Flunssasta toipuminen itseään kuunnellen

Sairastaminen on ollut todella raskasta aikaa. Kuume on vienyt voimat ja virtaa on ollut oikeastaan vaan sohvalla makaamiseen. Syöminen on ollut säännöllisen epäsäännöllistä (huom: esim. ne aiemmin mainitut Lion - patukat) ja liikunta on ollut... tai siis ei ole ollut. Flunssan tehosta kertonee se, että saikun aikana ei iskenyt kertaakaan treenittömyys - levottomuus. Yleensä se iskee jo yhden välipäivän aikana, ainakin kevyelle kävelylenkille on päästävä ettei pää hajoo. Mutta nyt ei mitään...

Tiistaina ja keskiviikkona ruoskin itseäni ja sain aiheutettua pahan mielen moneen otteeseen hokemalla itselleni olevani laiska, arvoton ja saamaton luuseri, joka käyttää tekosyyn kuin tekosyyn päästäkseen lintsaamaan "velvollisuuksistaan". Noilla velvollisuuksilla tarkoitan tietysti treenaamista, syömisen tarkkailua ja sen henkisen ja fyysisen tasapainon löytämistä. Suorittamista, suorittamista.

Päätin antaa itselleni treenivapaata loppuviikoks ja ainakin tänään on mennyt ihan hyvin. Eli en oo treenannut, vaikka aamulla lähdinkin hieman liian myöhään liikenteeseen ja jouduin hilaamaan itteni bussipysäkille puolijuoksua kilometrin verran. Henki meinas lähtee, tsiisus! Paniikki tuli luonnollisesti tästä hiton hiihtolomaviikosta, jollon aamubusseissa on puolet vähemmän väkee kun normaalisti ja bussit kulkee pari minuuttia normaaliaikataulua edellä. Sanoin: "henki meinas lähtee" eli meinas, ei lähtenyt ja selvisin työpaikalle. 

Sain myös tehtyä paljon ja oli kiva olla töissä. Hmph, kuka olis arvannut? Oloa helpotti tieto siitä, että pari muuta meidän sektorilta oli ollut myös saikulla alkuviikon ja yks on edelleen. Olo helpottui, koska sain näiden tietojen valossa jättää itseni ruoskimisen ja muutuin yllättäen "paskasta, heikosta luuserista" vaan "heikoks luuseriks". Ihan jees päivä siis...

Aikaa itselle ja omille kiinnostuksen kohteille

Siitä onkin aikaa kun olen viimeks voinut tehdä jotain sellaista, mitä oikeasti haluan ja mistä tuun hyvälle tuulelle. Oikeesti, siitä on aikaa. En tarkoita paria viikkoa tai paria kuukautta, nyt puhutaan vuosista. Syystä tai toisesta oon ollut ihan jumissa tosi pitkään ja se jumi on estänyt mua liikahtamasta, hengittämästä ja on lamauttanut mut täysin. 

Elämä on pyörinyt mun ympärillä ja oon osallistunut siihen niin, että kaikki tarvittava on tullut hoidettua. On tullut hoidettua kyllä paljon muutakin kuin pelkät velvollisuudet, mutta jostain syystä kaikki se muu on ollut vaan ihan älytöntä projektia toisensa perään. Projekteja, jotka on vieneet mun arvokkaan vapaa-ajan ja täyttäneet mun pään valkoisella (ja miksei muunkin värisellä) kohinalla. Projekteja, joissa oon saanut toteuttaa suorittaja-minäni syvintä tahtoa, mutta joiden kanssa en oo edistänyt arvojeni mukaisen elämän toteutumista.

Nyt kuitenkin teen jotain mikä mua kiinnostaa ja mistä nautin: aloitin tammikuun puolivälissä saksan opinnot työväenopistossa. Nautin tunneista suuresti ja oon jo valmiiks innoissani kun tiedän kurssin kestävän puoltoista vuotta. Tunneille osallistuminen ja kotitehtävien tekeminen on mulle sielunterapiaa ja rentoutusta. Ihanaa.

Aistikarkkia

Nam, nam, nam. 

Lion - patukoiden lisäksi sairastava tarvitsee muutakin herkkua, nimittäin silmäkarkkia. Tuoksukarkiksikin tästä olisi, mutta tukkoisen nenän vuoksi tuoksun voi vain yrittää kuvitella (vaikeaa, todella vaikeaa...). Miehen sisko tuli yökylään ja ilahdutti ihanalla tulppaanikimpulla!

