Aloitin tammikuun alussa mittatilausompelijan ammattitutkintoon johtavat opinnot Suomen Yrittäjäopistolla. Valmistuin vuosi sitten samasta opinahjosta (silloin Teuvan aikuiskoulutuskeskus) sisustusompelijaksi. Edellisen tutkinnon viimeiset 6 kuukautta näyttöineen olivat verta, hikeä ja kyyneleitä, ja sittenkin: tässä sitä taas ollaan.
 |
| Vain pieni osa kirjallisuudesta. |
Etätöitä? Kyllä vain. Tutkinnon suorittaminen vaatii sitoutumista ja töitä riittää. Tiedän jo nyt, että tässä on minulle haastetta enemmän kuin tarpeeksi ja selvää on myös se, että olen pihalla kuin lumiukko. :D Erään kurssitoverin sanoja lainatakseni: "intoa on enemmän kuin taitoa". Toivon tietysti, että matkan varrella taitomäärä kasvaa samalla kun intotaso säilyy samana.
 |
| Mission impossible? |
Kirjoittelen tätä ensimmäistä opintoihini liittyvää tekstiä samalla kun teen tämän viikon etätehtäviä: kauluspaidan työjärjestys ja poikkileikkaukset... Hmm.. Kauluspaitaa emme ole vielä tehneet, sillä harjoittelemme vasta kauluksia ja kaiken maailman napitusvarat, rannekkeet ja halkiot ovat täyttä hepreaa. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus, ehkä sen avulla on mahdollista täyttää tiedoissa olevat aukot. Ja pitää kaiketi muistaa, ettei vielä tässä vaiheessa odotetakaan täydellistä suoritusta (eihän?). Tosin tästä tulee isosti mieleen kauppiksen ranskan alkeiden ensimmäinen tehtävä: kerro itsestäsi ranskaksi 10 lauseella! Kun et osaa vielä sanaakaan ranskaa. :D Että ei muuta kuin tekemään.
 |
| Lottorivin alkupää |
