torstai 3. syyskuuta 2015

Itsetutkiskelua

Ajatusten ja tunteiden käsittely ja läpikäyminen on aina ollut mulle tärkeetä. Päiväkirjan kirjottaminen on tapa, jonka opin jo ala-asteikäisenä ja se on jäänyt päälle. Jotenkin kirjottaminen on helpompaa kuin puhuminen. En kirjoita enää päivittäin kuten nuorempana, mutta säännöllisesti kuitenkin. Silloin nuorempana tuli tosiaan kirjoitettua päivittäin, lähinnä raportoin itselleni päivän tapahtumista. Monet kirjauksista sisälsi sanasta sanaan kopioituja keskusteluita tai kuvauksia siitä kuka oli puhunut kenenkin kanssa ja kellä oli mitäkin päällään. Tärkeitä juttuja teinin elämässä... Nykyään kirjoitan silloin kun tuntuu pahalta tai hyvältä, ja kun tuntuu, että haluan pureskella ajatuksiani. Itsetutkiskelua, sillä nimellä sitä kai voisi nimittää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti