Big in Japan

Saavuttiin Tokion Narita-kentälle lauantaiaamuna puoli yhdeksän maissa. Yölennot on sitten aina raskaita... Nyt meillä oli ensin muutaman tunnin lento Aucklandista Melbourneen, jossa neljän tunnin odottelun jälkeen noustiin Japan Airlinesin lennolle Tokioon. Lento kesti noin 10 tuntia. Nyt jäljellä olevat lennot on onneksi kaikki alle 10 tuntia... Yritetään silti saada jonkinlaista upgreidausta edes Santo Domingo - Madrid - välille.

Olin jonkin verran selvitellyt Tokion julkista liikennettä etukäteen, mutta täällä todettiin ettei ainakaan lentokenttäkuljetusta koskeva tieto ollut ihan oikeaa. Kuin ihmeen kaupalla (kiitos Villen offline-kartan) päästiin Narita Skyaccess-bussi-metro - yhdistelmällä hotellia lähimpänä olevalle Ayase Stationille ja siitä hotellille. Huonetta ei kuitenkaan saatu heti, joten lähdettiin kaupungille syömään ja odottelemaan huonesiivouksen valmistumista.

Valittiin ihan summassa kohteeksi Hibiya-metroasema ja sehän osottautui aivan huipuksi valinnaksi: päästiin syömään melkein saman tien kun noustiin maan pinnalle ja osuttiin sen jälkeen ihan vahingossa ihanaan kahvilaan, jonka wiener jäätelöineen ja karamellikastikkeineen vie kielen mennessään! Eikä kahvikaan ollut yhtään pöllömpää. ;) Pari tuntia ehdittiin synnyttää ensivaikutelmia Tokiosta ja kyllähän ne positiivisia olivat. Olin ehkä odottanut vähän huolestuneena jotakin Hong Kongin kaltaista ahtautta ja tungosta, mutta tuolla Hibiyalla sellaista ei ollut. Väkeä toki ja korkeita rakennuksia, ja autoja, ja katuja ristiin rastiin, mutta ei mitenkään ahdistukseen asti. Tykkäsin. Ja vaikuttaa muuten kovasti sellaiselta hyvän ruoan paikalta. :)

Godzilla Park

Kirsikankukkia

Vilskettä Hibiyalla

Hmm... Että mitä että? 

Ruoka-annosten mallit
ravintolan ikkunassa

Syntymäpäivät eläintarhassa

Ville täytti reissussa pyöreitä (40 vuotta!) ja pitihän sitä jollain juhlia. Varsinaiset (yllätys)synttärit pidettiin jo hyvissä ajoin ennen reissuun lähtöä ja lahjatkin tuli annettua, mutta kyllä jotain spesiaalia pitää varsinaisena päivänä olla. Syntymäpäivä sattui päivään, jolloin lennettiin pois Aucklandista, mutta lento oli vasta illalla ja eläintarhassa saatiin laukut jemmaan siellä vierailun ajaksi. Ei siis muuta kuin viettämään iloinen syntymäpäivä Aucklandin eläintarhassa!

Aucklandin eläintarha avattiin jo vuonna 1922 ja siellä on nähtävillä lähes 150 eri lajia mm. sarvikuono, seepra, kirahvi, kiwi, alligaattori, leijona ja ja ja... Lippu maksaa paikanpäältä ostettuna 24 NZD, netistä edellisenä päivänä ostettu lippu maksaa 19 NZD.

Whangarei Falls keskiviikkona ja yllätystreffit torstaina

Keskiviikkoaamu valkeni varhain kun liikkeelle piti päästä kahdeksalta. Miksi niin aikaisin, joku kysyy... No siksi, että pysäköinti maksoi vain 8-18 välisenä aikana ja pysäköintimittarit toimi vain silloin. Ei siis pystytty etukäteen maksamaan esim. 8-10 vaan olisi pitänyt mennä suorittamaan maksu aamulla. Ja mitäs sitä sellaista jos on kerran jo hereillä, eikö?! Ja itse asiassa Uudessa Seelannissa menee ajomatkoihin niin paljon aikaa, että aikainen startti on parempi kuin hyvä. Varsinkin silloin kun aina päivän päätteeksi pitää palata takaisin lähtöpisteeseen.