En tiedä onko patukoiden vai tulppaanien vai näiden yhdistelmän ansiota, mutta kuume on laskemassa: mittari näytti aamulla enää 37,2. Olo on muutenkin vähän parempi. Nyt on tullut kyllä ihan hirveä nuha, mutta se nyt on sitten vaan nieltävä, joskushan senkin on loputtava. =) On tähän olon parantumiseen vaikuttanut varmasti sekin, että oon oikeesti vaan malttanut olla. Toki nyt heti kun olo on vähän parempi, alan jo suunnittelemaan treeneihin palaamista. Enköhän kuitenkin malta jättää vielä rankat treenit väliin ja mennä vaan keskiraskailla ja kevyillä. Babysteps. 

Sairasta saa -ja pitää- hemmotella

Jo kolmas päivä kuumeessa. 

Kaikki (eli tämä sairastaminen) alkoi siis viime torstaina aamupäivällä töissä. Huomasin ennen ruokista, että kurkku on kipee ja ärtynyt ja nenä oli kuivempi kuin normaalisti. Normaali tila mulle on krooninen nuha, joten kun nenä kuivuu, silloin on väkisinkin jotain vialla. Kikkailin kuitenkin päivän loppuun siinä missä muutkin ja lähdin 15:45 bussilla puoli viiden cross training - treeneihin. 

Alkulämmöks tein 1,5 kilsan kevyen lenkin, sit tsemppasin läpi melkoisen raa'an treenin läpi ja kehonhuoltoa (rullausta) aloittaessa olin, että "joo, kyllä tää tästä, enää vähän rullailua ja sit kotiin, nou hätä". Mutta kuinkas sitten kävikään? Kesken rullailun alkoi ihan hillittömät väristykset ja iho oli kauttaaltaan kosketusarka. Kaikki, jotka on koskaan huoltaneet kehoaan rullaamalla, ymmärtävät kuinka tuskallista se on terveenäkin. Ja tämä meikäläisen tyhmyys ei pääty vielä tähän, e-hei, sehän olis aivan liian... tervettä? Järkevää? Fiksua?

Kehonhuollon ja palkkarin jälkeen puin päälle, vedin lenkkarit jalkaan ja juosta jolkottelin täristen kotiin. Matkaa ei ole onneks kuin vajaat kolme kilsaa, mutta kuitenkin.... Kotona mittasin kuumeen ja lukema oli 38,3. Aamen.

Eilen aamulla mittasin 38, mutta lähdin kuitenkin puoleks päiväks töihin kun "olo oli ihan hyvä". Idiootti! Tänään on kuitenkin jo ymmärtänyt olla aloillaan enkä ole tehnyt yhtään mitään muuta kuin levännyt sohvalla leffojen ääressä. Jos olisin ollut terve, olisin tänään ollut Himoksella korkkaamassa lautailukautta, mutta sen sijaan korkkailenkin kotona ihan jotain muuta.... Nimittäin, katsokaa: 

Itse en näitä herkkuja suinkaan ole ostanut, vaan mies oli ne tilannut mulle ystävänpäivälahjaksi. Ne vaan saapuivat viikon myöhässä. Ei haittaa, mulla oli eilen paras ystävänpäivän jälkeinen perjantai ikinä! Ja patukoita paloi 8! Siis 8! Se on yhtä kuin K A H D E K S A N ! Nam!!!

Paino hallintaan

On tullut kokeiltua ihan hirvittävä määrä diettejä, laihdutuskuureja ja ruokavalioita. Monen mielestä oon kokeillut ne KAIKKI, mutta varmasti on myös sellaisia, joita en ole kokeillut (luultavasti siks, että en ole niistä koskaan kuullut). Joka tapauksessa nyt olen tullut tieni päähän näiden säätämisten kanssa ja oon kivenkovaan päättänyt, että no more. Nyt kun oon (taas) tavoitepainossani, it's all about painonhallinta.

