihan aidosti. Takki pitää palauttaa arvioitavaksi ylihuomenna ja tänään sain tehtyä kirjalliset loppuun. Niin, onkos niistä ollut edes puhetta? Voi, totta vieköön, tähän kuuluu niin paljon muutakin kuin vain varsinaisen tuotteen valmistaminen: kaavoittamista, suunnittelua, laaja asiakasanalyysi, kustannuslaskelmat....  Alla piirtämäni tasokuva poikkileikkauskohteineen sekä tietysti itse poikkileikkauskuvat. Näiden piirtäminen, jos mikä, saa aivot nyrjähtämään.

Tasokuva edestä ja takaa, sekä poikkileikkauskohteet

Tarkastamattomat poikkileikkauskuvat

Asiakas oli oikein tyytyväinen takkiinsa. Hän on jo pitkään haaveillut tästä takista ja kun hän nyt puki asukokonaisuuden ylleen, näytti takkikin aivan uskomattoman hyvältä. Materiaali on todella lämmin, se sopineekin paremmin syys-talvikäyttöön kuin kevät-kesäkäyttöön. Nyt kun kaavat on valmiina ja työjärjestys on tuttu, on tarkoitukseni valmistaa vielä toinenkin takki, tällä kertaa ohuemmasta kankaasta. Alla kuvat tuotteesta tyytyväisen asiakkaan päällä.

Tähän loppuun voisin vielä vertailun vuoksi puhua rahasta. Tiedän, tavattoman rahvaanomaista, mutta puhutaan silti, sillä se kiinnostaa varmasti ainakin yhtä lukijaa ja sen avulla voi hahmottaa tuotteen hinnan muodostumista ihan oikeassakin elämässä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että valmis tuote tilattuna verkkokaupasta maksaa 1295 euroa.

Materiaalikulut (sis. kaavat, langat, kangas, vuori, olkatoppaukset jne.)              117,46 euroa   

Työn osuus, 37h (sis. kaavoitus, protot, kankaan leikkaus, ompelu jne.)           1480,00 euroa (alv 0%)

Valmiin tuotteen verollinen hinta                                                                        1969,52 euroa

Kaiken kaikkiaan tämän takin tekeminen itse kannatti hyvinkin. Ei tällä vielä palkoille pääsisi, mutta jos tekisin vaatetta itselleni, en tietenkään laskisi työlle mitään hintaa ja esimerkiksi tässä tapauksessa asiakas säästi yli 1000 euroa suostumalla koekaniiniksi viimeiseen näyttööni. Kaiken lisäksi seuraavan takin tekemiseen menee huomattavasti vähemmän aikaa, sillä kaavat on jo valmiiksi olemassa eikä kaavoitusta ja protoja tarvitse tehdä uudestaan.

Kiirettä pitää

Näyttötyön väliarviointi on huomenna. Päästäkseni haluamaani vaiheeseen siihen mennessä, laadin aikataulun, jota noudattaessani työn pitäisi valmistua ajallaan. Tapanani on tehdä projekteihin aikataulu ja usein vielä hieman tiukempi kuin olisi tarve, jotta olen varautunut yllätyksiin. Niitä tulee aina. Mikään ei mene koskaan kuin Strömsössä.

Nyt olen jälleen päässyt aikatauluni avulla haluamaani välitavoitteeseen ja takki on on päällikankaan osalta koossa. Kuluneella viikolla:

- tein protosovitusmuutokset kuosittelukaavoihin

- valmistin leikkuukaavat ja vuorin kaavat

- leikkasin päällikankaan

- kokosin takakappaleen ja yhdistin sen miehustaan

- valmistin kauluksen ja hihat

- tein liivintaskut

- silitin, silitin ja silitin

- tein korjauksia dokumentteihin

Eli kuten otsikossakin mainitsen: kiirettä pitää. Suurin työ on aina pienosissa, niiden kanssa pitää olla todella tarkkana. Taskuissa pitää huomioida myös niiden symmetrinen sijoittaminen etukappaleille.

Materiaalini on hieman haastava pienosien kanssa. Terävien taitteiden aikaansaaminen on käytännössä mahdotonta. Erikoinen materiaali kerrassaan, sillä isompien osien käsittely ja ompelu on suorastaan herkkua. Ohessa muutamia kuvia liivintaskun työvaiheista. Mainittakoon vielä, että kahteen taskuun kului aikaa yhteensä 4,5 tuntia!

Harsin ommelmerkit päällikankaaseen kaavan mukaisesti.

Poistin kaavapaperin varovaisesti ja piirsin taskunsuun aukileikkauskohdan.

Ensimmäisenä ommellaan kiinni taskulista.

Taskupussi asetetaan taskulistan saumaa vasten ja ommellaan kiinni.

Kun molemmat taskupussit on ommeltu kiinni, ommellaan aukileikkauksen
kolmiopalat ja taskupussit.

Valmista taskua pitää silittää varovasti ja paljon, jotta se asettuu siististi.

Viimeinen koitos alkaa - näyttönä takki asiakkaalle

 Viimeinen näyttötyö on takki asiakkaalle. Asiakkaana on mieheni, joka on jo useamman vuoden haaveillut kansallispuvun takista. Kansallispuvut ovat kalliita, joten haave on jäänyt toteutumatta. Tämä opintorupeama on ollut haastavaa aikaa myös hänelle, joten halusin tällä tavoin kiittää häntä opintojeni aikana saamastani tuesta ja jaksamisesta. 

Näyttöön ja ylipäätään asiakastyön tekemiseen liittyy olennaisesti kattava asiakasanalyysi, jossa asiakkaalle tehdään väri-, vartalo- ja tyylianalyysit. Usein näitä analyyseja käytetään suunnittelun lähtökohtana, jotta valmistuva tuote varmasti sopisi asiakkaan vartalolle, tyyliin ja väreihin. Tähän näyttöön näillä asioilla ei ole vaikutusta, sillä kyseessä on kansallispuvun takki ja se tehdään juuri kuten se on kaavoitettu. Mieheni on kotoisin Jalasjärveltä, joten näyttötyönä pitäisi syntyä Etelä-Pohjanmaan kansallispuvun takki. Kansallispukua mieheni käyttää juhlatilaisuuksissa, kuten häissä.

Kuva lainattu internetistä.

Materiaalina on 100 % huovutettu villa ja 2-rivinen napitus tehdään messinkinapeilla. Vuorimateriaali on 100 % asetaattia, joka on hengittävä materiaali ja mittapysyvämpi kuin vaikkapa viskoosi. Koin, että vuorimateriaalin kanssa on varaa valita, vaikka kyseessä onkin kansallispuvun takki, ja päädyin asetaattiin mm. juuri sen hengittävyyden vuoksi. 

Tilasin kaavat yrityksestä, joka myy kansallispukuja sekä niihin liittyviä tarvikkeita, osia ja materiaaleja. Valmiskaava kuulostaa ajatuksena mukavalta ja turvalliselta, mutta näissä kaavoissa oli monta ihmeellisyyttä: osa kaavan osista puuttui, kaavoihin sisältyi osittain saumanvarat, mutta niitä ei oltu merkitty mihinkään eikä työjärjestyskään  ollut selkeimmästä päästä. 

Aloitin kaavalogiikan opiskelun sillä, että valitsin summassa kaavojen pienimmän koon ja valmistin siitä proton sellaisenaan, mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta. Pienin koko oli todella lähellä aiemmin tekemääni RY+8 peruskaavaa, joten se oli oikein hyvä lähtökohta. Nyt olen saanut juuri toiset kuosittelukaavat valmiiksi ja seuraava vaihe olisikin uuden proton valmistaminen. Nyt uskon olevani niin lähellä oikeata, lopullista kaavaa, että teen seuraavan proton eräänlaisesta huovasta, jotta saan paremman tuntuman ompeluun lopullista tuotetta ajatellen. Sormet ristissä!

Viimeinen harjoitustyö, valmis!

 Uskomatonta, mutta totta: valmis siitä tuli. Välillä tuntui kyllä, että maali on niin kaukana, että ei kerta kaikkiaan paukut riitä maaliviivan ylittämiseen, mutta jälleen kerran yllätin (ja ylitin!) itseni.

Valmista tuli. Ei mitenkään ennätysajassa, sillä tunteja meni yli 60 ja vaikka materiaalikulut olivatkin vain reilu 20 euroa, tuli jakulle työn hinnan kanssa yli 3000 euroa. Ostaisitko?! Itse olen tyytyväinen eikä sitä koskaan omalle työlleen tietysti laske hintaa, joten kas kuinka sainkin kahdella kympillä kivan jakun!

