Kahden ja puolen tunnin yksityinen, opastettu kierros Los Haitisesin kansallispuistossa oli aivan huikea menestys! Retki maksoi tippeineen 20 euroa per pää ja me nähtiin delfiinejä! Delfiinejä! Tiedettiin, että jonkinlainen mahdollisuus niiden näkemiseen on, mutta että ihan oikeasti nähtiin niitä! Se oli kyllä wau!
Retken pääkohteena oli kaks keskenään täysin erilaista luolaa, mutta me nähtiin siis myös ne delfiinit ja niiden lisäksi pelikaaneja ja muita lintuja.
Ja kuljettiin myös veneellä upean mangrovemetsän läpi! Opas oli hauska ja puhui hyvin englantia, mikä oli Dominikaanisessa melko harvinaista ja saatiin sitten mekin Villen kanssa infoa mangrovemetsistä ja luolien historiasta.
Retken jälkeen kirjauduttiin hotellista ulos ja mentiin vielä virkistäytymään hotellin altaisiin. Oli kyllä täydellinen viimeinen päivä Dominikaanisessa Tasavallassa.
Seuraavana aamuna meidät saateltiin kotimatkalle, tai oikeastaan lennolle Madridiin.
Uskomaton autoreissu jatkui heti aamulla. Pakattiin auto ja otettiin suunta kohti Sabana Bayta. Siellä meitä odotti ekohotelli Altos de Cano Hondo, joka sijaitsee aivan Los Haitisesin kansallispuiston juurella.
Matkan varrella pysähdyttiin muutaman kerran ihastelemaan maisemia ja koskettamaan kaakaonpalkoja.
Huikeita maisemia varten "kivuttiin" lava-auton lavalla istuen Montana Redondan huipulle. Kyyti ylös ja alas oli sykettä nostava, mutta maisemat ylhäällä sai kyllä sielun ja sykkeen lepäämään. Kuten moni muukin paikka koko tällä reissulla, tämäkin oli sellaisessa paikassa ettei tänne oikein itsekseen olis osannut mennä.
Perillä määränpäässä meitä odotti kaunis hotelli, joka sulautui taustaansa täydellisesti. Hotellissa on tällä hetkellä vain 28 huonetta, jotka on jaettu kahteen rakennukseen, mutta näytti siltä kuin sinne olisi juuri valmistunut kolmas rakennus lisähuoneineen.
Hotelli tarjoaa mahdollisuuden raikastavaan kylpyyn (lähes)luonnonaltaissa, joissa virtaa vuorelta tulevan Jivales-joen kirkas vesi. Niihin ehdittiin vielä pulahtaa sopivasti ennen huonehintaan sisältyvää a la carte - päivällistä. Majoitus kahden hengen huoneessa oli 100 euroa/huone.
Illalla istuttiin tähtitaivaan alla kuuntelemassa musiikkia ja juttelemassa. Siinä hetkessä iski ihan hirvittävä haikeus ja kiitollisuus siitä kuinka hienoja juttuja ollaan tällä reissulla nähty ja koettu.
Maanantaina lähdettiin uudestaan reissuun. Tällä kertaa meidän oppaina toimi Rossyn ja Angelin lisäksi Rosa. Pakattiin mukaan olennaisimmat, sillä reissu kesti pari yötä. Ensin yövyttäisiin Punta Canassa Airbnb:ssä ja sen jälkeen Los Haitisesin lähellä sijaitsevassa ekohotellissa.
Punta Canaan ajelee taukojen kanssa 3-4 tuntia ja siellä sijaitsee hurja määrä all-inclusive lomakeskuksia. Kaikki on todella siistiä ja vehreetä. Oikein kaunis keinotekoinen turisteja varten rakennettu paikka, jossa jopa kuivattu hiekka tuodaan muualta korvaamaan tai täydentämään siellä jo oleva hiekka. Täällä meidän pääkohteena oli ekologinen kansallispuisto, jossa on yhteensä 12 laguunia ja ne kaikki kytkeytyy toisiinsa maanalaisen joen kautta. Yhdeksää saa ihailla ja kolmeen pääsee pulahtamaan. Me maksettiin noin 9 euroa per henkilö onnellisen sattuman vuoksi, mutta normaali hinta olisi 45 - 80 euroa. Että ihan hyvä diili.
Laguuneissa on kaloja, kilpikonnia ja katkarapuja, mutta niistä ei kannata huolehtia eikä pientä näykkäisyä tarvitse säikähtää (itse toki säikähdin heti kun oli katkarapu varpaassa kiinni!). Aikarajaa ei ole vaan laguuneissa saa viettää aikaa niin paljon kuin haluaa aina siihen asti kun puisto sulkeutuu kello viideltä.
Majoitus oli tosiaan Airbnb:n kautta, mutta millainen paikka! Huikea huoneistohotellikompleksi, jonka keskellä oli kaikille yhteinen uima-allas. Hinta huoneistolle oli noin 125 euroa/yö koko porukalta. Ja taas teki nukkuminen hyvää.
Tukevan hotelliaamiaisen (tyypillinen paikallinen aamiainen sisältää munakokkelia kasviksilla, perunasalaatin tyyppistä laatikkoa sekä friteerattua juustoa ja salamia) jälkeen oltiin valmiit lähtemään kotimatkalle eli takaisin Santo Domingoon. Matkan varrella pysähdyttiin ihailemaan maisemia ja ottamaan valokuvia, ja uimaan keskelle ei-mitään! Ihan uskomaton paikka. Eihän näistä mistään tietäisi mitään ilman meidän upeeta paikallisperhettä.
Illalla rentouduttiin takapihalla hyvän ruoan ja musiikin parissa. Nukkumaan mennessä oltiin molemmat aivan poikki kaikesta reissaamisesta ja uuden ihmettelystä.
Sunnuntaina päivä kului Santo Domingon vanhassa kaupungissa eli Zona Colonialin alueella. Mentiin sinne yhdessä Rosan ja Feden kanssa. Kierreltiin kaduilla, tehtiin ostoksia, syötiin ja ihmeteltiin joitain nähtävyyksiä vähän hämärän oppaan kanssa.
 |
| Kolumbuksen talo |
Vinkki vitonen: jos kaupungin virallinen opas (jolle kaupunki siis maksaa palkkaa oppaana toimimisesta) tarjoutuu esittelemään nähtävyyksiä, hän ei tee sitä hyvänhyvyyttään tai siksi koska se on hänen työnsä, vaan koska hän odottaa ilman muuta, että opastettavat antavat rahaa kierroksen päätteeksi. Saatiin ihan kivasti infoa, vaikka englanti olikin vähän vaikeasti ymmärrettävää, mutta jos joku tarjoutuu oppaaksi, kannattaa ehdottomasti keskustella rahasta etukäteen.
Illan päätteeksi virkistävät drinksut kruunaa päivän.
Losista lähdettiin liikkeelle 05:00 heräämisellä ja saavuttiin Dominikaaniseen Tasavaltaan Miamin kautta illalla kymmenen maissa. Rosa ja Federico oli lentokentällä vastassa ja olo oli täydellisen epätodellinen. Nyt me ollaan täällä ja ne on ihan tossa! Käytiin vielä syömässä ennen kuin "kotiuduttiin" ja päästiin tapaamaan vielä Rossy ja Feden tyttöystävä Amalia ennen nukkumaanmenoa. Ja vaikka uni olis kuinka maistunut, oli seuraavanakin aamuna herätys 05:00, että ehdittäisiin nauttia rannalla olosta. Mitä: siis rannalle 05:00, joku ihmettelee.. Antakaas kun selitän...
Santo Domingosta eli maan pääkaupungista, jossa Tavarezit asuu, on noin 140 km matkaa Bahia de las Aguilasin rannalle, mutta ajamiseen menee noin 5 tuntia. Taukojen kanssa vielä kauemmin, joten sehän sitten selittikin miksi piti herätä niin aikaisin.
Rannalle päästääkseen pitää vielä hypätä venekyytiin ja kuskin kanssa sovitaan noutoaika. Tällä rannalla ei ole baareja ja ravintoloita, joten mukaan kannattaa pakata kunnon eväät jos meinaa olla pidempään. Tyypillinen paikallisten suosima rantajuoma on luonnollisesti rommi ja sitä voi sitten halutessaan laimentaa erilaisilla limsoilla, pääsääntöisesti kolalla. Tähän kohtaan sisäpiirin vinkki: ei kannata välttämättä ottaa venekyytiä leirintäalueen yhteydessä toimivan ravintolan paikkeilta vaan ko. alueen ulkopuolelta sijaitsevasta mökinnäköisestä kojusta. Hinta on moninkertaisesti edullisempi.
Pääsääntöisesti täällä siis lillutaan vedessä ja nautitaan olosta. Snorklatakin voi jos siltä tuntuu, vaikka nähtävää ei välttämättä kauheasti ole, sillä pohja on samettimaista hiekkaa ja vesi niin kirkasta, että pohjaan asti näkee ilman snorkkeliakin. Me vietettiin rannalla kolmisen tuntia ennen kuin venekyyti saapui noutamaan meitä.
Syötiin illallista rantaravintolassa ja katseltiin auringonlaskua. Söin pataconeseja (täällä tostones) ensimmäistä kertaa yhdeksän vuoden tauon jälkeen, nam! Edellinen kerta oli Panamassa 2010.
Majoituttiin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa uudehkossa hotellissa ja vaikka etukäteen saatiinkin varoituksia mahdollisesta liikenteenmelusta, nukuttiin molemmat sikeesti aamuun asti.
