Isla Taboga ja bussimatka Almiranteen

Päiväretki ihanaiselle Isla Tabogalle alkoi yhtä rennoissa meiningeissä kuin olis voinut reissun hengen suhteen kuvitellakin. Tarkoitus oli sitten illalla hypätä kahdeksalta starttaavaan bussiin ja suunnata Katjan luokse Bocas del Toroon. Päätettiin siis käydä ostamassa bussiliput heti aamusta ennen menoa Isla Tabogalle, jonne lautta lähtis ties mistä tasan puoli yhdeksältä. Ja se lautta on AINA ajoissa. Kun päästiin Albrookin bussiterminaaliin ja lippuluukulle B31 huokaistiin helpotuksesta, kun huomattiin, että siellä oli vain yksi tyyppi asioimassa. Vähänpä tiedettiin: tyyppi osti lippuja koko maailmalle ja sai kulutettua lippuluukulla vähintään 15 minuuttia! Kun meidän vuoro vihdoin tuli ja päästiin sitten tovin päästä liikkeelle lippujen kanssa, kello oli jo vartin yli kahdeksan!

Ensimmäinen eteentuleva taksi oli kovin epäilyttävä ja maksoi 4 dollaria, Anna oli heti hinnan kuultuaan, että nouvei. Ja muutenkin tuntui ettei kuski puhunut edes espanjaa tai tiennyt minne haluttiin mennä, joten ignoorattiin se. Seuraava kuski puhui jo englantiakin ja huusi heti, että te ootte jo pahasti myöhässä, hypätkää kyytiin siitä niin hän yrittää sit parhaansa mukaan ehtii ajoissa! Sisään sieltä! Heittäydyttiin liikkuvaan autoon ja kysyttiin hintaa: 6 dollaria! Tästä on saatu hyvät naurut jälkeenpäin. =) Mut kuin ihmeen kaupalla selvittiin tappokyydistä kunnialla lauttasatamaan asti. Sovittiin jo matkalla, että jos missataan lautta, taksikuski heittäis meidät sit vanhaan kaupunkiin. Mut me ehdittiin! Oltiin satamassa 08:31 ja kuultiin, että lautta, joka on AINA ajoissa, oli myöhässä!!! In your face matkakarma! Anna vinkkas taksisuharille, että homma bueno ja päästettiin se jeesaan uusia asiakkaita. Mahtava tyyppi!

Ja Isla Taboga on kaunis! Ei ihan niin kukkainen kuin nimi (the island of flowers) antaa ymmärtää, mutta kaunis yhtä kaikki. Mulle tuli mieleen joku kreikkalainen kalastajakylä. Kaunista, hiljaista ja rauhallista. Käytiin ihan ensimmäiseksi katsastamassa läntisen pallonpuoliskon toiseksi vanhin kirkko ja mentiin sitten rinteellä sijaitsevan hotellin terassille aamiaiselle. Continental desayuno kertaa kaks ja yks omelette. Ja uskomattomat maisemat!

Aamiaisen jälkeen lojuttiin tuntitolkulla rannalla. Kerättiin ruokahalua ja ihmeteltiin nousuveden nopeutta. Ei mennyt kauaakaan kun El Moron niemestä tuli El Moron saari, kun nousuvesi katkas maakaistaleen monen kymmenen metrin matkalta. Sitäkin piti tietysti kuvata. Ja hotelli Veredan terassilta kaikki näkyi upeasti. Syötiin kaikki useiden suositusten kannustamina corvinaa, herkullista valkoista kalaa. Eli ollaan me siellä terveellisestikin syöty. Anna otti kalansa valkosipulin kanssa ja me Tiinan kanssa curryn ja kookoksen kera. Hyvää! Ja kevyttä!

Meidän bussihan ei sitten startannutkaan kasilta vaan puol ysiltä. Eikä oikeasti edes vielä sillon kun se oli puoli tuntia myöhässä ja päästiin lopulta yhdeksältä liikkeelle. Selvis sitten sekin miks ei pystytty ostaan lippuja etukäteen: ennakkoliput oli kaikki myyty paikallisille, jotka pääsi matkaan sillä kasin bussilla, joka luonnollisesti oli vimpan päälle upee ja mahtava. Mutta kuten arvata saattaa, meidän bussi oli ei. Vaikka ei sillä, oli sekin ihan siisti ja hyvät jalkatilat, mutta laukes sit matkalla kuitenkin. Ensin sitä korjailtiin tunnin verran ja lopulta vaihdettiin toiseen bussiin. Arvaatteko oliko se parempi vai huonompi? Ja vielä välikommenttina se, että bussiterminaalissa jouduin ryöstetyks: joku nappas täysin mun huomaamatta laukun sivutaskusta täyden salmiakkirasian! Höh! Bussimatka kesti kaikkiaan reilut 10 tuntia ja oli hyytävää kyytiä! =) PS. Tossa vieressä Tiina pesee hampaitaan hostel Mamallenassa...