Isla Taboga ja bussimatka Almiranteen

Päiväretki ihanaiselle Isla Tabogalle alkoi yhtä rennoissa meiningeissä kuin olis voinut reissun hengen suhteen kuvitellakin. Tarkoitus oli sitten illalla hypätä kahdeksalta starttaavaan bussiin ja suunnata Katjan luokse Bocas del Toroon. Päätettiin siis käydä ostamassa bussiliput heti aamusta ennen menoa Isla Tabogalle, jonne lautta lähtis ties mistä tasan puoli yhdeksältä. Ja se lautta on AINA ajoissa. Kun päästiin Albrookin bussiterminaaliin ja lippuluukulle B31 huokaistiin helpotuksesta, kun huomattiin, että siellä oli vain yksi tyyppi asioimassa. Vähänpä tiedettiin: tyyppi osti lippuja koko maailmalle ja sai kulutettua lippuluukulla vähintään 15 minuuttia! Kun meidän vuoro vihdoin tuli ja päästiin sitten tovin päästä liikkeelle lippujen kanssa, kello oli jo vartin yli kahdeksan!

Ensimmäinen eteentuleva taksi oli kovin epäilyttävä ja maksoi 4 dollaria, Anna oli heti hinnan kuultuaan, että nouvei. Ja muutenkin tuntui ettei kuski puhunut edes espanjaa tai tiennyt minne haluttiin mennä, joten ignoorattiin se. Seuraava kuski puhui jo englantiakin ja huusi heti, että te ootte jo pahasti myöhässä, hypätkää kyytiin siitä niin hän yrittää sit parhaansa mukaan ehtii ajoissa! Sisään sieltä! Heittäydyttiin liikkuvaan autoon ja kysyttiin hintaa: 6 dollaria! Tästä on saatu hyvät naurut jälkeenpäin. =) Mut kuin ihmeen kaupalla selvittiin tappokyydistä kunnialla lauttasatamaan asti. Sovittiin jo matkalla, että jos missataan lautta, taksikuski heittäis meidät sit vanhaan kaupunkiin. Mut me ehdittiin! Oltiin satamassa 08:31 ja kuultiin, että lautta, joka on AINA ajoissa, oli myöhässä!!! In your face matkakarma! Anna vinkkas taksisuharille, että homma bueno ja päästettiin se jeesaan uusia asiakkaita. Mahtava tyyppi!

Ja Isla Taboga on kaunis! Ei ihan niin kukkainen kuin nimi (the island of flowers) antaa ymmärtää, mutta kaunis yhtä kaikki. Mulle tuli mieleen joku kreikkalainen kalastajakylä. Kaunista, hiljaista ja rauhallista. Käytiin ihan ensimmäiseksi katsastamassa läntisen pallonpuoliskon toiseksi vanhin kirkko ja mentiin sitten rinteellä sijaitsevan hotellin terassille aamiaiselle. Continental desayuno kertaa kaks ja yks omelette. Ja uskomattomat maisemat!

Aamiaisen jälkeen lojuttiin tuntitolkulla rannalla. Kerättiin ruokahalua ja ihmeteltiin nousuveden nopeutta. Ei mennyt kauaakaan kun El Moron niemestä tuli El Moron saari, kun nousuvesi katkas maakaistaleen monen kymmenen metrin matkalta. Sitäkin piti tietysti kuvata. Ja hotelli Veredan terassilta kaikki näkyi upeasti. Syötiin kaikki useiden suositusten kannustamina corvinaa, herkullista valkoista kalaa. Eli ollaan me siellä terveellisestikin syöty. Anna otti kalansa valkosipulin kanssa ja me Tiinan kanssa curryn ja kookoksen kera. Hyvää! Ja kevyttä!