Pituus on juuri täydellinen!

Pakollinen tasku tuli povitaskun muodossa.

Kohdistus onnistui etenkin takana.

Jakku - kohti viimeistä haastetta

Hypätään hetkeksi nykypäivään: jakku. Tutkinnon viimeinen haaste, eli näyttö numero 3, on valmistaa takki/jakku asiakkaalle. Tähän, kuten muihinkin näyttöihin valmistaudutaan valmistamalla harjoitustuote. Minä valmistan vyötärömittaisen vintagehenkisen jakun itselleni.

Huvittavaa kuinka naivisti lähdin tätä(kin) työtä lähestymään. Järjestelmälliseen ja ammattimaiseen työskentelyyn kuuluu työn suunnittelu. Olemme oppineet laatimaan arvioita eri työvaiheisiin kuluvasta ajasta, materiaalin menekistä ja tuotteen lopullisesta hinnasta, sekä vertaamaan näitä arvioita myöhemmin toteutuneeseen.

Näin kivasti omat arviot ovat tällä hetkellä kohdanneet todellisuuden:

- 2 kappaleen hihan peruskaava arvio 2 tuntia, kulunut aika 3 tuntia

- kuosittelukaavat arvio 3 tuntia, kulunut aika 24 tuntia *huutonaurua*

- tukikankaiden leikkaaminen ja kiinnitys arvio 2 tuntia, kulunut aika 4 tuntia

Tässä vieressä on kuva tukikankaan leikkuusuunnitelmasta. Siitä näkee kuinka kauniin kankaan löysin Nextiilistä. Kuvioiden kohdentamisessa oli haasteita, mutta tein parhaani. Kuvioiden kohdistamisen vuoksi kankaan taloudellisen käytön sai heittää romukoppaan ja palojen leikkaamisen jälkeen jäljelle jäi kasa kirjavaa silppua.

Vuorikankaaksi valitsin syvän violetin vuorikankaan, jonka niin ikään löysin Nextiilistä. Halusin jakkuun särmää ja siitä syystä päädyin valitsemaan tumman vuorikankaan vaalean ja päällikankaaseen sointuvan sijaan.

Ennen kuin pääsin aloittamaan varsinaisen kankaan leikkaamisen, kuosittelin, tein kuosittelumuutoksia ja ompelin kolme protoa. Ehkä tässä yltiövarovaisessa lähestymistavassa oli takana myös hirvittävä epävarmuus omasta osaamisesta ja oletetusta epäonnistumisesta. En vaan kerta kaikkiaan halunnut ryhtyä tekemään varsinaista tuotetta.

Kakkosproton kangas oli aivan ihanan värinen. Olisin toivonut, että saisin siitä myös käyttökelpoisen tuotteen, mutta ei siitä mitään tarkemman tarkastelun kohdetta saa. Suurin syy on tietenkin saumanvaran unohtuminen pääntieltä! :D Voi miten onnellinen olenkaan, että tällaiset erehdykset tuli tehtyä jo protojen kanssa. 

Toivottavasti voin jo pian laittaa tänne lisämateriaalia työn etenemisestä. 

Vanhasta uutta: verhoista kellohameeksi

Kellohame on päällisin puolin yksinkertainen tuote, mutta siinäkin on ansakuoppia, jotka jokainen haluaa välttää. Kaavoittamisessa kannattaa olla äärimmäisen tarkka. On syytä muistuttaa itselleen minkäkokoista helmaa ja monestako kappaleesta on tekemässä, jotta vyötäröstä tulee varmasti oikean kokoinen. Nyt puhutaan siis hameesta, johon tulee vyötärökaitale eikä kuminauhaa. Kuminauhan kanssa pelatessa ei tarvitse varoa kuin sitä, ettei vyötäröstä tule liian pieni.

Kyseessä on kiertotaloustuote ja näin ollen vain ompelulanka ja vetoketju ovat uusia: kellohame syntyi vanhoista verhoista ja nappi löytyi tekstiilien kierrätyskeskuksesta.

Verhojen leveys määritteli sen, että helma oli ommeltava neljästä osasta. Tavallisesti kellohelmainen hame ommellaan kolmesta (jos sivusaumoihin halutaan taskut) tai kahdesta osasta (jos ei tarvita kuin sauma vetoketjulle) jos kankaan leveys sen sallii.