Kuureissa -toimivissakin- on yks iso mutta: ne on just sitä mitä niiden sanotaankin olevan, kuureja, eikä niitä ole tarkoituskaan noudattaa forever. Painonhallintaan oon löytänyt itselleni todella toimivan ratkaisun: yks keventelypäivä viikossa. Tää on muovautunut ajan saatossa ja nyt hommassa tuntuu olevan järkeä. Ainakin tää toimii mulle ja tuntuu huomattavasti helpommalta kuin jokapäiväinen kituuttaminen tai jonkun kuurin noudattaminen.  

Ajatus lähti tietysti kaikkien tuntemasta (tai ainakin kaikki on siitä kuulleet) 5:2 - ruokavaliosta. Sairastan kroonista suolistotulehdusta, joten päätin aloittaa kevyesti yhdellä kevytpaastopäivällä viikossa. Varmistin kokeilun sopivuuden lääkäriltäni ja kun sain vihreätä valoa, pääsin itse kokeiluun. Alkuun menin siis ihan sillä 500 kalorilla ja valitsin paastopäiväks maanantain. Se oli hämmästyttävän helppoa! 36 tunnin kevytpaastoilu ei tuottanut ongelmia ja heikolla hetkellä ajattelin vaan, että jo huomenna saan syödä. Ja sain. Ja söin. =)

Nopeesti huomasin painon laskevan sen sijaan, että se olis vain pysynyt saavutetussa ja päätin lähteä soveltamaan. Lisäks alotin vuodenvaihteessa cross training - treenit ja saksan iltaopinnot. Cross training - treeneissä käyn muun muassa maanantaisin ja saksaa opiskelen tiistaisin, tästä syystä keventelypäiväks muuttui tiistai. Nostin myös kaloreita ja nyt keventelypäivän saldo on 1000 kaloria. Ei siis ollenkaan paha, ainakaan sen 500 kalorin jälkeen. Muina kuutena päivänä viikossa syön normaalisti, vedän treenipäivinä palkkarit enkä ole unohtanut herkkujakaan!

Jos jotain mietityttää, että mitä ihmettä syön keventelypäivinä, niin voin kertoa, että syön aamulla puuron raejuuston kanssa tai ilman, lounaaks ja päivälliseks syön lämpimän ruoan, välipalaks ja iltapalaks maitorahkaa. Lisäks väliin loppukaloreilla marjoja ja hedelmiä. Ja mikä mahdollistaa kaks lämmintä ateriaa kevytpaastopäivänä? Salainen ase (joka ei siis ollenkaan ole salainen vaan kaikkien ulottuvilla) on (lähes) kalorittomat nuudelit, jotka on valmistettu jamssijuuresta ja vedestä! Ja arvatkaa mitä? Se kasvisnuudeliwokki on ihan oikeesti hyvää!

Sisäistä rauhaa etsimässä

Tänään aloitin uuden opuksen (kirjat on olennainen osa itsehoitoa sisäisen eheyden etsinnässä): Ronald D. Siegelin "Tässä ja nyt - yksinkertaisia harjoituksia arkipäivän ongelmiin". En ole siis vielä alkua pidemmälle päässyt, mutta kirja vaikuttaa lupaavalta. Takakannen tekstin mukaan lukijalle selviää mitä tietoinen läsnäolo on, kuinka siitä voi hyötyä jokapäiväisessä elämässä ja

kuinka sitä voidaan kehittää.

Nimensä mukaisesti kirja sisältää runsaasti harjoituksia, jotka on kirjassa jaettu lukuihin eri elämäntilanteiden mukaan. Ensimmäinen osa, sivulle 142 asti, on kirjan teoriaosa (tässäkin osassa on harjoituksia mukana, vähän kuin lämmittelynä) ja toisessa osassa on sitten harjoituksia. Kussakin luvussa keskitytään eri elämän alueeseen esimerkiksi luku kuusi kertoo surun ja masennuksen käsittelemisestä ja luvun kymmenen myötä lukijalle aukeaa uudenlainen suhtautuminen vanhenemiseen, sairauteen ja kuolemaan.

Kirja on kirjoitettu miellyttävästi ja selkokielisesti, joten ainakin alku on sujunut helposti. Jostain syystä tekstiin on helppo samaistua ja sen arkipäiväisen opastava sävy on lempeästi ohjaavaa. Lukija toivotetaan tervetulleeksi tietoisen läsnäolon maailmaan ilman vaivaantunutta hiljaisuutta tai kömpelyyttä.

Tätä ennen luin Arto Pietikäiseltä kirjat "Joustava mieli" ja "Joustava mieli parisuhteessa". Aivan loistavia teoksia molemmat ja myös niissä on mukana runsaasti harjoituksia, joiden avulla itseään ja uudenlaisen läsnäolon taitoaan voi harjoittaa ja kehittää. Tuo "Joustava mieli" oli niin vakuuttava (jouduin lukemaan sen nopeasti kun se oli kirjastosta lainassa ja laina-aika oli vain 2 viikkoa), että tilasin sen omaksi. Sen pitäisi saapua tällä viikolla. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kirjan harjoitusten pariin. Tässä Ronaldin kirjassa ilmeisesti tullaan opastamaan kuinka lukija voi laatia itselleen monipuolisen harjoitusrutiinin, joka vie vain 20 minuuttia päivässä. Wau, itsensä tutkiminen alkakoon.

Tasapaino itsensä kanssa

Aina pitää olla joku prokkis päällä ja nyt on menossa elämänhallinta-projekti. Oon yrittänyt jäsennellä projektia mielessäni, mutta nyt on itsellekin myönnettävä: ei tästä mitään tule. Nyt siis ryhdyn kirjaamaan projektiin liittyviä ajatuksia, ehkä niiden näkeminen auttaa jäsentämään projektin osia, tavotteita, keinoja ja etenemistä. 

Projekti on koko painollaan pyörinyt vajaan vuoden, mutta käynnistelyä on ollut havaittavissa jo vuoden 2009 alusta. Pitkä on ollut matka eikä loppua näy. Aluks kyse oli vain laihduttamisesta ja painonhallinnasta, sittemmin tavoitteet ja keinot on muuttuneet moneen kertaan ja nyt tavoitteeksi on tarkentunut (voiko puhua tarkentumisesta kun tavoite on laajentunut hurjasti?) yleinen elämänhallinta ja tasapaino. 

Keinot on monet ja keinoihin tutustuminen on työn alla. Lisäks pitäisi osata erotella jyvät akanoista, ja poimia tarjolla olevista vaihtoehdoista ne itselle sopivimmat. Pitäisi saada siis paketti kasaan ja kuntoon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ei mikään ihan kevyin tavoite...

Fyysisen tasapainon hoitoon löysin vuoden vaihteessa aivan ihanan lääkkeen: cross trainingin. Se on vienyt mun sydämen täysin ja jokaisen treenin jälkeen tunnen voimaantuvani aina vaan enemmän. Lajin monipuolisuus, ohjaajien tsemppaus ja salin yleinen ilmapiiri on auttaneet mua ylittämään itseni kerta toisensa jälkeen. Cross training auttaa mua hoitamaan itseäni kovan sykkeen kestävyystreenistä palauttavaan liikkuvuustreeniin ja aina astangajoogaan asti. Jooga puolestaan on yks portti psyykkisen puolen hoitoon. 

Jooga, tietoisen läsnäolon harjoittaminen ja aktiiviset rentoutukset hoitaa mun sisintä. Niiden avulla saan nollattua ajatukset ja ladattua mielen vastaanottaan uutta ja käsitteleen vanhaa. Lempijoogaks on monien kokeilujen kautta tullut hathajooga. Myös kundaliinijooga saa mielen sykähtelemään onnesta ja suun vääntäytymään hymyyn ihan itsestään, mutta hathajooga tuntuu tällä hetkellä itselle vaivattomimmalta. Kundaliinijooga on tiedostavan läsnäolon ja mielenhallinnan harjoittamista ja hathajoogassa tuodaan huomio omaan kehoon, omaan itseensä ja pyritään kehon tasapainon kautta löytämään myös mielen tasapaino.  

Ja kaikella tällä edellä mainitulla pyrin siihen, että saavuttaisin elämässäni tasapainon ja voisin lisätä niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia elämässäni. Näiden lisäks pidän tietysti (?) tarkkaa kirjaa kaikesta mitä syön, pyrin selvittämään itselleni oman arvomaailmani ja alan tehdä harjoituksia, joiden avulla opin elämään arvojeni mukaisesti, luen kirjoja tietoisesta läsnäolosta ja joustavasta mielestä ja elän omaa elämääni.

Joten tästä se alkaa. Toivottavasti tästä on mulle apua.