Aivan vahingossa tuli vastaan tällainen uskomattoman mahtava koko viikonlopun mittainen tapahtuma: Viisas Elämä - messut. Ja aivan huikeeta: melkein omalla takapihalla! Jos totta puhutaan, niin mieshän sen bongas ja ehdotti, että menisin tsekkaamaan. Kymmenen pistettä hänelle siitä!
Ohjelmaa oli molemmille päiville niin, että heikompaa huimaa ja
osallistuminen vaatikin tarkkaa suunnittelua: piti huolellisesti käydä läpi koko ohjelma ja varmistaa, että pääsee kaikista päällekäisistä luennoista ja tilaisuuksista niille itselleen tällä hetkellä tärkeimmille. Ja mielestäni pääsinkin. Lauantain ehdottomiin kohokohtiin kuului Miia Huitin luento stressin itsehoitomenetelmistä. Oli oikeasti niin herkkää, että piti välillä katsella ympärilleen ettei kukaan vaan huomaa kuinka yksi täällä kyynelehtii... niinkuin ketään olisi kiinnostanut tai häirinnyt.
Messujen mahtavasta kattauksesta omalle listalle päätyivät lauantaina myös Sanna Wikströmin luento stressinhallinnasta, Lempijoogan Slow Flow - tunti, Sarvamitran meditaatio, Terttu Seppäsen esitelmä ajatusjoogasta ja yleinen pörräily varsinaisilla messuosastoilla. Ostoksiakin tuli tehtyä.
Sunnuntai alkoi Aleksi Litovaaran mindfulness - aiheisella
luennolla. Lisäksi päivään mahtui lisää Sarvamitran meditaatiota, Yin & Yang - joogatunti sekä Antti-Juhani Wihurin luento mindfulnessista ja työstä. Ja ihan vähän piti taas pörräillä osastoillakin. Ohjelmataukoihin olin varautunut niin, että repussa oli mukana kirja, jota kävin lukemassa Tampere Talon kahvilassa. Omat nollaustauot siis aina luentojen ja muiden ohjelmanumeroiden välillä. Ihan täydellinen viikonloppu! Kiitos Viisas Elämä!
Nyt vuorotteluvapaalla kun on aikaa olla, pysähtyä ja hengähtää, ja ottaa aikaa itseensä tutustumiseen, oli hyvä hetki lähteä pienelle retkelle pikkuveljen kanssa. Ostin miniristeilyn ruokineen veljelle syntymäpäivälahjaksi ja valitsin sellaisen päivän, että ei varmasti laivan häly ja melu häiritse meidän bondailuja: lähtöpäivä siis maanantai. Ja täytyy sanoa etten ole koskaan ollut niin tyhjässä terminaalissa, niin tyhjässä kahvilassa, niin tyhjässä yökerhossa tai niin tyhjässä ravintolassa kuin tuolla reissulla olin. Enkä ole koskaan päässyt laivasta poistuttaessa ensimmäisenä ovesta pihalle. Ovien avautumista odotti veljeni kanssa noin 20 muuta matkustajaa. Ohhoh! Mutta tämä ei ollut se pointti. Pointti oli se, että saatiin runsaasti aikaa jutella ja viettää aikaa yhdessä ilman suurempia häiriötekijöitä. Tarkoitukseensa nähden matka oli täydellisen onnistunut! Jopa siinä määrin, että oli puhetta toisesta reissusta, joka ajoittuis ens kevääseen. Silloin taidetaan kyllä ottaa mukaan muutama muukin ja suunnata tällä kertaa viikonlopun aikana Tallinnaan.
Ajatusten ja tunteiden käsittely ja läpikäyminen on aina ollut mulle tärkeetä. Päiväkirjan kirjottaminen on tapa, jonka opin jo ala-asteikäisenä ja se on jäänyt päälle. Jotenkin kirjottaminen on helpompaa kuin puhuminen. En kirjoita enää päivittäin kuten nuorempana, mutta säännöllisesti kuitenkin. Silloin nuorempana tuli tosiaan kirjoitettua päivittäin, lähinnä raportoin itselleni päivän tapahtumista. Monet kirjauksista sisälsi sanasta sanaan kopioituja keskusteluita tai kuvauksia siitä kuka oli puhunut kenenkin kanssa ja kellä oli mitäkin päällään. Tärkeitä juttuja teinin elämässä... Nykyään kirjoitan silloin kun tuntuu pahalta tai hyvältä, ja kun tuntuu, että haluan pureskella ajatuksiani. Itsetutkiskelua, sillä nimellä sitä kai voisi nimittää.
Ajatusten ja tunteiden käsittely ja läpikäyminen on aina ollut mulle tärkeetä. Päiväkirjan kirjottaminen on tapa, jonka opin jo ala-asteikäisenä ja se on jäänyt päälle. Jotenkin kirjottaminen on helpompaa kuin puhuminen. En kirjoita enää päivittäin kuten nuorempana, mutta säännöllisesti kuitenkin. Silloin nuorempana tuli tosiaan kirjoitettua päivittäin, lähinnä raportoin itselleni päivän tapahtumista. Monet kirjauksista sisälsi sanasta sanaan kopioituja keskusteluita tai kuvauksia siitä kuka oli puhunut kenenkin kanssa ja kellä oli mitäkin päällään. Tärkeitä juttuja teinin elämässä... Nykyään kirjoitan silloin kun tuntuu pahalta tai hyvältä, ja kun tuntuu, että haluan pureskella ajatuksiani. Itsetutkiskelua, sillä nimellä sitä kai voisi nimittää.