Hame syntyy kolmesta kaavakappaleesta.

Rakastan taskuja, joten oli sanomattakin selvää, että halusin sellaiset hameeseeni ommella. Taskuissa kulkee kätevästi niin kännykkä kuin nenäliinakin. Muhkeassa täyskellohelmassa taskut ovat käytännössä näkymättömät eikä niihin piilotetut tavarat näy ikävinä muotoina päällepäin.

Silittäminen pitää muistaa joka vaiheessa!

Opintojen aikana olen oppinut sen, että silittämisellä on väliä. Oikeasti. Se kannattaa muistaa joka vaiheessa jo pelkästään senkin takia, että eri osien silittäminen työn edetessä on huomattavasti helpompaa kuin valmiin työn silittäminen. Lisäksi silittämisellä saa monessa ompeluvaiheessa huomattavaa helpotusta kun kangas pysyy helpommin oikeassa asennossa.

Alkuperäinen nappi oli jotain aivan muuta,
mutta se osoittautui lopulta liian leveäksi.

Tein kaavoihin tuotteen valmistamisen jälkeen pari pientä muutosta: muutin takasauman saumanvaraksi 1,5 cm yhden sentin sijaan, jotta vetoketjun ompelu olisi jatkossa helpompaa. Lisäksi tein uuden kaavan vyötärökaitaleelle ja lisäsin siihen 1 cm pituutta napitusvaraksi.

Haluan myös kokeilla hameen tekemistä leveämmällä vyötärökaitaleella, jotta pääsen käyttämään tähän hameeseen alunperin valitsemani ihanan kukanmuotoisen kuparinapin.

Ompelin helman neljässä osassa syötöslankojen avulla.

Tätä en olisi itse keksinyt, mutta ompelin helman neljässä osassa saumasta saumaan syötöslankojen avulla. Helmasta tuli todella kaunis.

Ompelin helmaan käänteen, sillä mielestäni se on aivan toimiva menettely läpivärjätyssä kankaassa. Painetussa kankaassa käyttäisin luultavasti päärmettä.

Työjärjestys (muista välisilitykset):

1. Kiinnitä tukikangas vyötärökaitaleeseen ja hameosan vyötäröreunaan (vältä VY:n venyminen).

2. Ompele keskietusauma, huolittele yhteen ja silitä (jos teet etukappeleen kahdesta kappaleesta).

3. Saumuroi taskukappaleet hamekappaleisiin.

4. Ompele sivusaumat ja taskupussit.

5. Huolittele yhteen sekä sivusaumat että taskupussit.

6. Ompele takasauma ja kiinnitä vetoketju.

7. Valmista vyötärökaitale. Kiinnitä vyötärökaitale hameeseen ja ompele samalla ripustimet paikoilleen. Valmista vyötärökaitale loppuun, tee napinläpi ja ompele nappi.

8. Huolittele helma ja ompele käänne.

9. Viimeistele ja silitä. 

Tunnuslukuja:

Materiaalikulut (alv 0%)                        10,77 euroa

Työtunnit                                               8 h 47 min (=työpalkka 351,33 euroa, alv 0%!)

Kokonaishinta (alv 24%)                       449 euroa

Valmis hame kuvauksissa. 

 

Vanhasta uutta - nilkkaimet kierrätysmateriaalista

Ajattelin päivittää viimeisen vuoden aikana kertynyttä tietotaitoa kronologisessa aikajärjestyksessä, mutta kappas: paitapuseron valmistaminen heti opintojen alkuvaiheessa on ilmeisesti ollut niin traumaattista etten oikein löytänyt itseltäni kuvitusta siihen liittyen. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin jos ja kun kuvat nousevat pinnalle. Trauman taustalla piillee joutuminen etäopiskeluun heti opintojen alkutaipaleella.

Sen sijaan nilkkaimista riittää materiaalia, sillä niiden tekemisestä olin haaveillut jo parin vuoden ajan. Opintojen vanhasta uutta - osiossa sain viimeinkin kimmoikkeen ryhtyä toimeen. Olin haaveillut nilkkaimista niin pitkään, että kuvittelin niiden valmistamisen käyvän käden käänteessä, sillä niinhän sitä sanotaan, että "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Ilmeni kuitenkin nopeasti, että en ollut haaveiluni aikana oikeastaan suunnitellut toteutusta millään tasolla. Joten töihinhän siinä joutui sitten oikein huolella.

