Niin siis Tiina ja Anna tuli meille tänne Tampereelle torstai-iltana, reissua edeltävänä päivänä, yöks. Lento lähti perjantaiaamuna Helsingistä kahdeksalta, joten me startattiin jo aamuneljältä, jotta oltais ajoissa. Joo, tästähän se meidän matkan uskomaton "onni onnettomuudessa"-henki saikin jo alkunsa... Siitä myöhemmin lisää...
Oli kovin eksoottista lähteä matkaan pelkissä Crocseissa, mutta en vain millään halunnut lähteä talvikengissä. Tämäkin seikka palasi kummittelemaan sitten myöhemmin.
Me siis luultiin todellakin lähtevämme reissuun hyvissä ajoin, mutta toisin kävi. Me meinattiin pitää tauko Riihimäen ABC:lla, jonka kaikki kyltit oli pimeenä ja vasta pihalla huomattiin, että se aukeis vasta kuudelta. Ja siinä menetettiin arvokkaita minuutteja, joita oltais check-innissä tarvittu... Hyvinkään ABC:lla pidetyn pikatauon jälkeen jatkettiin matkaa ja oltiinkin kentällä vasta kymmenen yli seitsemän. Arvokkaita minuutteja menetettiin nimittäin myös parkkipaikkasäätämisessä. =) Ja niinhän siinä lopulta kävi, että myöhästyttiin check-innistä minuutilla eikä saatu boarding passeja muuta kuin Helsinki-Tukholma välille. Meidän pitäis siis hommata loput bordarit Arlandan kentältä. Okei, hoituu!
Ja meidän uskomaton matkakarma jatkoi riemukulkuaan: kone oli myöhässä ja vaihtoaika Tukholmassa oli vaivaiset 20 minuuttia. Ja bordaritkin piti hommata! Juostiin 9-portilta 18-portille (tuli mieleen eräs kauppisaikaan tehty Ruotsin risteily ja siellä terminaalin piiiiitkä käytävä) ja hommattiin pikaisesti jatkobordarit. Ja ehdittiin! Onni onnettomuudessa: kone oli puoli tuntia myöhässä! =) Koneessa penkkejä ei pystynyt säätään, mutta leffavalikoima oli hyvä ja ruoka maistuvaa.
Newarkissa meillä oli aikaa odotella, vaikka kone olikin ollut myöhässä. Istahdettiin pieneen pubintyyppiseen olusille. Matka alkoi tuntua todelliselta. Kun päästiin portille 103, huomattiin, että kone on kaks tuntia myöhässä. Ei osattu enää oikein yllättyä. Kaava alkoi tuntua tutulta. Jossain vaiheessa Tiina hoksas, että portti oli vaihtunut ja lähdettäiskin portilta 88. No, sinne suunnatessa saatiin ainakin jotain tekemistä. Kaikkia väsytti, mut kävely teki ihan hyvää... Onneks oltiin sitä mieltä, sillä puolen tunnin päästä huomattiin, että kone lähteekin portilta 101, joka on sattumalta siinä alkuperäisen portin vieressä. Jep, sinne siis, ai ja kone onkin siis myöhässä toistaiseksi? Kaiken tän säätämisen jälkeen meidän kone lähti sit loppujen lopuks portilta 103 ja 3 tuntia myöhässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti