Meillähän kävi lentokikkailujen takia sitten niin, että etukäteen tilattu taksi ei ollut meitä vastassa ja meidän varaama huone oli annettu pois, vain puolta tuntia aikaisemmin. Mun keskiviikkona sähköpostitse tekemäni varausvahvistus ei ollut mennyt perille! Niinpä lähdettiin keskellä yötä vieraassa kaupungissa kysymään muuta majoitusta... Ja löydettiinkin! Saatiin läheisestä pensionaatista huone omalla kylpyhuoneella vain 35 dollarilla. Ilmastointi, taulu-tv ja kaikki. Huone oli niin hyvä, että otettiin siitä samantien toinenkin yö. Kolmanneks yöks palattiin hostel Mamallenaan, jonne oltiin alunperin varaus tehtykin.
Käytiin ekana päivänä shoppailemassa Albrookin jättimäisessä ostoskeskuksessa, jonka
sisälle mahtuis varmaankin kymmenen Ideaparkia! Katjalta oltiin saatu vinkit muutamista kaupoista, joissa ehdottomasti pitäis käydä ja niinpä sitten käytiin. Toki mentiin sinne noin tuntia ennen aukeamista, mutta eipä haitannut: me oltiin Panamassa! Meinattiin sit odotellessa ostaa Bocasin bussiliput viereiseltä bussiasemalta, mutta meille ei myyty lippuja etukäteen. Ne pitää ostaa vasta matkustuspäivänä. Hyvä yrittää järkkäillä juttuja kun kaikki ei osaa englantia ja sit kun sanot espanjaks, että et ymmärrä, niin ne alkaa puhuun espanjaa kahta kauheemmin. Ou jee!
Ihmiset on kaikkialla kauheen ystävällisiä ja halukkaita auttaan. Alkoi tuntuun siltä, että panikoin etukäteen ihan turhaan. Ei kaikki suunnitellutkaan meidän ryöstämistä. Ja ruoka on ihanaa: Via Argentiinalta löytyy heti parikin hyvää ravintolaa ja baaria jos tuntuu ettei muualle osaa lähteä eikä tee Mäkkiin mieli. Paratiisi! Ihmiset on rentoja, hymyileväisiä ja elämäntahti on rauhallinen. Siis kaikkialla muualla paitsi liikenteessä. Kadun ylittäminenkin on oma taiteen lajinsa. Lonely Planetin Panama-opas neuvoo kadun ylittämisessä näin: "Do what the locals do: look both way and run like hell". =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti