Jakku - kohti viimeistä haastetta

Hypätään hetkeksi nykypäivään: jakku. Tutkinnon viimeinen haaste, eli näyttö numero 3, on valmistaa takki/jakku asiakkaalle. Tähän, kuten muihinkin näyttöihin valmistaudutaan valmistamalla harjoitustuote. Minä valmistan vyötärömittaisen vintagehenkisen jakun itselleni.

Huvittavaa kuinka naivisti lähdin tätä(kin) työtä lähestymään. Järjestelmälliseen ja ammattimaiseen työskentelyyn kuuluu työn suunnittelu. Olemme oppineet laatimaan arvioita eri työvaiheisiin kuluvasta ajasta, materiaalin menekistä ja tuotteen lopullisesta hinnasta, sekä vertaamaan näitä arvioita myöhemmin toteutuneeseen.

Näin kivasti omat arviot ovat tällä hetkellä kohdanneet todellisuuden:

- 2 kappaleen hihan peruskaava arvio 2 tuntia, kulunut aika 3 tuntia

- kuosittelukaavat arvio 3 tuntia, kulunut aika 24 tuntia *huutonaurua*

- tukikankaiden leikkaaminen ja kiinnitys arvio 2 tuntia, kulunut aika 4 tuntia

Tässä vieressä on kuva tukikankaan leikkuusuunnitelmasta. Siitä näkee kuinka kauniin kankaan löysin Nextiilistä. Kuvioiden kohdentamisessa oli haasteita, mutta tein parhaani. Kuvioiden kohdistamisen vuoksi kankaan taloudellisen käytön sai heittää romukoppaan ja palojen leikkaamisen jälkeen jäljelle jäi kasa kirjavaa silppua.

Vuorikankaaksi valitsin syvän violetin vuorikankaan, jonka niin ikään löysin Nextiilistä. Halusin jakkuun särmää ja siitä syystä päädyin valitsemaan tumman vuorikankaan vaalean ja päällikankaaseen sointuvan sijaan.

Ennen kuin pääsin aloittamaan varsinaisen kankaan leikkaamisen, kuosittelin, tein kuosittelumuutoksia ja ompelin kolme protoa. Ehkä tässä yltiövarovaisessa lähestymistavassa oli takana myös hirvittävä epävarmuus omasta osaamisesta ja oletetusta epäonnistumisesta. En vaan kerta kaikkiaan halunnut ryhtyä tekemään varsinaista tuotetta.

Kakkosproton kangas oli aivan ihanan värinen. Olisin toivonut, että saisin siitä myös käyttökelpoisen tuotteen, mutta ei siitä mitään tarkemman tarkastelun kohdetta saa. Suurin syy on tietenkin saumanvaran unohtuminen pääntieltä! :D Voi miten onnellinen olenkaan, että tällaiset erehdykset tuli tehtyä jo protojen kanssa. 

Toivottavasti voin jo pian laittaa tänne lisämateriaalia työn etenemisestä. 

Vanhasta uutta: verhoista kellohameeksi

Kellohame on päällisin puolin yksinkertainen tuote, mutta siinäkin on ansakuoppia, jotka jokainen haluaa välttää. Kaavoittamisessa kannattaa olla äärimmäisen tarkka. On syytä muistuttaa itselleen minkäkokoista helmaa ja monestako kappaleesta on tekemässä, jotta vyötäröstä tulee varmasti oikean kokoinen. Nyt puhutaan siis hameesta, johon tulee vyötärökaitale eikä kuminauhaa. Kuminauhan kanssa pelatessa ei tarvitse varoa kuin sitä, ettei vyötäröstä tule liian pieni.

Kyseessä on kiertotaloustuote ja näin ollen vain ompelulanka ja vetoketju ovat uusia: kellohame syntyi vanhoista verhoista ja nappi löytyi tekstiilien kierrätyskeskuksesta.

Verhojen leveys määritteli sen, että helma oli ommeltava neljästä osasta. Tavallisesti kellohelmainen hame ommellaan kolmesta (jos sivusaumoihin halutaan taskut) tai kahdesta osasta (jos ei tarvita kuin sauma vetoketjulle) jos kankaan leveys sen sallii.

Hame syntyy kolmesta kaavakappaleesta.

Rakastan taskuja, joten oli sanomattakin selvää, että halusin sellaiset hameeseeni ommella. Taskuissa kulkee kätevästi niin kännykkä kuin nenäliinakin. Muhkeassa täyskellohelmassa taskut ovat käytännössä näkymättömät eikä niihin piilotetut tavarat näy ikävinä muotoina päällepäin.

Silittäminen pitää muistaa joka vaiheessa!

Opintojen aikana olen oppinut sen, että silittämisellä on väliä. Oikeasti. Se kannattaa muistaa joka vaiheessa jo pelkästään senkin takia, että eri osien silittäminen työn edetessä on huomattavasti helpompaa kuin valmiin työn silittäminen. Lisäksi silittämisellä saa monessa ompeluvaiheessa huomattavaa helpotusta kun kangas pysyy helpommin oikeassa asennossa.

Alkuperäinen nappi oli jotain aivan muuta,
mutta se osoittautui lopulta liian leveäksi.

Tein kaavoihin tuotteen valmistamisen jälkeen pari pientä muutosta: muutin takasauman saumanvaraksi 1,5 cm yhden sentin sijaan, jotta vetoketjun ompelu olisi jatkossa helpompaa. Lisäksi tein uuden kaavan vyötärökaitaleelle ja lisäsin siihen 1 cm pituutta napitusvaraksi.

Haluan myös kokeilla hameen tekemistä leveämmällä vyötärökaitaleella, jotta pääsen käyttämään tähän hameeseen alunperin valitsemani ihanan kukanmuotoisen kuparinapin.

Ompelin helman neljässä osassa syötöslankojen avulla.

Tätä en olisi itse keksinyt, mutta ompelin helman neljässä osassa saumasta saumaan syötöslankojen avulla. Helmasta tuli todella kaunis.

Ompelin helmaan käänteen, sillä mielestäni se on aivan toimiva menettely läpivärjätyssä kankaassa. Painetussa kankaassa käyttäisin luultavasti päärmettä.

Työjärjestys (muista välisilitykset):

1. Kiinnitä tukikangas vyötärökaitaleeseen ja hameosan vyötäröreunaan (vältä VY:n venyminen).

2. Ompele keskietusauma, huolittele yhteen ja silitä (jos teet etukappeleen kahdesta kappaleesta).

3. Saumuroi taskukappaleet hamekappaleisiin.

4. Ompele sivusaumat ja taskupussit.

5. Huolittele yhteen sekä sivusaumat että taskupussit.

6. Ompele takasauma ja kiinnitä vetoketju.

7. Valmista vyötärökaitale. Kiinnitä vyötärökaitale hameeseen ja ompele samalla ripustimet paikoilleen. Valmista vyötärökaitale loppuun, tee napinläpi ja ompele nappi.

8. Huolittele helma ja ompele käänne.

9. Viimeistele ja silitä. 

Tunnuslukuja:

Materiaalikulut (alv 0%)                        10,77 euroa

Työtunnit                                               8 h 47 min (=työpalkka 351,33 euroa, alv 0%!)

Kokonaishinta (alv 24%)                       449 euroa

Valmis hame kuvauksissa.