Hain inspiraatiota Pinterestistä. Valmista kaavaa en löytänyt mistään, joten oli kaavoitettava itse. Jostain internetin syövereistä löysin hyvän vinkin kaavoittamiseen: tein itsestäni muotin sen sijaan, että olisin mittaillut korkeuksia ja ympärysmittoja!

Siispä kiedoin sääreni ympärille ohutta harsokannasta, jonka teippasin kauttaaltaan. Piirsin teippauksen päälle vapaalla kädellä suunnittelemani saumat ja leikkasin paketin auki näitä saumoja myötäillen. Pinteristä löytämieni kuvien perusteella päädyin valmistamaan tuotteen kolmessa osassa niin, että vetoketju tulisi jalan ulkosivuun.

Tämä itsensä verhoaminen ja mallintaminen taitaakin olla aika kätevä tapa monessa muussakin pienemmässä työssä. Tällä keinolla säästin aika paljon aikaa ja vaivaa verrattuna mittanauhan kanssa mittojen ottamiseen.

Protojen valmistamista varten piirsin kaavat voimapaperille.

Pääsin itse asiassa yllättävän lähelle haluttua lopputulosta jo ensimmäisellä yrittämällä, mutta päädyin kuitenkin maaliin vasta kolmannen proton jälkeen.

Ensimmäisessä protossa halusin lähinnä nähdä kuinka palat ommeltuina asettuvat ja tutkia esimerkiksi päälletikkauksen tarvetta tai reunatikkauksen antamaa ilmettä.

Valitsin ensimmäiseen protoon helpon, kevyen ja lähes rispaantumattoman kankaan. Ensimmäisen proton jälkeen huomasin heti, että jalkapöydän päälle tulee liikaa materiaalia ja että sen poistamiseksi pitäisi tehdä jotain. Tätäkin asiaa olisi ollut kiva pähkäillä koulussa yhdessä muiden kanssa. 

Toisen proton valmistin tekstiilien kierrätyskeskuskesta, Nextiilistä, ostamastani ohuesta vuorikankaasta. Olin hankkinut myös päällyskankaan Nextiilistä, olihan teemana kierrätys. 

Jälkiviisaus on tunnetusti kerrassaan hieno asia, joten heittäydynpä minäkin hetkeksi jälkiviisaaksi: proto (tai edes jonkinlainen kokeilu) tulisi ehdottomasti tehdä siitä materiaalista, josta itse tuotekin valmistetaan. Ainakaan ei tulisi missään tapauksessa tehdä protoja ohuesta vuorikankaasta ja helposta puuvillasekoitteesta jos tuotteen aikoo tehdä huomattavasti paksummasta materiaalista. Merkintä aikakirjoihin: olen oppinut uutta!

Tämä kauneimmista kankaista kaunein löytyi Nextiilin palalaarista. Aivan ihana väri ja kuosi. Samasta palalaarista löytyi myös vuorikangas. Vetoketjun ostin uutena Ompelijanmaailmasta.

Vuorittaminen ei ollut pakollista, mutta halusin sitä silti kokeilla. Halusin, että tuote on siisti ja kaunis myös sisäpuolelta, sillä asusteena sen sisäpuoli näkyy aina riisuttaessa ja puettaessa.

Valmis tuote on kuin karkki! Lopullinen materiaali on huomattavasti paksumpaa kuin protoissa käytetty, joten en ollut varautunut siihen, ettei vetoketjulista jaksa pysyä vetoketjun päällä ilman apua vaan alkaa "nauramaan". Improvisoin ongelman pois päiväjärjestyksestä ompelemalla listan ylireunaan nepparin.

Näistä tuli ihan kauniit ja heti innostuin valmistelemaan seuraavia: leikkasin jo palat vähän lyhemmän mallisiin ja niihin tulee nappikiinnitys. Muokkasin kaavaa myös niin, että alaosa on leveämpi ja tulee enemmän pöytäjalan päälle. Ajattelin, että näitä voisi tehdä myös säänkestävästä materiaalista, jolloin ne olisivat sekä kauniit katsella että toiminnalliset.

Tunnuslukuja:

Materiaalikulut yhteensä             4,68 euroa (alv 0%)

Työtunteja yhteensä                   11 tuntia (= työpalkka 440 euroa, alv 0%!)

Kokonaishinta (alv 24%)             551,40 euroa