Hei Hong Kongista! ...taas...

Eilen vietettiin sitten viimeistä päivää ja iltaa Australian mantereella. Rannalla löhöilyksihän se lähinnä meni. Paloin aivan karrelle, kun en kerta hoksannut rasvata. Tiedän: tyhmä. Mutta omaks puolustukseks on sanottava, että rannalla rasvaaminen on ällöö kun hiekkaa on muutenkin joka paikassa ja tuuli oli ajoittain niin ihanan viilee, että jotenkin se sitten vaan jäi. Ja Ville kuitenkin rasvas, mutta paloi osin myös. Ei ole aurinkoa karvoihin katsominen, se on Ausseissa ihan erilainen kun Suomessa. Ja Villellä paloi siis jalat, kun se ei voinut enää meressä uiskentelun jälkeen niitä rasvata, kun jalat oli polviin asti merivedessä ja hiekassa. Että niin!

Tavattiin eilen alkuillasta rantareissun jälkeen Stanley. Vähän saman sorttinen juhlatyyppi kuin Brisbanessa tapaamamme Ben. Stanley oli hiukan hiljaisempi ja ujo, ja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että päätimme kutsua hänet kylään Suomeen. Kukapa olisi arvannut, että Stanilla ei ole mitään jatkosuunnitelmia ja niinpä hän lyöttäytyi matkaamme välittömästi. Nyt sitten ollaan täällä Hong Kongin kentällä ja ollaan hetki Villen kanssa kahden, koska Stanleyn tarkasta sijainnista ei ole tietoa. Stanleylle tuli kuitenkin jonkin sortin äkkilähtö, joten hän joutui tyytymään ruumapaikkaan.

Lentomatka meni sairaan hyvin. Menomatkalla ehkä konekyyti tuntui liian ahtaalta, liian kylmältä ja ergonomisesti täysin väärältä, mutta nyt, kiitos Greyhoundin, lento tuntui ylelliseltä hemmottelupaketilta! Katseltiin leffoja (Heli katsoi 4 uutuusleffaa), nautittiin ruokaa, juotiin drinkkejä... ja nukuttiin. Aaaaah! Tuskin maltetaan odottaa lentoa Hong Kongista Roomaan!

Lukijat varmaan haluaa kuulla lisää ystävästämme Benistä (heh). Brisbanessa ystävyistyimme häneen viimeisenä iltana. Benin raikas ja välitön olemus valtasi meidät molemmat ja aika kului kuin siivillä; ennen kuin huomasimmekaan aamupäivä oli muuttunut iltapäiväksi ja iltapäivä alkuillaksi ja alkuilta myöhäisillaksi. Kyllä se Ben on vain sitten mainio seuramies! Benin ansiosta bondailtiin myös muiden hostellissa asuvien kanssa, kiitos Ben! Illan mittaan Ben kuitenkin muuttui aina vain poissaolevammaksi ja nukkumaan mennessä Benistä (heh) ei ollut enää tietoakaan. Aamulla Ville kuitenkin vielä voimaakkaana tunsi Benin läsnäolon, ja sama tunne seurasi läpi päivän. Sellainen oli makea ystävämme Ben!

Ollaan siis nyt Hong Kongissa ja yhteyslento lähtee vajaan seitsemän tunnin päästä Roomaan. Saas nähdä kuinka saadaan aika kulumaan. Hesaan saavutaan lauantaina noin klo. 15:00. Oho! Mutta pian ollaan Suomessa, terkkuja vielä kaikille!

Kohta kotimatkalla...

Ilmat on lämmenneet ja pilvet ovat jatkaneet matkaansa, let the sunshine in! No nyt ollaankin sitten taas vaan otettu rennosti. Eilen herättiin vasta kymmenen jälkeen ja kömmittiin pihalle vasta yhen maissa. Osasyy tähän myöhäiseen starttiin oli edellisenä iltana sattunut tietokoneen akun yllättävä kuoleminen, mistä syystä päästiin päivittään blogia ja tsekkaan kuvia vasta eilen aamulla. Kyllähän nyt blogia on päivitettävä ihan viimeiseen asti. Koitetaan sitten saada taas päivitystä aikaiseks myös Hong Kongissa, kun se on kerta siellä lentokentällä ilmaista.

Ollaan vaan shoppailtu ja oltu Bondi Beachilla. Piste. Eli ei mitään sen eksoottisempaa ole valitettavasti tapahtunut. Eilen iski Beachilla suuri haikeus kun seurattiin jatkuvalla syötöllä lähteviä lentokoneita ja todettiin itsekin pian istuvamme yhdessä niistä. Don´t get me wrong, kyllä kotiinkin on kiva tulla! =) Mutta ollaan siis shoppailtu nyt vaihteeks tuliaisia itellemme. Mä sain aikaiseks joitain kivoja vaatehankintoja ja sitten hommattiin tietysti pakollista aboriginaali-taidetta: aito didgeridoo ja sen kaveriks pari maalausta seinälle. Niitä ei sentään lähdetä rinkassa kuljettamaan - ovat vähän turhan arvokkaita sellaiseen menoon - vaan ne tulee sitten DHL:llä perässä. Mä oon jo tuuminut niille sopivan paikan uuteen kotiin...

