Sairastaminen on ollut todella raskasta aikaa. Kuume on vienyt voimat ja virtaa on ollut oikeastaan vaan sohvalla makaamiseen. Syöminen on ollut säännöllisen epäsäännöllistä (huom: esim. ne aiemmin mainitut Lion - patukat) ja liikunta on ollut... tai siis ei ole ollut. Flunssan tehosta kertonee se, että saikun aikana ei iskenyt kertaakaan treenittömyys - levottomuus. Yleensä se iskee jo yhden välipäivän aikana, ainakin kevyelle kävelylenkille on päästävä ettei pää hajoo. Mutta nyt ei mitään...
Tiistaina ja keskiviikkona ruoskin itseäni ja sain aiheutettua pahan mielen moneen otteeseen hokemalla itselleni olevani laiska, arvoton ja saamaton luuseri, joka käyttää tekosyyn kuin tekosyyn päästäkseen lintsaamaan "velvollisuuksistaan". Noilla velvollisuuksilla tarkoitan tietysti treenaamista, syömisen tarkkailua ja sen henkisen ja fyysisen tasapainon löytämistä. Suorittamista, suorittamista.
Päätin antaa itselleni treenivapaata loppuviikoks ja ainakin tänään on mennyt ihan hyvin. Eli en oo treenannut, vaikka aamulla lähdinkin hieman liian myöhään liikenteeseen ja jouduin hilaamaan itteni bussipysäkille puolijuoksua kilometrin verran. Henki meinas lähtee, tsiisus! Paniikki tuli luonnollisesti tästä hiton hiihtolomaviikosta, jollon aamubusseissa on puolet vähemmän väkee kun normaalisti ja bussit kulkee pari minuuttia normaaliaikataulua edellä. Sanoin: "henki meinas lähtee" eli meinas, ei lähtenyt ja selvisin työpaikalle.
Sain myös tehtyä paljon ja oli kiva olla töissä. Hmph, kuka olis arvannut? Oloa helpotti tieto siitä, että pari muuta meidän sektorilta oli ollut myös saikulla alkuviikon ja yks on edelleen. Olo helpottui, koska sain näiden tietojen valossa jättää itseni ruoskimisen ja muutuin yllättäen "paskasta, heikosta luuserista" vaan "heikoks luuseriks". Ihan jees päivä siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti