Kiirettä pitää

Näyttötyön väliarviointi on huomenna. Päästäkseni haluamaani vaiheeseen siihen mennessä, laadin aikataulun, jota noudattaessani työn pitäisi valmistua ajallaan. Tapanani on tehdä projekteihin aikataulu ja usein vielä hieman tiukempi kuin olisi tarve, jotta olen varautunut yllätyksiin. Niitä tulee aina. Mikään ei mene koskaan kuin Strömsössä.

Nyt olen jälleen päässyt aikatauluni avulla haluamaani välitavoitteeseen ja takki on on päällikankaan osalta koossa. Kuluneella viikolla:

- tein protosovitusmuutokset kuosittelukaavoihin

- valmistin leikkuukaavat ja vuorin kaavat

- leikkasin päällikankaan

- kokosin takakappaleen ja yhdistin sen miehustaan

- valmistin kauluksen ja hihat

- tein liivintaskut

- silitin, silitin ja silitin

- tein korjauksia dokumentteihin

Eli kuten otsikossakin mainitsen: kiirettä pitää. Suurin työ on aina pienosissa, niiden kanssa pitää olla todella tarkkana. Taskuissa pitää huomioida myös niiden symmetrinen sijoittaminen etukappaleille.

Materiaalini on hieman haastava pienosien kanssa. Terävien taitteiden aikaansaaminen on käytännössä mahdotonta. Erikoinen materiaali kerrassaan, sillä isompien osien käsittely ja ompelu on suorastaan herkkua. Ohessa muutamia kuvia liivintaskun työvaiheista. Mainittakoon vielä, että kahteen taskuun kului aikaa yhteensä 4,5 tuntia!

Harsin ommelmerkit päällikankaaseen kaavan mukaisesti.

Poistin kaavapaperin varovaisesti ja piirsin taskunsuun aukileikkauskohdan.

Ensimmäisenä ommellaan kiinni taskulista.

Taskupussi asetetaan taskulistan saumaa vasten ja ommellaan kiinni.

Kun molemmat taskupussit on ommeltu kiinni, ommellaan aukileikkauksen
kolmiopalat ja taskupussit.

Valmista taskua pitää silittää varovasti ja paljon, jotta se asettuu siististi.

Viimeinen koitos alkaa - näyttönä takki asiakkaalle

 Viimeinen näyttötyö on takki asiakkaalle. Asiakkaana on mieheni, joka on jo useamman vuoden haaveillut kansallispuvun takista. Kansallispuvut ovat kalliita, joten haave on jäänyt toteutumatta. Tämä opintorupeama on ollut haastavaa aikaa myös hänelle, joten halusin tällä tavoin kiittää häntä opintojeni aikana saamastani tuesta ja jaksamisesta. 

Näyttöön ja ylipäätään asiakastyön tekemiseen liittyy olennaisesti kattava asiakasanalyysi, jossa asiakkaalle tehdään väri-, vartalo- ja tyylianalyysit. Usein näitä analyyseja käytetään suunnittelun lähtökohtana, jotta valmistuva tuote varmasti sopisi asiakkaan vartalolle, tyyliin ja väreihin. Tähän näyttöön näillä asioilla ei ole vaikutusta, sillä kyseessä on kansallispuvun takki ja se tehdään juuri kuten se on kaavoitettu. Mieheni on kotoisin Jalasjärveltä, joten näyttötyönä pitäisi syntyä Etelä-Pohjanmaan kansallispuvun takki. Kansallispukua mieheni käyttää juhlatilaisuuksissa, kuten häissä.

Kuva lainattu internetistä.

Materiaalina on 100 % huovutettu villa ja 2-rivinen napitus tehdään messinkinapeilla. Vuorimateriaali on 100 % asetaattia, joka on hengittävä materiaali ja mittapysyvämpi kuin vaikkapa viskoosi. Koin, että vuorimateriaalin kanssa on varaa valita, vaikka kyseessä onkin kansallispuvun takki, ja päädyin asetaattiin mm. juuri sen hengittävyyden vuoksi. 

Tilasin kaavat yrityksestä, joka myy kansallispukuja sekä niihin liittyviä tarvikkeita, osia ja materiaaleja. Valmiskaava kuulostaa ajatuksena mukavalta ja turvalliselta, mutta näissä kaavoissa oli monta ihmeellisyyttä: osa kaavan osista puuttui, kaavoihin sisältyi osittain saumanvarat, mutta niitä ei oltu merkitty mihinkään eikä työjärjestyskään  ollut selkeimmästä päästä. 

Aloitin kaavalogiikan opiskelun sillä, että valitsin summassa kaavojen pienimmän koon ja valmistin siitä proton sellaisenaan, mitään lisäämättä ja mitään pois ottamatta. Pienin koko oli todella lähellä aiemmin tekemääni RY+8 peruskaavaa, joten se oli oikein hyvä lähtökohta. Nyt olen saanut juuri toiset kuosittelukaavat valmiiksi ja seuraava vaihe olisikin uuden proton valmistaminen. Nyt uskon olevani niin lähellä oikeata, lopullista kaavaa, että teen seuraavan proton eräänlaisesta huovasta, jotta saan paremman tuntuman ompeluun lopullista tuotetta ajatellen. Sormet ristissä!

Viimeinen harjoitustyö, valmis!

 Uskomatonta, mutta totta: valmis siitä tuli. Välillä tuntui kyllä, että maali on niin kaukana, että ei kerta kaikkiaan paukut riitä maaliviivan ylittämiseen, mutta jälleen kerran yllätin (ja ylitin!) itseni.

Valmista tuli. Ei mitenkään ennätysajassa, sillä tunteja meni yli 60 ja vaikka materiaalikulut olivatkin vain reilu 20 euroa, tuli jakulle työn hinnan kanssa yli 3000 euroa. Ostaisitko?! Itse olen tyytyväinen eikä sitä koskaan omalle työlleen tietysti laske hintaa, joten kas kuinka sainkin kahdella kympillä kivan jakun!

Pituus on juuri täydellinen!

Pakollinen tasku tuli povitaskun muodossa.

Kohdistus onnistui etenkin takana.