Välillä pitää muistaa huilata

"Kuule kun ei se yhteiskunta nyt sillä lailla voi pyöriä, että me kaikki täällä vaan luettais pääsykokeeseen ja rentouduttais tai yritettäis henkistyä ja olla koko ajan kovasti tietoisesti läsnä." Näin on, joskus pitää muistaa myös huilata ja minähän muistan!

Vietettiin viime viikonloppuna iltaa tyttöjen kanssa ja tarjolla oli muun muassa shamppanjaa! Sitä nautittiin suomalaisittain karjalanpiirakoiden ja munavoin kera. Olin kyllä nautintoni ja huilaamiseni ansainnut: oon nyt kaks viikkoa asettamaani aikataulua edellä ja aloitan ens viikolla kolmannen, ja viimeisen, pääsykoekirjan. Sitten on jäljellä enää kertaus ja itse pääsykoe. Ou-nou!

Hyvin suunniteltu on puoliks tehty

Reissussakin voi pitää kiinni asetetuista tavoitteista ja suunnitelmista. Aikataulu ei petä kun kertoo kaikille mistä on kyse ja sulkeutuu omaan tilaan niin pitkäks aikaa kun on tarve: kukaan ei tuu häiritseen eikä kukaan loukkaannu hetkittäisestä erakoitumisesta. Hurraa ja upeeta: sain tänään luettua loppuun ekan kirjan - viikon asetettua aikataulua nopeammin. Maanantaina aloitan sitten seuraavan kirjan. Jos tahti säilyy näin mallikkaana, mulle jää hyvin aikaa myös kertaamiseen. Näin kivannäköisen lukusopen sain itselleni tuunattua anoppilassa. Kyllä näissä puitteissa kelpaa päntätä.

Tiedättekö muuten mikä on melkein jopa raivostuttavaa? Se kun kirjassa on joku sana (vaikkapa 'pastiche'), joka on sanakirjassa käännetty suomeks sivistyssanalla (tässä tapauksessa 'pastissi'), joka ei anna sulle yhtään mitään ja merkitys pitää myöhemmin metsästää netistä wikipedian tms. avulla. No, kyllähän tässä tosiaan oppii yhtä ja toista. Kuten esimerkiks sen, että sanalle 'epitext' ei oikeastaan ole olemassa kunnollista suomennosta, sen voi ymmärtää vaan esimerkkien kautta.


Opiskelun ja treenaamisen ohessa jää ihan himpun verran ns. luppoaikaakin. Se on hyvä käyttää englanninkielisen kirjallisuuden parissa: saa kaks kärpästä samalla iskulla kun saa lukea jotain viihteellistä, mutta pysyy samalla tuo kielivire päällä. Ei pääse totuus unohtumaan. ;) Tässä en oo päässyt vielä kovinkaan pitkälle, mutta aihe on ehdottomasti mielenkiintoinen, joten taidan tietää minkä aktiviteetin parissa mun huominen lukuvapaapäivä vierähtää.

Ai niin: jännä päivä tänään kun treffasin pt:n kanssa ja suunniteltiin mun tulevaisuutta noin niinku treenimielessä. Nyt vaaditaan kyllä ihan uuden softan asentamista tonne korvien väliin kun pitää ruveta syömään ihan hirveesti! Ja uus treeniohjelmakin on tulossa. Kaikenlaista. Tästä eteenpäin pitää muistaa, että peili - ei vaaka - on edistymisen mittari. Huh, siis miten se oli? "Peili - ei vaaka - on edistymisen mittari." Nih!

Siis mitä hyvää mussa on?

Lisäsin eilen listaan "Sisu". Meinasin kirjoittaa ensin mielikuvitus, mutta en mä sitten voinutkaan kun ajattelin, että eihän mulla riitä mielikuvitus edes ton tehtävän tekemiseen. Ja nyt kun kirjotin ton tohon, ajattelen, että "olinpa tyhmä; ei tätä tehtävää oo tarkoitus tehdä mielikuvituksella vaan olis tarkoitus listata ihan oikeita asioita itsestään".

Ja samalla nyt kun kirjotin ton viimeisen lauseen, ajattelen, että "no just, miks mä sitten kirjoitin sen "Sisu""? Millä perusteella mulla on sisua? Miten joku voi olla hyvä sisussa tai miten määritellään, että jollain on hyvä sisu? Vai hainko mä siis sisukasta? Ja mitä sitten? Mä oon näköjään kova ajattelemaan kaikenlaista. Pitäisköhän mun lisätä se sinne paperille? Oon hyvä ajatteleen, wau, siinähän sitä meriittiä sitten onkin.

Tutustuminen minään

Sain tällaisen henkiseen hyvinvointiin liittyvän tehtävän: mieti hyviä puolia itsestäsi. Kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan ole. Muutamia viikkoja sitten yritin tehtävää ensimmäisen kerran. Kyyneleet ei olleet kaukana kun tajusin useiden minuuttien miettimisen jälkeen etten löydä itsestäni muuta hyvää kuin sen, että oon avomieheni kanssa.

Palasin tähän tehtävään tällä viikolla kun sain siihen tarkentavaa ohjeistusta. Nyt mun pitää miettiä hyviä asioita itsestäni ja kirjata niitä ylös. Joka päivä pitäis miettiä yks asia ja kirjoittaa se tähän A-neloselle. Alku ei ole ollut järin lupaava eikä hyvän löytäminen itsestä ole helpottunut yhtään. Tarkoitus olisi tehdä tätä tehtävää kuukauden verran ja tavoitteena olis oppia näkemään hyvää itsessä.

Tässä harjoituksessa hyvä voi olla mitä tahansa positiivista eli jos kokee olevansa hyvä (ei tarvitse olla mestari tai superhessu) jossain, niin sit kirjaa ylös sen. Tai jos pitää jostain piirteestä (ei siis välttämättä ulkonäöllinen juttu) itsessään, niin sit kirjaa sen.

Sillon muutama viikko sitten en keksinyt muuta kuin sen, että mun avomies jaksaa olla mun kanssa (mikä siis tarkoittaa sitä, että mussa täytyy olla jotain hyvää kun hän on tässä edelleen). Sit viime viikonloppuna keksin, että hei, mullahan on aina ollut hyvä iho. Teininäkään en koskaan kärsinyt aknesta eikä sen kanssa ole sen jälkeenkään ollut ongelmaa. Kirjasin siis sen: iho. Kuten kuva osoittaa, en oo ihan kyllä pystynyt joka päivä jotain keksimään. Tällä viikolla on tullut neljä hyvää, vaikka on jo harjoituksen kuudes päivä. En tiedä oonko ihan sisäistänyt tätä vai oonko mä liian kriittinen vai voiko tosiaan olla niin, että mussa vaan ei -paperin otsikosta huolimatta- ole tarpeeks hyvää näin pitkään harjoitukseen?

Hyvän mielen erakoituminen

Pääsykokeeseen lukeminen on mennyt mallikkaasti. Nyt heti alkumetreillä oon edellä aikataulussa. En kuitenkaan anna sen häiritä tahtia vaan painan täysillä eteenpäin. Vaikka saisinkin tän ekan kirjan luettua kolmen viikon sijaan vaikkapa kahdessa viikossa, niin eihän sitä tiedä kuinka seuraavan kirjan kanssa käy. Plus, että nythän mulla on päällä kauhee alkuinto!

Ja: en ole päässyt treenaamaan tälläkään viikolla. Hirvittävä nuha pitää otteessaan, on pitänyt viime sunnuntaista lähtien. Tätä menoa mulla on treenitön viikko myös ens viikolla. Siis kolme viikkoa treenittömyyttä?! Aaaargghhh! Mä hajoon tähän liikkumattomuuteen!

Helmikuussa suunnittelin paluuta ihmisten pariin. Lupasin itelleni, että alkaisin tapaan taas kavereita ja käymään kylässä ihmisten luona. Nyt mun hyvä aikomus jää tän lukuprojektin takia. Mutta arvatkaas mitä?! Ei haittaa yhtään! Niin kauan kun erakoituminen johtuu jostain mua ilahduttavasta aivan ihanasta tekemisestä, ei tunnu pahalta yhtään. Mä nautin, mä nautin, mä nautin! Ja kun pääsykokeet on ohi, mä jalkaudun taas ihmisten pariin. Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon! =)

Itsensä kehittäminen - ja sielu lepää

Ens viikolla, tarkemmin sanottuna heti huomenna maanantaina, aloitan yhden todella suuren ponnistuksen. Ponnistus on suuri mulle ja toivon sen tuottavan hedelmää. Ja mikä se sitten on? Mitä ihmettä mä aion tehdä? Mä alan lukeen pääsykokeisiin. Pääsykokeisiin, jotka pidetään kesäkuun alussa ja joihin on näin ollen kolme kuukautta  
aikaa.

Siskoni kanssa käydyn keskustelun perusteella päädyin siihen, että paras toimintatapa on laatia kunnon lukusuunnitelma ja noudattaa sitä. Sillä tavalla mä pärjäsin myös kirjotuksissa sillon aikoja sitten. Lukusuunnitelman avulla mun ei tarvi murehtia ehdinkö lukea kaiken vai en, kunhan vaan noudatan lukusuunnitelmaa, mitään hätää ei ole.

Modasin lukusuunnitelmaa ja tein siitä yhdistetyn luku- ja treenisuunnitelman. Sen avulla mä oon suunnitellut ajankäyttöni tehokkaasti seuraavaks 9 viikoks. Luen viitenä päivänä viikossa ja koska treenipäivät on myös mahdutettu suunnitelmaan, ei jää sitten sekään pois. Ilman yhdistettyä treeni- ja lukusuunnitelmaa saattaisin tuntea, että ei ole aikaa treenaamiseen ja sitten kun en treenais, ärsyyntyisin. Nyt tiedän, että suunnitelmaa noudattamalla kaikelle mulle tärkeelle on aikaa. =)

Tuunasin itselleni pienen lukusopin, jonne voin vetäytyä opiskeleen rauhassa. Toimivuus testataan huomenna. Yritin tehdä siitä mahdollisimman riisutun ja viihtyisän, tätähän voi sitten modailla matkan varrella kun opiskelun alkaessa huomaan mitä siellä oikeasti tarvitsen.