Pikavisiitti Varsovassa

Löysin ilokseni leirintäalueen lähes Varsovan keskustasta. Ihme juttu. Camping 123:n sijainti oli aivan loistava ja paikka oli kyllä muutenkin miellyttävä: siisti ja meidän makuun sopivan pieni. Siellä näytti olevan aika korkea keski-ikä, mikä puolestaan vaikutti positiivisesti alueen rauhallisuuteen ja hiljaisuuteen. Yö kahdelta hengeltä + teltalta ja autolta oli noin 25 euroa ja paikan sai valita itse. Plussana respan kielitaito, joten ei mennyt viittomiseksi. =)

Lyhyen kävelymatkan päässä, oikealle leirinnän portista lähtiessä, oli pieni ruokakauppa. Ja vasemmalla puolella linja-autoasema, josta sai kätevästi automaatista ostettua erityyppisiä bussilippuja kaupungilla kulkemisen jouduttamiseks. Yhdensuuntainen lippu oli noin 2 euroa per pää ja ostettiin samalla kertaa neljä, sillä tiedettiin tulevamme bussilla takaisinkin.

Suunnattiin suoraa vanhan kaupungin lähettyville, sillä aikaa oli vain yksi ilta ja no, vanha kaupunki on vanha kaupunki. Rakennusten ihailun ja kaupungin ilmapiiristä nauttimisen lisäksi syötiin näkötornin kupeessa sijaitsevassa italialaisessa ravintolassa herkullinen pastaillallinen. Ja siitä näkötornista sitten. Huh huh, mitkä maisemat. 

Näkötornit on kannattavia sijoituksia oikeastaan aina, mutta varsinkin silloin kun ei ole varattuna kuin päivä tai kaksi kyseisessä kaupungissa oleskeluun ja haluaa kuitenkin muodostaa siitä jonkinlaisen kuvan itselleen.

Jurmala

Matkan varsinainen ensimmäinen etappi oli Jurmala. Tälle retkelle on valittu monta kohdetta edellisten kokemusten perusteella, vaikka joukkoon mahtuu muutama uus tuttavuuskin. Jurmala on yks entuudestaan tutuista paikoista. Jotenkin siellä on vaan niin rento tunnelma, että se on ihan täydellinen paikka reissun alkuun. Pääsee samantien lomatunnelmaan. Pärnuusta sais saman fiiliksen helposti myös, sinne mennään sitten paluumatkalla.

Olin ajatellut, että tällä kertaa testattais leirintäalue Nemo, mutta sehän sijaitsikin ihan mahdottoman kaukana sieltä missä haluttiin liikkua, joten mentiin tälläkin kertaa Jurmala-leirintään. Sijainti on hyvä (merenranta vieressä, vajaan tunnin kävely kävelykadulle) ja hintalaatusuhde ok. Nemon fasiliteetit lienee paremmat, mutta me asetettiin sijainti arvoasteikolla ykköseksi.

Ohjelmasta ei otettu paineita; lomallahan tässä ollaan. Pari yötä meni joutuisasti. Laiskoteltiin eikä jaksettu itse kokkailla, ja mentiin heti ekana iltana syömään ihanaan Sue's Asia - ravintolaan, joka oli edellisestä reissusta jäänyt mieleen. Jurmalasta kannattaa muuten ostaa paikallisten myymiä hilloja jos yhtään on hillojen ystävä: taivaallista herkkua!

Toisena päivänä vuokrattiin leirinnästä fillarit pariks tunniks (3 euroa/hlö) ja käytiin tutkailemassa Jurmalaa tarkemmin. Ihan uskomattoman kauniita rakennuksia ja pyöräily rannalla oli yllättävän kevyttä. Myöhemmin illalla, päivällisen jälkeen, kävely rannalla auringonlaskua ihmetellessä auttaa keventään oloa niin, että uni tulee hetkessä.