Tänään heräiltiin ajoissa, että saatais kaikki irti vikasta päivästä. Lähinnä siis rannalla makoilun muodossa. Oltiinkin Bondilla tänään sellaiset kolme tuntia ja nyt ollaan hostellilla hohhailemassa ja taukoilemassa. Ostettiin viiniä pullokaupasta ja lähdetään kohta ajaan viimeinen lauttamatka. Kuulostaa tosi dramaattiselta, mutta olo on kyllä tosi dramaattinen. Siis sellainen kaksjakoinen: kiva päästä kotiin, mutta ihan hirvee lähtee täältä ja jättää taakse kaikki tää. Tulkaa te kaikki ihanat ihmiset tänne, niin meidän ei tarvitsis lähteä täältä eikä kenenkään rakkaan tarvitsis värjötellä kylmässä Suomessa! Tulkaa heti jooko?

Kello käy puolta yhtätoista viimeisenä iltana. Shuttle bus tulee hakeen meitä hostellilta huomenaamuna 05:45. Ainakin toivotaan niin, että ehdittäis sitten lennolle. Yritetään kovasti valvoa, jotta päästäisiin Suomen rytmiin kiinni mahdollisimman helposti. Ei siihen nimittäin ihan hirveitä toipumisaikoja jää kun pitää heti maanantaina mennä töihin. Omaa pomoo oon yrittänyt jo etukäteen varoittaa, että en oo ehkä penaalin terävin kynä ens viikolla, mutta mahtaako siinä mitään valtavaa eroa normaaliin arkeen ollakaan.

Paloin muuten tänään aika makeesti. Tai ei tässä rapuilussa kyllä mitään makeeta oo, ainakin jalat on aivan liekeissä! Ville pyörittelee päätään ja näyttää söpöltä niinku aina. Toivottavasti tää kerkee edes vähän tasottuun ennen maanantaina. Jos ei, niin se olen sitten maanantaiaamuna minä eikä paloauto! =) Ei muuta, nähdään pian!

Sydney - it´s a final countdown

No Luojan kiitos kuumuus on hellittänyt. Ei olla vielä oltu Bondilla, on nimittäin ollut nyt pari vähän viileempää päivää. Asteita on ollut jonkin verran 25 yläpuolella tai niillä hujakoilla, mutta aurinko on onneks suurimmaks osaks pysynyt piilossa ja tuuli on ollut viileämpi. Nukkuminenkin on sujunut huomattavasti mukavammin. Ja on ollut mainio ilma tutustua kaupungin alueisiin ja muihin ”TV:stä tuttuihin” nähtävyyksiin jalkaisin kaikessa rauhassa ilman paahtavaa hellettä.

Ensimmäisenä viileänä päivänä aloitettiin retki Millers Pointista, josta lähtee portaat Harbour Bridgelle. Eihän se nyt riitä millään, että on vain kuvia sillasta, onhan siellä ihan pakko itsekin käydä. Että voi sitten kuvia näyttäessään osoittaa ja sanoa ”joo, ja sitten kun mentiin tossa, niin vähän oli kova tuuli”. Ja saihan sieltäkin taas uuden näkökulman Sydneyyn vai Sydneyhin? Ei oo mitään hajua kirjoitusmuodosta, mutta siis siihen kaupunkiin, jossa nyt ollaan. Ensin en nähnyt yhtään mitään kun kaide oli niin korkea, mutta näkyvyys parani heti kun kiviaidan tilalle tuli mukava takorautakalteri. Maisemat oli kerrassaan mahtavat. Kaikki näytti todella pieneltä: lautat, vesitaksit, jopa itse Oopperatalo. Ville toimi paparatsina myös sillalla, hyviä fotoja! Pelkästään se kävelytasanne oli korkealla, mutta jotkut on valmiit maksaan 165 dollaria päästääkseen vielä ylemmäs: aivan sillan ”huipulle” asti eli sinne siltakaaren korkeimpaan kohtaan. Ja se vasta korkealla onkin se!

Käytiin myös tsekkaan Oopperatalo, jonne ei edellisenä iltana päästykään, kun siellä oli pihalla menossa Australian Idol-kilpailu. Kuultiin kyllä pätkiä esityksistä ja nähtiin kilpailun kunniaks järjestetetty ilotulitus. Puitteet on hiukan erilaiset kuin Suomessa. Mutta Oopperatalosta sen verran, että oho! Se olikin läheltä paljon suurempi kun osasin odottaa ja kävi myös ilmi, että se ei olekaan yks yhtenäinen rakennus ja, että siihen kuuluu siis muutakin kuin ne kuuluisat valkoiset purjeet. Ja, että ne purjeiden laatat on yksittäisiä ja, että meri-ilma ei ole tuntenut armoa edes tätä mahtavaa maamerkkiä kohtaan. Mutta olihan se vaikuttava näky, upea. Uskomatonta, että jollain on tosiaan välähtänyt, että tollasenhan mä suunnittelen! Hatun noston arvoinen paikka! *nostaa hattua*

Sit ollaan koluttu Royal Botanic Garden ja Hyde Park. Molemmat oli ihan kivoja puistoja. Paljon oli outoja puita ja kasveja, papukaijoja ja muita lintuja sekä suihkulähteitä. En osaa noista puistoista sen kummemmin innostua kun en oo mikään kasvitieteilijä. Mutta voidaanpahan ainakin sanoo, että ollaan ne nähty, kun joku kuitenkin kysyy ainakin tosta Hyde Parkista. Ja oli tuolla HP:ssa yks hieno katedraali tai kirkko, tais olla Pyhän Marian.

Puistoja mielenkiintoisempana nähtävyytenä pidin Queen Victoria Buildingia. Tässä aivan mahtavasti entisöidyssä, valtavassa rakennuksessa on loistelias ostoskeskus ja se oli ihan ehdoton must see paikka. Ja kyllä se olikin upee. Otin pari kuvaakin muun muassa aivan uskomattomasta kellosta, jota ei voi uskoo eikä ymmärtää ellei itse nää, ja suunnattomasta joulukuusesta, jossa oli 60 000 pientä lamppua ja tuhansia Swarovski-kristalleja. Eikä siellä loisteliaisuudesta huolimatta kaikki mitenkään kamalan kallista ollut. Suklaapuodistakin olis saanut 100 grammaa käsintehtyjä konvehteja naurettavaan 18 dollarin hintaan! Ja kilo lähes ilmaiseksi 180 dollarilla!

Nyt toisena viileänä päivänä suunnattiin WildLifeWorldiin, joka sijaitsee Darling Harbourissa aivan akvaarion naapurissa. Siellä Ville sai ensikontaktinsa kenguruihin, koaloihin ja vompattiin, ja mä sain melkein miljoona sydänkohtausta hämähäkkiosastolla. En pystynyt liikkuun ja Ville istutti mut penkille keskelle hämähäkkiterraarioita sillä välin kun itse rauhassa tutustui näytillä oleviin ällötyksiin. Sit tuijottelin siinä lattiaa ja odotin, että Ville hakee mut ja taluttaa pois miinakentältä. Kivaa! Meillä oli siis tälläinen reilukerhon vuosiretki menossa. Mut oli se muuten oikein onnistunut keikka kans. Siellä oli kans tehty terraariot isolla rahalla ja oli mahtavaa nähdä gekkoja ja tuijotella söpöjä hiirieläimiä niiden ”poikkileikkauspesissä” päikkäreillä. Ne nukku niin tiiviissä pallerossa! =)

Mut sit hauska tarina aussien ystävällisyydestä. Mä sain eläinshown jälkeen päähäni lähtee akvaarioon pyytämään uutta tilaisuutta vesinokkaeläimen suhteen. Suomeks sanottuna halusin, että saatais mennä katsoon sitä ilmaiseks uudestaan jos nyt onnistuttais se näkeen. Ja arvatkaa mitä: me päästiin sinne ilmaiseks ihmetteleen! No, ei kyllä nähty sitä yli puolen tunnin vahtaamisesta huolimatta tänäänkään, mutta eikö oo ihan uskomattoman ystävällistä, että ne päästi meidät ilmaiseks sisään?! Pitää muistaa laittaa palautetta niiden sivuille.

Illalla käytiin vielä The Rocksissa sijaitsevassa ”Hero of Waterloo”-nimisessä pubissa. Se on historialtaan värikäs paikka, sillä se on 1800-luvun puolivälissä rakennettu maanalaisen käytäsokkelon päälle ja juopuneet asiakkaat muilutettiin niitä salakäytäviä pitkin ja myytiin merimiehiks ilkeille merikapteeneille. Enää ne ei (kai) sitä muilutusta harrasta, mutta ne sokkelot on edelleen olemassa. Lisäks siellä on upeesti säilytetty vanhan ajan henki sisustuksessa ja kaikessa. Seinillä olevat mustavalkoiset valokuvat kerto myös omaa tarinaansa. Muistakaa toi pubi jos tuutte joskus tänne. Se siis löytyy Rocksista.