Meidän bussihan ei sitten startannutkaan kasilta vaan puol ysiltä. Eikä oikeasti edes vielä sillon kun se oli puoli tuntia myöhässä ja päästiin lopulta yhdeksältä liikkeelle. Selvis sitten sekin miks ei pystytty ostaan lippuja etukäteen: ennakkoliput oli kaikki myyty paikallisille, jotka pääsi matkaan sillä kasin bussilla, joka luonnollisesti oli vimpan päälle upee ja mahtava. Mutta kuten arvata saattaa, meidän bussi oli ei. Vaikka ei sillä, oli sekin ihan siisti ja hyvät jalkatilat, mutta laukes sit matkalla kuitenkin. Ensin sitä korjailtiin tunnin verran ja lopulta vaihdettiin toiseen bussiin. Arvaatteko oliko se parempi vai huonompi? Ja vielä välikommenttina se, että bussiterminaalissa jouduin ryöstetyks: joku nappas täysin mun huomaamatta laukun sivutaskusta täyden salmiakkirasian! Höh! Bussimatka kesti kaikkiaan reilut 10 tuntia ja oli hyytävää kyytiä! =) PS. Tossa vieressä Tiina pesee hampaitaan hostel Mamallenassa...

Retkellä Panaman kanavassa

Uskomattoman lämmin aamu enteili hienoo retkipäivää ja sellainen se olikin! Puoli yhdeksältä sunnuntaiaamuna auto saapui noutamaan meitä Mamallenan edustalta päiväretkelle Panaman kanavaan. Siis siihen Panaman kanavaan, ihan tosi! Etukäteen jännättiin, että niinköhän meitä tullaan hakeen, mut niin vaan tultiin. Jotenkin olis teemaan sopinut hirvittävän hyvin, että ei oltais päästy tälle etukäteen maksetulle retkelle mukaan. =)

Meidän lisäks retkelle lähti vajaan parinkymmenen hengen porukka tsekkiläisiä ja niiden opas sekä tanskalaisia ja ruotsalaisia. Paatti oli näpsäkkä ja sen nimi oli Jungleland 3. Anna pohti, että mitä niille kahdelle edelliselle on tapahtunut, mutta sitä ei uskallettu kysyä. Sen verran voin sanoa, että ainakin meidän jäljiltä kolmonen on edelleen kunnossa.

Ihailtiin uskomattomia maisemia ja ihmeteltiin kaikkea. Kapteeni Carl oli hauskaheppu ja kertoili koko ajan hauskoja juttuja ja neuvoi kuinka veneessä pitää käyttäytyä. Ja miten pitäis toimia jos jotain tapahtuis: "Just jump of the boat and run as fast as you can. You don´t have to run really fast, just faster than the guy coming behind you." Ja sellaista. Lounastaukoa vietettiin kelluvassa tukikohdassa. Tarjolla oli riisiä ja papuja, kanaa, nautaa, salaattia, mausteista maissitahnaa... tyypillinen panamalainen setti. Ja hyvää oli! Panamalainen mausteiden käyttö on ihan uskomatonta, kaikki vaan on ihan hillittömän hyvää.

Lounaan jälkeen jakauduttiin ryhmiin kokeileen erilaisia harrasteita. Mä suuntasin Annan kanssa kajakeilla syvemmälle viidakkoon, jossa päämääränä oli pienen vesiputouksen alle muodostunut kirkasvesiallas, jonne päästiin uimaan. Anna myös uskalsi kiivetä kalliolle ja hypätä sieltä vesiputouksen yli alas! Ja maisemat: Welcome to Jurassic Park! Uskomattoman kaunista. Ja ne viidakon äänet: siis että sellasta oikeesti on olemassa. Apinoita, laiskiaisia, kilpikonnia, sormenpään kokoisa minisammakoita! Ja Anna oli rohkelikko kun uskalsi pitää käsissään pientä krokotiilia ja kaulallaan yllättävän voimakasta käärmettä. En olis voinut! Mutta sen sijaan hyppäsin kolmesta metristä Panaman kanavaan, pienen kiljumisen saattelemana tosin, mutta hyppäsin!

Panaman kanava on ihan oma maailmansa. Pilvenpiirtäjät, taksit, liikenne ja meteli tuntu jäävän jonnekin tosi kauas kun kiidettiin keskellä viidakkoa valtavien risteilyalusten ja pienten kalastuspaattien joukossa. Olipa siellä oma musiikkikin kun ajettiin pienen veneen ohi: kyydissä oli valtavan kokoinen kajari, josta kaikui Rockyn tunnari "Eye of the Tiger". Revettiin kaikki, se oli jotenkin niin epätodellista....

Panama Cityssa

Meillähän kävi lentokikkailujen takia sitten niin, että etukäteen tilattu taksi ei ollut meitä vastassa ja meidän varaama huone oli annettu pois, vain puolta tuntia aikaisemmin. Mun keskiviikkona sähköpostitse tekemäni varausvahvistus ei ollut mennyt perille! Niinpä lähdettiin keskellä yötä vieraassa kaupungissa kysymään muuta majoitusta... Ja löydettiinkin! Saatiin läheisestä pensionaatista huone omalla kylpyhuoneella vain 35 dollarilla. Ilmastointi, taulu-tv ja kaikki. Huone oli niin hyvä, että otettiin siitä samantien toinenkin yö. Kolmanneks yöks palattiin hostel Mamallenaan, jonne oltiin alunperin varaus tehtykin.

Käytiin ekana päivänä shoppailemassa Albrookin jättimäisessä ostoskeskuksessa, jonka sisälle mahtuis varmaankin kymmenen Ideaparkia! Katjalta oltiin saatu vinkit muutamista kaupoista, joissa ehdottomasti pitäis käydä ja niinpä sitten käytiin. Toki mentiin sinne noin tuntia ennen aukeamista, mutta eipä haitannut: me oltiin Panamassa! Meinattiin sit odotellessa ostaa Bocasin bussiliput viereiseltä bussiasemalta, mutta meille ei myyty lippuja etukäteen. Ne pitää ostaa vasta matkustuspäivänä. Hyvä yrittää järkkäillä juttuja kun kaikki ei osaa englantia ja sit kun sanot espanjaks, että et ymmärrä, niin ne alkaa puhuun espanjaa kahta kauheemmin. Ou jee!

Ihmiset on kaikkialla kauheen ystävällisiä ja halukkaita auttaan. Alkoi tuntuun siltä, että panikoin etukäteen ihan turhaan. Ei kaikki suunnitellutkaan meidän ryöstämistä. Ja ruoka on ihanaa: Via Argentiinalta löytyy heti parikin hyvää ravintolaa ja baaria jos tuntuu ettei muualle osaa lähteä eikä tee Mäkkiin mieli. Paratiisi! Ihmiset on rentoja, hymyileväisiä ja elämäntahti on rauhallinen. Siis kaikkialla muualla paitsi liikenteessä. Kadun ylittäminenkin on oma taiteen lajinsa. Lonely Planetin Panama-opas neuvoo kadun ylittämisessä näin: "Do what the locals do: look both way and run like hell". =)

Matkalla Panamaan ja Panamassa...journey begins.

Niin siis Tiina ja Anna tuli meille tänne Tampereelle torstai-iltana, reissua edeltävänä päivänä, yöks. Lento lähti perjantaiaamuna Helsingistä kahdeksalta, joten me startattiin jo aamuneljältä, jotta oltais ajoissa. Joo, tästähän se meidän matkan uskomaton "onni onnettomuudessa"-henki saikin jo alkunsa... Siitä myöhemmin lisää...

Oli kovin eksoottista lähteä matkaan pelkissä Crocseissa, mutta en vain millään halunnut lähteä talvikengissä. Tämäkin seikka palasi kummittelemaan sitten myöhemmin.

Me siis luultiin todellakin lähtevämme reissuun hyvissä ajoin, mutta toisin kävi. Me meinattiin pitää tauko Riihimäen ABC:lla, jonka kaikki kyltit oli pimeenä ja vasta pihalla huomattiin, että se aukeis vasta kuudelta. Ja siinä menetettiin arvokkaita minuutteja, joita oltais check-innissä tarvittu... Hyvinkään ABC:lla pidetyn pikatauon jälkeen jatkettiin matkaa ja oltiinkin kentällä vasta kymmenen yli seitsemän. Arvokkaita minuutteja menetettiin nimittäin myös parkkipaikkasäätämisessä. =) Ja niinhän siinä lopulta kävi, että myöhästyttiin check-innistä minuutilla eikä saatu boarding passeja muuta kuin Helsinki-Tukholma välille. Meidän pitäis siis hommata loput bordarit Arlandan kentältä. Okei, hoituu!

