Kiirettä pitää

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että etätehtävissä riittää. En kyllä tiedä miksi puhun etätehtävistä, nehän ovat siis koulutehtäviä. Kai tuo etä- etuliite tulee työelämästä, kaikki mitä ei tehdä "pääkallopaikalla", tapahtuu etänä. Joka tapauksessa tekemistä riittää ja sen myötä varsinaista tunteiden vuoristorataa: epätoivon syvimmästä alhosta korkeimman kukkulan laelle kohti kirkkautta.. ja takaisin alas epätoivon alhoon.

Kotitehtäviä, kotitehtäviä, kotitehtäviä....

Mutta on tässä jo jotain opittukin: tunnistan kaulurikauluksen ja pystykauluksen, erotan erilaiset halkiot, osaan ommella napin niin, että se varmasti pysyy maailman tappiin... Kaikki tämä ja paljon muuta vain tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Ja pian aletaan tekemään ensimmäistä tuotetta: paitapuseroa. Ääneen sanottuna, ja näin kirjoitettunakin, se kuulostaa aivan uskomattomalta. Että tulen tekemään itselleni kauluspaidan. Minä? Ihan itse?

Tätä lähdetään tekemään

Nämä tämänviikkoiset tehtävät liittyvät vahvasti jo tulevaan paitaan: piirretään tasokuvat paidasta ja mietitään valmistus työjärjestyksineen ja poikkileikkauksineen. Näitä työjärjestyksiä ja poikkileikkauksia pähkäilin jo edellisen tutkinnon aikana, mutta ei tämä ihan itsellään kyllä mene vieläkään. Välillä kuuluu sen sortin napsumista aivoista, että oksat pois. Mutta eteenpäin porskutetaan, sillä intoa riittää edelleen!

Mittoja pitää olla jokaisen lähtöön

Mittoja pitää olla joka lähtöön. Jos sisustusompelijan tutkinnosta jäi jotain mieleen niin se on: "mittaa kahdesti, leikkaa kerran". Tämä pätee myös poikkileikkausten tekemiseen: ensin mitataan ja tehdään lyijykynällä, sitten mitataan uudestaan ja vahvennetaan tussilla. 

Haaste vastaanotettu: kohti mittatilausompelijan ammattitutkintoa

Aloitin tammikuun alussa mittatilausompelijan ammattitutkintoon johtavat opinnot Suomen Yrittäjäopistolla. Valmistuin vuosi sitten samasta opinahjosta (silloin Teuvan aikuiskoulutuskeskus) sisustusompelijaksi. Edellisen tutkinnon viimeiset 6 kuukautta näyttöineen olivat verta, hikeä ja kyyneleitä, ja sittenkin: tässä sitä taas ollaan.

Vain pieni osa kirjallisuudesta.

Etätöitä? Kyllä vain. Tutkinnon suorittaminen  vaatii sitoutumista ja töitä riittää. Tiedän jo nyt, että tässä on minulle haastetta enemmän kuin tarpeeksi ja selvää on myös se, että olen pihalla kuin lumiukko. :D Erään kurssitoverin sanoja lainatakseni: "intoa on enemmän kuin taitoa". Toivon tietysti, että matkan varrella taitomäärä kasvaa samalla kun intotaso säilyy samana.

Mission impossible?

Kirjoittelen tätä ensimmäistä opintoihini liittyvää tekstiä samalla kun teen tämän viikon etätehtäviä: kauluspaidan työjärjestys ja poikkileikkaukset... Hmm.. Kauluspaitaa emme ole vielä tehneet, sillä harjoittelemme vasta kauluksia ja kaiken maailman napitusvarat, rannekkeet ja halkiot ovat täyttä hepreaa. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus, ehkä sen avulla on mahdollista täyttää tiedoissa olevat aukot. Ja pitää kaiketi muistaa, ettei vielä tässä vaiheessa odotetakaan täydellistä suoritusta (eihän?). Tosin tästä tulee isosti mieleen kauppiksen ranskan alkeiden ensimmäinen tehtävä: kerro itsestäsi ranskaksi 10 lauseella! Kun et osaa vielä sanaakaan ranskaa. :D Että ei muuta kuin tekemään.

Lottorivin alkupää