Keskiviikon pääkohde oli Whangarei Falls, jonne oli matkaa noin 170 km. Pysähdyttiin matkalla kerran: aamiaiselle yhdelle huoltoasemalle ja reissuun meni noin 3,5 tuntia. Tiet on Uudessa-Seelannissa todella kiharaisia, jopa vähän isommatkin tiet, joten ajaminen voi kestää yllättävän kauan. Joka paikkaan. Kolmen päivän autovuokra oli 300 NZD ja bensoihin meni noin 200 NZD.

Whangarei Falls on noin 26 metriä korkea ja osa Hatea-jokea. Hyvin hoidettu ja helppopääsyinen alue on vienyt tämän putouksen Uuden-Seelannin suosituimpien putousten listalle. Ja olihan siellä kaunista. Ei valitettavasti keretty viettämään aikaa paikan päällä kovin kauaa ja kierrettiin kävellen lyhin tarjolla ollut kävelyreitti, vaikka vaihtoehtoja olisi kyllä ollut. Tähän väliin on hyvä mainita, että Uudessa-Seelannissa (ja Australiassa) on todella paljon julkisia vessoja ja ne ovat siistejä, niissä on saippuaa ja vessapaperia, ja ne ovat ilmaisia. Että ei huolta kaupungilla tai syrjemmällä liikkuessa. :)

Aucklandiin palatessa poikettiin vielä Mangawhai Heads reservellä, jossa ihailtiin tuulista merta ja kahta kaunista rantaa. Siellä olisi ollut tarjolla upea kolmen tunnin (tai omasta vauhdista riippuen enemmän tai vähemmän aikaa vievän) coastal walkin, joka kulkee osittain kallioilla ja osin rannalla. Tällä reitillä tulee huomioida, että rantaa pitkin ei pysty kulkemaan nousuveden aikaan.

Oltiin sen verran räyrääntyneitä kaikesta aikaisesta heräämisestä ja autoilusta, että torstaiaamuna herättiin vasta puoli kymmeneltä ja hitaan käynnistelyn jälkeen löydettiin itsemme aamiaiselta Starbucksista. Torstaille ei varsinaista ohjelmaa ollut, ajateltiin käydä vähän lauttaretkellä ja mennä illalla katsomaan stand up - showta läheiseen ravintolaan. Lauttaretki toteutuikin kun retkeiltiin bussilla Birkenheadiin ja tultiin sieltä lautalla pois, mutta stand up vaihtui yllätystreffeihin... niistä lisää myöhemmin. ;) 

Vuonna 1882 Birkenheadiin päätettiin perustaa Uuden-Seelannin ainoa sokeritehdas, joka jossain elinkaarensa vaiheessa työllisti kaikki Birkenheadin asukkaat. Tehdas on edelleen toiminnassa ja sinne tehdään opastettuja kierroksia arkipäivisin. Ei käyty kierroksella tehtaassa, mutta käveltiin kyllä tehtaan mailla Chelsea Heritage Parkissa ja sitä ennen käveltiin Le Roys Bushwalk (Birkenheadiin jätetyn sademetsän luontopolku) siltä osin kuin se oli avoinna. 

Ja sitten ne mysteeritreffit. Ville sai viestin chileläiseltä tuttavalta, että hänkin on Aucklandissa ja voitaisiinko treffata. No tottahan me oltiin innoissamme siitä, että ollaan toisella puolella maapalloa ja tavataan tuttu täällä, näin kaukana kotoa. Oli aivan epätodellinen olo kun Klaus astui sisään Vulture's Laneen! Huikea jälleennäkeminen! Vaihdettiin kuulumisia, syötiin ja juotiin vähän, ja sitten päätettiin lähteä kävelylle kaupungille ja läheiseen puistoon. Mutta sittenhän ilta vasta kummalliseksi muuttui kun Ville esitti yhden varsin viattoman kysymyksen: "what is that"?

No sehän oli Auckland Art Gallery ja Klaus ehdotti, että voidaan mennä ihan sisällekin. Pääovella soi hyvä musiikki ja valot vilkkui, ja piha oli täynnä trendikästä kansaa. Mentiin sisälle kysymään, että mikä homma ja selvisi, että kyseessä oli after hours bileet, jonne pääsi kuka vain lipun ostamalla. Lippu maksoi 25 NZD/henkilö ja päätettiin tarttua tilaisuuteen. Iltaan mahtui taidetta, muotinäytös, musiikkia, tanssia ja maori tatuointitaiteen esittelyä. Meillä oli niin hauska ilta! Mentiin museolle puoli kahdeksan maissa ja bileet jatkui kymmeneen. Kyllä elämä on välillä ihmeellistä!

Uuden-Seelannin luonto on kaunis!

Auto, mies ja auringonlasku

Vuokrattiin auto kolmeksi päiväksi, joten päästiin pois kaupungista nauttimaan Uuden-Seelannin upeasta luonnosta ja maisemista. Kolmen päivän autovuokra vakuutuksen kanssa oli noin 300 NZD ja bensoihin meni noin 200 NZD. Luin netistä aiemmin, että täällä matkoihin kannattaa varata kunnolla aikaa, sillä tiet on jänniä ja matkalla voi olla kaikenlaista mielenkiintoista tutkailtavaa. On muuten niin totta ja jos meinaa ajella autolla ympäriinsä niin kannattaa todellakin varautua pitkiin päiviin. Itse tuumattiin, että täällä kannattaisi vuokrata matkailuauto ja reissata huolella ilman, että tarvitsee aina palata yöksi samaan paikkaan. Että kyllä tästä on jotain opittukin. :)

Tiistai ja keskiviikko oli aikaisten heräämisten aamuja. Syynä oli jännittävä parkkisysteemi, jossa parkkimittari toimii vain sinä aikana kun parkkeeraus on maksullista. Näin ollen alueella, jossa parkkeeraus maksaa 8-18, ei ole mahdollista maksaa aamutunteja etukäteen (että saisi nukkua pitempään) vaan pitää olla kahdeksalta starttaamassa autoa. Ei ainakaan siis enää tuon klo 18 jälkeen, tiedä vaikka olisi sitä ennen onnistunut, mutta kuten sanottu autoillessa kannattaa varautua pitkiin päiviin.

Tiistaina ajeltiin Aucklandista itään Mount Maunaguihin, joka on pieni 20 000 asukkaan kaupunki niemimaalla, jonka kärjessä on valtava laavamuodostelma, joka näyttää aivan vuorelta. Mitään kummempaa aikataulua meillä ei ollut, joten kun nähtiin matkalla mielenkiintoisen näköinen paikka, kiskaistiin auto parkkiin. Näin me päädyttiin historialliselle paikalle, jossa on vielä noin 100 vuotta sitten toiminut yks Uuden-Seelannin suurimmista kultakaivoksista. Käytettiin pintapuoliseen tutkiskeluun reilu tunti, vaikka siellä olisi helposti saanut kulutettua vaikka pari päivää. Melkoisen mielenkiintoista. 

Mount Maunaguissa sijaitsevalle laavamuodostelmalle oli luonnollisesti pakko kiivetä reilu 2000 metrin jyrkkä polku ylös asti. Kyllä se pisti välillä puhaltamaan, mutta oli kannattava reissu sekin. Maisemat oli päätähuimaavat, bongattiin upea uimaranta (jossa kävin vähän pyörähtämässä hikisen kiipeämisen jälkeen) ja nähtiin lampaita! Jännä kun jotenkin Uuden-Seelannin yhteydessä puhutaan aina lampaista, vaikka me ollaan kyllä pääsääntöisesti nähty vain lehmiä. Niin ja lintuja; kamalan isoja lintuja; isoja ja yksinkertaisia lintuja: sellaisia lintuja, jotka jo pellolta ottaa kunnon vauhdin ja meinaa lentää sivulasista sisään. Onneksi auto oli lintua nopeampi... tällä kertaa.

Hello Auckland!

Kaktuksia

Saavuttiin Aucklandiin lauantaina eli siis edellispäivänä. Silloin ei oikein tehty muuta kuin majoituttiin ja käytiin metsästämässä ruokaa. 

Todettiin, että Auckland on ihan kiva pikku kaupunki. Täällä on muistaakseni vähän reilut 180 000 asukasta, joten olo on oikein kotoisa. Meidän majapaikka on kahden opiskelijatytön kakkoshuone ja sijainti on parempi kuin hyvä; kauppaan, ravintoloihin ja lauttasatamaan on lyhyt kävelymatka. 😊 

Täällä on kaikille jotain: lauttaliikennettä lähisaariin ja rannoille, akvaario ja eläintarha, kummittelun teemapuisto, kasvitieteellinen puutarha, museoita, teatteria ja tietenkin Snowplanet! Juu-u, siellä voi sitten ympäri vuoden harrastaa hiihtoa, luistelua ja muita talviurheilulajeja. Eikös ookin kivaa?!

Sunnuntaina käytiinkin

Miss Victory Violet ❤️ 

vähän katselemassa paikkoja tarkemmin ja käytiin mm. tuolla mainitsemassani kasvitieteellisessä puutarhassa ja erityisesti sen Wintergarden-osastolla, jossa kauniiden kukkien lisäksi oli naiskauneutta kun kompastelin aivan yllättäen Miss Victory Violetin kuvauksien keskelle! 

Aivan uskomaton sattuma ja tuuri; yritin kuulostaa jollakin tapaa järkevältä kun pyysin lupaa kuvata kuvauksia ja pääsinkin Ellan kanssa yhteiskuvaan. Olin koko loppupäivän aivan täpinöissäni! Kaikki pinupia harrastavat ymmärtävät intoiluni varmasti!

Wintergarden avattiin 1913 ja siellä voi ihailla upeita kasveja kahden viktoriaanisen lasitalon sisällä. Toinen lasitaloista on lämmitetty ja siellä olikin varsin trooppinen tunnelma. Wintergarden sijaitsee aika lailla keskustassa ja on kauniin luonnon ympäröimä, joten on kyllä oikein suositeltava vierailukohde. Lisäksi se on täysin ilmainen. Vieressä sijaitsee myös Aucklandin War Memorial Museum jos sellainen kiinnostaa. Se ei ole ilmainen. Aikuisten lippu maksaa 25 NZD. Aikuisten oikeasti.

Tänään, maanantaina, olikin sitten suuri päivä kun haettiin vuokra-auto ja suunnattiin kohti Matamatassa sijaitsevaa Hobbitonia, paikkaa jossa "hobitit ovat asuneet satoja vuosia"... Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan, mutta onneksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Itse kierroksesta on sanottava sen verran, että puolitoista tuntia on aivan liian lyhyt aika paikkojen ihailuun ja yksityiskohtien tarkasteluun. Sitä vain antaa kameran laulaa ja toivoo parasta, katselee sitten kuvista jälkeenpäin millaista oli. Paikka on hieno ja ainakin meille sattui mitä mainioin opas. Oli jollain muullakin ryhmällä huikea opas, kun kuului jopa laulavan hobbit-lauluja kierroksen aikana. :) Kierroksen päätteeksi päästiin nauttimaan virkistävät juomat elokuvistakin tuttuun Green Dragoniin. Oli kyllä hieno päivä! Ja pitkä...