Ja meidän uskomaton matkakarma jatkoi riemukulkuaan: kone oli myöhässä ja vaihtoaika Tukholmassa oli vaivaiset 20 minuuttia. Ja bordaritkin piti hommata! Juostiin 9-portilta 18-portille (tuli mieleen eräs kauppisaikaan tehty Ruotsin risteily ja siellä terminaalin piiiiitkä käytävä) ja hommattiin pikaisesti jatkobordarit. Ja ehdittiin! Onni onnettomuudessa: kone oli puoli tuntia myöhässä! =) Koneessa penkkejä ei pystynyt säätään, mutta leffavalikoima oli hyvä ja ruoka maistuvaa.

Newarkissa meillä oli aikaa odotella, vaikka kone olikin ollut myöhässä. Istahdettiin pieneen pubintyyppiseen olusille. Matka alkoi tuntua todelliselta. Kun päästiin portille 103, huomattiin, että kone on kaks tuntia myöhässä. Ei osattu enää oikein yllättyä. Kaava alkoi tuntua tutulta. Jossain vaiheessa Tiina hoksas, että portti oli vaihtunut ja lähdettäiskin portilta 88. No, sinne suunnatessa saatiin ainakin jotain tekemistä. Kaikkia väsytti, mut kävely teki ihan hyvää... Onneks oltiin sitä mieltä, sillä puolen tunnin päästä huomattiin, että kone lähteekin portilta 101, joka on sattumalta siinä alkuperäisen portin vieressä. Jep, sinne siis, ai ja kone onkin siis myöhässä toistaiseksi? Kaiken tän säätämisen jälkeen meidän kone lähti sit loppujen lopuks portilta 103 ja 3 tuntia myöhässä.

Kaksi yötä reissuun on.....

....laskin aivan itse tänään kun hoksasin ajan kuluneen! Huomenna Tiina ja Anna tulee Tampereelle illalla ja perjantaiaamuna kukonlaulun aikaan tää kolmen tytön remmi starttaa kohti Helsinki-Vantaata! Kone lähtee kahdeksalta ja ensimmäinen vaihto on jo Ruotsissa, josta matka jatkuu Jenkkeihin. Newarkissa on toinen vaihto ja sen jälkeen noustaan koneesta pihalle Panaman kansainvälisellä lentokentällä. Siis tajuutteko: Panamassa!!!!

Katja laittoi sähköpostia vaatteiden hinnasta, kertoi kuinka paljon se oli ostanut vaatteita vain 122 dollarilla. Voin sanoa, että paljon ja vaikka mitä: housuja, paitoja, toppeja, koruja, mekkoja ja kaikkea! Muutunkohan mäkin shoppailijaks tuolla rapakon takana? Siinäpä vasta oliskin varsinainen muodonmuutos, heh! Mutta joka tapauksessa tämä on yksi syy siihen, miks kykenen lähteen reissuun vain pienen lentolaukun varassa. Enks ookin vaan kova tyyppi, enks ookin? Ja siltikin mä vahvasti epäilen, että ei edes Panaman halvat hinnat saa mun sisäistä shoppailijaa heräämään. Mahtaakohan mun sisällä edes olla sellaista? Epäilen...

Mailis on Riikan kanssa kilpavarustellut mut kaiken maailman tapaturmien ja sairastapausten varalta. On pilleriä joka lähtöön, desinfiointiainetta, laastareita ja sidetarpeita. Kätevää kun tulee Villen puolelta noita terveydenalan ammattilaisia, jotka ottaa huomioon myös sellaisia asioita, joita tälläinen tavallinen möllykkä ei tuu ajatelleekskaan. Nyt voin matkata hyvillä mielin! Ja joo, matkavakuutukset on kunnossa, passi on voimassa ja valuuttaa vaihdettu. Mitäs muuta? Ai niin: seikkailumieli, check!!