Kaikki reissut alkaa jostain

Valmistautumiseen sisältyi mm. auton varustelun tarkistus, halutut rahanvaihdot, reittien tsekkailu, majoituspaikkojen valinta ja pakkailu. Tässä vaiheessa tiesin jo milloin meidän pitää olla perillä Bolognassa; sitten vaan tuumittiin mitä sinne mennessä ja takaisin tullessa halutaan nähdä.

Netistä löytyy maakohtaisesti tiedot mm. auton pakollisista varusteista, pakollisista tietarroista (vinjeteistä) ja tietulleista. Hienoa on se, että Baltian maat ja Puola on tietullittomia eli mistään vinjeteistä ei tarvitse huolehtia. Omintakeisia poik-keuksia toki löytyy: esim. Latvian Jurmalaan mennessä on ENNEN sillan ylitystä maksettava sisäänpääsymaksu, joka on 2 euroa/päivä. Tää on todella epäselvästi opastettu ja sakko on noin 40 euroa, joten kannattaa olla tarkkana! Kuin porkkana! Edellisellä reissulla nappasin sakon, tänä vuonna osasin ostaa lippulapun.... melkein oikein. Sakko ei ollut kyllä kaukana tälläkään kerralla...

Lisäksi, vaikka tuntuisikin, että maailma toimii korttirahalla niin on hyvä varata X-määrä paikallista valuuttaa mukaan. Tässä meidän tapauksessa vaihdoin noin satasella neljää valuuttaa: Puolan zloteja, Tsekin korunoita, Unkarin forintteja ja Kroatian kunia.

Tuut, tuut ja laivalla Tallinnaan. Menomatka kulkee seuraa-vasti: Viro (kauttakulku), Latvia (2 yötä Jurmalassa teltalla), Liettua (läpikulku), Puola (yö Varsovassa teltalla), Tsekki (yö Ostravassa hotellissa), Itävalta (läpikulku), Unkari (2 yötä Balatonilla hotellissa) ja Kroatia (2 yötä Rijekassa teltalla). 

Italiasta lähdettäessä ajetaan Itävallan Grazista (yö hotel-lissa) Tsekkeihin Brnohon (2 yötä teltalla) ja sieltä, kuulkaa, posotetaan yhtä soittoa 1400 kilometriä Pärnuun! Siellä sitten ollaan yks yö ennen kuin noustaan laivaan Tallinnasta.

Matkustan ympäri Eurooppaa, autossa teltta ja passi vaan

Tänä vuonna ollaan taas vähän isommasti liikkeellä. Hom-man nimi on siis Luokkakokous, jota tänä vuonna vietetään Italiassa. Ensimmäinen luokkakokous oli siis Romaniassa ja sinne mentiin uskollisella Soturilla: vuoden -88 sinisellä ja iloluonteisella Transitilla. Tässä matkamuodossa oli helppoa se, että nukuttiin autossa, joten voitiin mennä tyyliin "anything goes". Pääsääntöisesti oltiin ihan virallisilla leirintä-alueilla, mutta ykskin yö vietettiin Kaunasin uimarannalla ja eräs raikas nelituntinen Puolassa nimettömäksi jääneen huoltoaseman pihassa.

Seuraava luokkakokous olikin Suomessa, sitten mentiin Interrail - korteilla varustettuina Unkariin ja viime vuonna mat-kustelin itsekseni lentämällä Tsekkeihin. Ja tänä vuonna taas vähän isommalla vaihteella: Prius alle ja kolme viikkoa matka-aikaa. Päämääränä Bologna maanantaina 18.7.2016.

Matkaan lähtö tuntuu helpottuvan kerta kerralla. Kokemus on opettanut, että vähällä tulee toimeen ja että varsinkin Itä- ja Keski-Euroopassa on niin edullista, että jos tarvitsee jo-tain, mitä ei ole mukaansa pakannut, sieltä sen voi sitten ostaa. Jos kiinnostaa, niin täältä tätä tämänkertaista reissua voi seurailla.