Hienon päivän päätteeksi päätettiin ajella takaisin Aucklandiin eri reittiä ja poikettiin rannikolla Port Waikato - nimisessä lomakylässä, tai oikeastaan sen rannalla. Käytiin vähän muka-uimassa ja satuttiin paikalle oikein hyvään aikaan, sillä oltiin aivan auringonlaskun kynnyksellä. Ja paikalla meidän lisäksi vain pari muuta ihmistä koirineen. 

Matkan varrella kasvoi runsain mitoin kaunista kasvia, jonka nimesin höyheniksi ja suliksi. Eräältä paikalliselta kuulin, että kasvin nimi on 'tui' ja se on viheliäinen rikkakasvi, jota yritetään kovasti tuhota.

Kiitos Sydney!

Coastal Walk Watson's Bay - Bondi Beach

 Onpahan ollut hienoa olla taas Sydneyssä. Tälläkään kertaa ei ehditty kaikkea nähdä, joten kyllä tänne täytyy tulla takaisin. Ehkä ensi kerralla vielä pidemmäksi aikaa niin voi tehdä myös yön yli reissuja lähiseuduille kuten vaikkapa Blue Mountaisille. Sinne on kyllä päiväretkiä tarjolla, mutta siellä on niin paljon nähtävää (vesiputouksia, jyrkänteitä, eucalyptusmetsiä...), että sinne kannattaa mennä yöksi tai pariksi.

Ihan huikea kokemus oli mennä oopperaan Sydneyn Oopperataloon. Tai ylipäätään mennä oopperaan, itse en ollut

Oopperaan, oopperaan!

aiemmin oopperassa käynytkään. La bohème oli hauska ja riittävän yksin-kertainen, jotta mielenkiinto säilyi ja kokemuksesta jäi hyvä maku. Näin ooppera-ummikkona on sanottava, että kielen rahvaanomaisuus tuli yllätyksenä. Jotenkin aluksi tuntui, että esitystapa ja kieli on kovasti ristiriidassa, mutta kyllä siihen nopeasti tottui. Vinkkinä, että ko. päivän esityksiin myydään rajallinen määrä (ehkä joku 10 kpl) lippuja seisomapaikoille hintaan 15 dollaria. Oli siellä nytkin muutama seisomassa. :)

Bondi Beach <3 td="">

Bondi Beach oli yhtä upea kuin silloin 10 vuotta sitten. Alueen rakennukset ja itse alue oli ehkä jonkin verran siistiytyneet ja ranta näytti jotenkin isommalta kuin viime käynnillä.

Bondi Beachillä

Tällä kertaa ei uitu eikä jääty ottamaan aurinkoa vaan lähdettiin sen sijaan kulkemaan  kaunista coastal walk - reittiä kohti Tamarama-rantaa. Sinne löydettiin jo viimeksi ja nyt se näytti entistä kutsuvammalta. Vain kourallinen ihmisiä, kuin yksityinen ranta.

Kannattaa reissata rohkeasti eri lautoilla mihin ikinä ne sitten viekään. Me mentiin esimerkiksi Watson's Baylle ja sieltä oli ihan

Näkymä Watson's Bayltä Circular Quayn suuntaan.

huikeat näkymät myös Circular Quayn suuntaan.

Coastal Walkilla

Me mentiin Watson's Bayhin sieltä lähtevän coastal walkin vuoksi. Käveltiin sitä pitkin Bondi Beachille. Upeita maisemia koko matkan pituudelta, aivan kuten ounasteltiinkin. 

Sydneyssä kävelyreittejä riittää niin keskustassa kuin sen lähiympäristössäkin. Keskustaan voi esim. tutustua valmiiksi laadittujen kävelyreittien mukaan ja saada näin parhaat palat eri kaupunginosista.

Fort Denison 

Luonnontaidetta coastal walkilla

Selfie Sydney Harbour Bridgen alta

Bondi Rescue

Taidetta laiturilla