Seikkailu jatkuu Sydneyssä

Jee! Noin me aateltiin kun Brisbanen Transit Centerissä meille paljastui, että bussi olis oikein Mersu ja näyttikin päällepäin parhaalta bussilta, jolla ollaan tän reissun aikana saatu kunnia matkustaa. Totuus kuitenkin paljastu nopeesti kun päästiin omille paikoille istuun (jotka muuten sivumennen sanoen on joka kerta ollu vitosrivillä, en pysty tietään miks). Jalkatilat oli suunniteltu alamittaisille hobiteille, ilmastointi puhalsi kuin pohjoistuuli Suomen talvessa ja niskatuki oli... no, sitä ei ollut (tai oli, mutta niin turha ja toimimaton, että sitä ei kannata tässä yhteydessä mainita). Ei siis ole meidän kohdalle osunut niitä Greyhoundin mainostamia pitkillä matkoilla käytettäviä luksusbusseja, mutta ehkä vuorokausi bussissa ei ole tässä maassa matka eikä mikään, tai sitten ollaan vaan totuttu Suomessa liian hyvään?!

Sydneyssä petetyksi tulemisen tunne vain kasvoi kun yritettiin yhdistetyn aamiaisen ja lounaan jälkeen hommata meille sopivaa viikkolippua paikasta toiseen kulkemiseen. Kukaan ei tiennyt mistään eikä missään mitään. Etenkin Traveller´s Informationin tiskillä herätettiin suurta ihmetystä kun oltais haluttu ostaa viikoks yhdistelmäkortti bussiin, junaan ja lauttaan. Tanskalainen Henrik (yhden yön kämppis) oli meille moisesta lipusta Canberrassa maininnut ja kehunut, että se maksaa noin 30 dollaria. Tämän infopisteen tädin mielestä meille sopiva lippu olisi ollut noin 170 dollaria ja muutoinkin hän kehotti meitä ei niin ystävälliseen sävyyn ottamaan asiasta selvää jos asia kerta niin kiinnostaa.

Kun lopulta kahden väärän lipun hankkimisen jälkeen pääsimme hostelliimme Glebe Pointille, arvoitus selvisi: RedTravelPass, hinta 38 dollaria. Epäonnistuneista lippuhankinnoistamme suivaantuneina päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin heti sen sijaan, että olisimme jääneet hostelliin nukkumaan univelkoja pois. Ja kuulkaapas tätä: heti ekana päivänä tuli nähtyä Darling Harbour, Circular Quay, Harbour Bridge ja tietysti Sydneyn Oopperatalo! Ja Ville meni mukaan sellaiseen aivan älyttömään ja hengenvaaralliseen juttuun...kun sai halvalla. Oikea hinta olis ollut 60 dollaria, mutta Villelle tarjottiin "special price just for you", tadaa: 40 dollaria! Kyseessä oli hurja Jet Boat-kiertoajelu Sydneyn rannoilla, jossa vauhti oli kovimmillaan melkein 100 km/h ja ohjelmassa oli moottorijarrutuksella tehtyjä 270-asteen käännöksiä, aaltosurffailua, "aaltoloikkimista" ja "moottorijarrutus-sukelluksia". Niin sellaiseen! Mutta on se aivan kunnossa!

Mulle tuli yllätyksenä, että nää välimatkat on näinkin lyhyitä. Eilen käytiin sitten vielä illan päätteeks syömässä China Townissa ja vahingossa käveltiin sieltä Railway Squarelle, ne olikin niin lähekkäin. Meiltä kestää bussilla noin 10 minsaa keskustaan. Tää Glebe Pointin kaupunginosa tunnetaan boheemina taiteilija-alueena ja tää onkin sen oloinen: pääkadun varrella on pieniä kauppoja, joista saa terveysruokaa, uusia ja vanhoja kirjoja, "melkein" antiikkia, kynttilöitä, yrtti- ja muita luontaislääkkeitä, uutta ja vanhaa "kukkakansan" pukinetta. Niiden seassa on sitten kotosia ruokapaikkoja joka lähtöön: italialaista, espanjalaista, turkkilaista, kiinalaista, thaimaalaista ja vaikka mitä.

Tänään käytiin tutustumassa Sydneyn Akvaarioon Darling Harbourissa. Kalliit liput, mutta kyllä ne tais olla sen arvoiset. Suuresti harmittamaan jäi ystävämme vesinokkaeläimen loistaminen poissaolollaan. Kyllä sille siellä allas oli (ja hieno olikin!), mutta mitään ei nähty, vaikka siellä piti olla niitä kuulemma useampikin. Mekin vietettiin yhteensä tunnin verran odottamassa sen ilmestymistä, mutta arvatkaa mitä: niin juuri, ei mitään! Ville on nyt sitten skeptisesti sitä mieltä, että koko elukkaa ei ole olemassakaan, se on vaan australialaisten keksimä myyntikikka muun muassa tälläisiin kalliisiin akvaarioihin. Mutta oli siellä sitten paljon muuta: haita, meritähtiä, monia erilaisia merihevosia, krokotiili, minivalliriutta, valtavia paholaisrauskuja, jättikilpikonnia ja kilpikonnavauvojakin! Ja..ette ikinä arvaa, mutta joo: myös minipingviinejä, joten nyt on laittaa foto blogiin. Jippii!!! Ja ne ui, sukelteli ja joutui söpösti virran vietäväksi kun pitikin kesken uinnin rapsuttaa itseään niskan takaa.

Tänään on ollut aivan sairaan kuuma päivä. Paikallisetkin on valitelleet etteivät muista milloin viimeks olis tälläinen ilma ollut, että jopa tuuli on kuuma. Jos huomenna jatkuu sama meininki, niin ei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin mennä ensin aamulla kiertään Sydneyn oopperatalo ja Botanic Gardens, ja mennä loppupäiväks Bondi Beachille. Ei tätä kuumuutta voi kaupungissa kauaa kestää.

Loppukaneettina ollaan siis edelleen yhtenä kappaleena, tai kahtena yhtenä kappaleena siis. Ja kuvista voi varmaan kans jotain tulkita, että siis edelleen jaksetaan nauttia olostamme. Vaikka ei ajatus kotiinpaluustakaan ahdista. Tänään tuli melkein koti-ikäväkin kun satuttiin löytään kaupasta tosi hyvää ruisleipää, joka ei kuitenkaan oo aivan niin hyvää kuin Suomessa. Ja onhan kaikki huomanneet, että noi pieneltä vaikuttavat kuvat saa suuremmiks niitä klikkaamalla? Tää oli Villen vinkki lukijoille. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Huomenna starttaa sitten loman viimeinen viikko. Päivitellään sitten kun päivitellään. Kettu kuittaa!

Brisbanessa

Ja taas on selvitty melkoisen pitkästä bussimatkasta: siirtyminen Canberrasta Sydneyn kautta Brisbaneen kesti 22 tuntia. Matka meni kuitenkin yllättävän kivuttomasti meiltä molemmilta, ollaan ehkä jo niin turtuneita ja tottuneita ”teräsperseitä”, että tollanen vuorokauden bussissa istuminen menee ihan heittämällä. Ja olihan meillä onneks bussin vaihto Sydneyssä ja matkan varrella muutamia taukoja, joiden aikana päästiin vähän jalotteleen. Ja Pasific Highwayn reitti oli muutenkin aika mielenkiintoinen ja siinä oli paljon ihmeteltävää. Näin ollen, nyt ollaan sitten Brisbanessa, jonne saavuttiin sunnuntaina 15.11. Hostellin sijainti on aika passeli: 600 m Brisbanen Transit Centeristä, jonne meidän bussi saapui. Samasta lafkasta päästään sitten halutessamme vaikka junalla Gold Coastille, jossa jo käytiinkin päiväretkellä.

Hostellista on pakko mainita sen verran, että täähän on siis aivan uus. Olikohan tää korkattu joskus puol vuotta sitten, joten kaikki on ihanan puhdasta, siistiä ja nykyaikaista. Aika kliiniseltähän tää vaikuttaa, mutta sen verran on päästy kiinni nykypäivään ja helpon siivouksen saloihin, että tänne ei ole huoneisiin laitettu kokolattiamattoa: HURRAA! Lisäks meillä on oikeesti toimiva ilmastointi ja suihkusta löytyy kauan sitten kadonnut ystävämme vedenpaine! Keittiö on viimesen päälle ja tää onkin ensimmäinen hostelli, jossa ollaan oikeesti ite kokkailtukin. Ja pisteenä iin päällä: katolla on iso terassi ja uima-allas, jossa ollaan oltu lillumassa ja mä oon vihdoinkin alkanut pääseen rusketusoperaatiossa haluttuun suuntaan.

Ensitutustuminen kaupunkiin hoitui kätevästi kaupungin lauttojen avulla. Brisbanen halkaisee leveä joki, jota pitkin kulkee sekä City Ferry- että City Cat- lautat. Ensimmäinen on pienempi paatti ja pysähtyy useammalla pysäkillä ja jälkimmäinen on katamaraani-tyyppinen kiitäjä, joka pysähtelee harvemmin, vähän sellainen express-linja. Päivälippu on aivan naurettavan hintainen, joten otettiin sellaiset ja seilailtiin koko rahan edestä. Muutenkin ollaan todettu, että lautoilla päästään kulkeen kätevimmin. Täällä hikinen bussi ei oo meitä varten.

Trippi Gold Coastin Surfers Paradiseen oli pilvinen, mutta lämmin. Hengenpelastajilla oli jonkin sortin treenit menossa, ja Ville kuvaili niiden touhuja aivan paparatsina, samalla kun meikäläinen nukahti tunniksi. Villen mukaan pelastusväki oli kuin lehmät kesälaitumille päästessään...mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, mutta kyllä Ville tietää! Jollekin 50 km rantaa voi olla hieman liikaa... urheilumielessä. Liikkuminen on täällä toudella edukasta, päivälippu maksoi 20 dollaria (eli 12 euroa) per pää ja sillä maksettiin mennen tullen yhteensä neljän tunnin bussi- ja junamatkat. Oho! Eikä viininkään hinta päätä huimaa: 4 litran tonkka maksaa sellaiset 8 euroa. Oho!

Oltiin muuten myös paistattelemassa aivan uskomattomassa paikassa: nää on rakentaneet tänne keskelle kaupunkia ihan ”aidon” keinotekoisen laguunin! On kuulkaa palmut, hienot valkoiset hiekat ja kaikki. Ei tätä uskois jollei itte näkis! Laguuni on aivan tossa joen toisella puolella , vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä ja siellä on aivan kaikki. Toimiskohan tollainen Tampereella? Siinähän vois talvella vaikka luistella? Laura, vinkkaa isälles, että ottaa puheeks Tampere-laguunin jossain hyvässä välissä! =)

Joka tapauksessa, eilinen ukkonen ja sadekuuro jätti jälkeensä pilvipeitteen myös tälle päivälle ja niinpä matka Kultarannikolle oli pilvinen, mutta lämmin. Asteita oli siis lähemmäs kolmekymmentä ja rannalla olikin pilviseen säähän nähden paljon uimareita, surffaajia ja auringonpalvojia. Ja kaikkien näiden pelastajia. Suomessa tämä ei olis mahdollista, näillä pilvimäärillä ei edes jäätelökioski olisi auki.
Nyt istutaan kattoterassilla herkullisen pasta-aterian jälkeen ja nautiskellaan maailman (ei ehkä ihan maailman) halvimmasta valkkarista samalla kun teinit ympärillä villiintyy.

Huomisen suunnitelmiin kuuluu muun muassa löhöily uima-altaalla, uiminen uima-altaassa, löhöily uima-altaalla, aamiaisen nauttiminen uima-altaan välittömässä läheisyydessä ja löhöily uima-altaalla. Illalla meinataan katsastaa The Tin ja mahdollisesti naapurin BeettleBar, joissa molemmissa näyttää olevan kova meno aamusta iltaan aina kun ohi kuljetaan.

Loppuun tervehdys kaikille ystäväisille! Ollaan ihan sikana ostettu tulkkuja, että kaikille riittäis… ja tiedätte kyllä, että riittää! PS. Mimmu lähetä lisää rahaa (eli viralliset terkut Villeltä kotiin). =)

Kohta poistutaan Canberrasta

Melbourne on siis taakse jäänyttä elämää, aivan kuten Canberrakin kohta. Melbournessa vietettiin lopuksi aivan rento viimeinen päivä: tutustuttiin Leonardo da Vinci – näyttelyyn ja vietettiin loppupäivä auringonpaahteisella terassilla. Luettiin eilen, että Suomessa oli lumi äitynyt jo aivan myrskyksi asti, ei todellakaan käy kateeksi. Vaikka kyllä se kylmä totuus vielä meillekin kolahtaa… ei vielä pariin viikkoon, mutta aivan liian pian kuitenkin.

Da Vinci – näyttely oli aikas mielenkiintoinen, vaikkakin sisäänpääsymaksu olis voinut olla halvempikin. Siellä oli kuitenkin da Vincin maalauksia, tekstejä ja piirustuksia sekä kaikenlaisia vekottimia, jotka oli rakennettu originaalipiirustusten mukaan (Villen kommentti: vasemmalla kädellä, puoletkaan ei toiminut). Kyllä sielläkin oppi yhtä ja toista, mä ainakin opin paljon myös siinä sivussa sanojen kirjoitusasusta. En ollut ennen tiennytkään miten sikiö kirjoitetaan englanniks… tai napanuora! Joo, näitä sanoja käsiteltiin ruumiinavaus-osiossa, jossa oli esillä elimiä ja muita mainioita opetusvälineitä.

Täällä Canberrassa ollaan siis vain pari päivää. Saavuttiin eilen aamulla neljältä ja jatketaan huomenna iltapäivällä eteenpäin. Hyvä niin; täällä ei ole muuta nähtävää kuin itse nähtävyydet. Ei siis ihan oikeesti ole. Ville toteskin tänään, että tää olis hyvä paikka elää sellaiselle virkeälle eläkeläiselle. Että siitä vaan kaikille korvan taakse nimi Canberra, jonain päivänä voidaan sitten porukalla muuttaa tänne.. paitsi että eihän me enää sitten silloin päästä eläkkeelle kun normaalisti pitäis päästä. Uurretaan duunia hautaan saakka. Miten piristävä ajatus tähän matkablogin ajatusten virtaan. =)

Ilma on täällä huomattavasti kuumempaa kuin ihan rannikolla ja aurinko paahtaa armottomammin. Ruoho on kauttaaltaan pikemminkin harmaa ja ruskea, kuin vihreä ja puiden lehdet roikkuu väsyneinä maata kohti. Canberran keskusta on kuitenkin mukavan pieni ja selkeähkö, tieverkoston suunnittelussa on selvästi käytetty tervettä maalaisjärkeä. On tää huomattavasti pienempi kaupunki kuin Melbourne ja Sydney, ja vaikka asukkaita onkin yli 300 000, tuntuu, että vois olla vaikka vaan muutama kymmenen tuhatta. Lepposta maalaismeininkiä. Kuka mistäkin tykkää, meille tää on liian hiljainen paikka.

Ollaan kuitenkin käyty sitten kattomassa niitä nähtävyyksiä: Australian War Memorial (tännehän oli pakko mennä jo ihan työnkin puolesta… jos sais vaikka joitain kuluja sitten firman piikkiin?!), The National Museum of Australia ja Questacon – The National Science and Technology Centre. Aika hyvin kahdessa päivässä? Ai niin, ja The National Art Gallery eli sillain. Taidegalleriassa oli melko kattavasti koottuna yhden katon alle laidasta laitaan eri suuntauksien starat: Picasso, Monet, Warhol… Kyllä se taide tosiaankin on katsojan korvassa vai mitenkä se oli: ”minimalismi on syvältä, tee Ville”. Eikä aina kaikkeen muuhunkaan päästy sisälle, mutta joku niistä tykkää kun ne on kerta Gallerian seinälle päässeet (ja oikein sellasten hälytyslaitteiden kanssa, että kun vähänkin kumarrut eteenpäin tai hönkäiset väärään suuntaan, alkaa pillit soida nimim. Kerran kumartunut ja toisen hönkäissyt). Mutta kyllä me joistain tykättiinkin esim. kubismin ja ekspressionismin puolelta löytyi meillekin mieleisiä tekeleitä.

Questacon on vähän niin kuin Suomen Heureka. Näyttelyitä ja osastoja oli useassa kerroksessa ja kaikkialla pääsi leikkimään: me koettiin maanjäristystalo, ajettiin vuoristoratasimulaattorilla, valokuvattiin omat varjomme ja käytiin kuuntelemassa pari viihteellistä luentoo. Ensimmäisen luennon aihe oli Mindtricks ja toinen luento käsitteli ensimmäistä kuuhun laskeutumista. Luentojen/esitysten pitäjät oli rentoja ja hyviä puhujia, ja niiden puhumaa englantia mekin ymmärrettiin (Villen kommentti: Michael Collins oli maailman yksinäisin mies). Niin, että sellaista. Eilen yks pikkutyttö sanoi, että näytän ihan Twilightin Alicelta. Mä olin, että kiitos ja sitten päätettiin, että odotetaan molemmat kovasti kakkososan leffaan tuloa. Täällä ensi-ilta on 19. päivä. Koska se tulee leffaan Suomessa?

PS. Kuvien lataaminen ei nyt kerta kaikkiaan vaan onnistu, koitan toiste uudestaan.

Vielä kerran Melbourne!

Eilinen päivä oli aivan uskomaton! Mä näin koaloita näin läheltä (*näyttää käsillään sellasta puolen metrin matkaa*) ja pääsin sekä silittään että kädestä pitäen syöttään kenguruita! Ne on kyllä ahneita kavereita; tarttuivat oikein kädestä kiinni etten vaan lähtis paikalta liian aikasin. Luulis, että ne olis aika täynnä jos kaikki kävijät niitä ruokkii, mutta hyvin tuo tuntui maistuvan! Siellä oli myös muutama kenguru pussi pullollaan eli vauva vielä kannossa. Yks poikanen olis kyllä varmaan voinut jo tulla kokonaan pussista poiskin kun ei mahtunut sisälle enää kunnolla, jalat ja häntä vaan pilkisti pihalle. Tai ehkä se vaan oli rynnännyt sisään vähän kiireessä.



Retken kohokohta oli kuitenkin ne ihanat minipingviinit, joiden maihinnousua saatiin ihailla aivan eturivin paikoilta rantahiekalla istuen. Pingviinit juoksi melkein syliin kun ne näki, että nyt on tullut vieraita ihan Suomesta asti! En tiedä miten
ne tiesi mistä oon, mutta oli se niiden juoksentelu vaan liikuttavaa katteltavaa: pienet jalat vaan viipotti kun pingut juoksi siivet levällään ja kaulapitkänä merestä kohti kotia. Metelöinti ja keskustelu alkoi sitten vasta pesien lähellä, päästiin siitäkin nauttiin. Ja kun ne on niin hirvittävän pieniä, söpöläiset oikein! Mutta Melbournen pääanti on nyt sitten koettu, jei!

Huomenna viimeinen päivä Melbournessa ja illalla lähtee bussi kohti Canberraa. Tänään ollaan vielä oltu pari tuntia St. Kilda Beachilla hankkimassa kateutta herättävää rusketusta ja huomenna tähdätään Da Vinci - näyttelyyn. Ville muisti sen yhtäkkiä tänään kun kerroin sille yhdestä Phillip Islandilla sijaitsevasta suklaatehtaasta, jossa on esillä luonnollisen kokoinen suklainen kopio Michaelangelon David-patsaasta. Mahtavaa aasinsilta-ajattelua, mutta oli hyvä, että se muistettiin nyt tässä vaiheessa, kun on vielä yks päivä aikaa. Täytyy vaan netistä tarkistaa, että missä tää näyttely nyt taas olikaan ja paljonko se maksaakaan. Jätetään sitten sekä akvaario että eläintarha Canberraan, jossa ehkä täytyy käydä myös sotamuseossa.

Loppukaneettina on ihmeteltävä sitä kuinka aikaisin täällä ravintolat sulkeutuu: onpa muuten ihmeellistä kuinka aikaisin täällä ravintolat sulkeutuu... =)

Haloo kuuluuko? Täällä Melbourne!

Heräiltiin eilen yhdeksältä, että ehdittäis luovuttaan huone ennen kymmentä. Jotenkin teki niin aikainen herätys tiukkaa, mutta eipä siinä muukaan auttanut. Lyötiin kamat kasaan, vietiin rinkat maksulliseen lokerikkoon säilytykseen ja lähdettiin jälleen kerran tutustumaan Bondi Beachin lähistöön. Tällä kertaa yllätettiin ittemmekin ja lähdettiinkin kulkeen rantaa myöten etelään, poispäin keskustasta.

En tiedä ihan tarkalleen kuinka pitkälle käveltiin, mutta kahden ja puolen tunnin kävelyretki siitä sitten muodostui. Huomattiin, että Sculpture by the sea-näyttely jatkui melkein Bronte Beachille asti ja kuljettiin pitkin vanhaa hautausmaata myötäillen rakennettua maisemareittiä rantakallioilla. Todella upeita maisemia! Ja jälleen uusia toinen toistaan erikoisempia taideteoksia. Yksikin työ oli niin erikoinen, että en saanut siihen mitään tolkkua, vaikka siinä jotain tuttua olikin. Villehän sen sitten hoksas: sehän on Pelle Miljoonan lakki, mutta missä on Pelle? Pelleä ei siellä näkynyt, mutta kuva on lakista todisteena. =)

Näiden kävelyretkien tiimoilta on pakko tähän väliin heittää kiitokset Riikalle, joka vastusteluista huolimatta raahas mut Crocsin myymälään. Näillä on ollut aivan mahtava tallustaa, ja nyt voinkin sen tunnustaa ja sanoa ääneen: Hei, olen Heli ja mulla on Crocsit… Villellä ei ole Crocseja, mutta sepä pääsikin Bondi Paviljongin edessä Transformers-autorobotin kanssa samaan kuvaan! Ainakin Timo on varmaan vähän kade tästä tiedosta? Ja pääsin mä sit päteenkin, kun joku turisti (!) kysyi, että missä niitä skulptureita oikein on. Ja mä sitten osasin opastaa, että tuolla kun menee noi ihmiset niin sinne vaan ja siitä sitten niin, kiitos!

Kävipä siinä sitten myös ohraisesti: pilvinen sää ei pelastanut suomalaisturisteja, jotka muistivat ostaa vahvempaa suojakerrointa hieman liian myöhään. Molemmat ollaan kevyesti palettu/palattu/palaneita, mutta tilanne ei kuitenkaan ole täysin lohduton. After sunia ja varovaisuutta jatkossa, niin hyvä tulee. Ainakaan nyt dagen efterinä tilanne ei näytä mitenkään toivottomalta eikä olla ihan rapuja, vaikka mulla nenä nolosti punottaakin.

Mut hei: Melbourne on ihqu tee Heli! Ei oo vielä täysin eka päivä edes takana niin mä olen jo myyty. Voi olla, että johtuu osin siitä, että ollaan vasta pääsemässä matkailun vauhtiin, mutta tähän kaupunkiin sytyin nopeemmin kun Sydneyhin. Ensinnäkin hoksattiin heti aamusta ostaa itellemme liput, joilla saadaan seuraavat viis päivää kulkee ratikalla, bussilla ja metrolla niin paljon kun halutaan. Näin kulkeminen on todella helppoa eikä tarvi miettiä viittiikö mennä ja mitä maksaa. Tää hostellin sijainti on myös aivan mahtava: 10 minsaa keskustasta ratikalla, oma rauha ja eläintarha melkein naapurissa! Sit ollaan tänään jo koluttu Melbournen museo, syöty Subissa ja nähty joulupukki! Juu, Santa Claus ihan ite! =) Matka pienten pienten pingviinien luokse on esitteen selailuvaiheessa eikä vielä ei oo ihan selvää meenkö yksin vai lähteekö Ville mukaan. Kyseessä ei nimittäin olekaan mikään ilmainen reissu, vaan retki pingviinien luokse kustantaa noin 100 dollaria per nenä!

Toi Melbournen museo on samantapainen kun Tampereen Vapriikki, mutta paljon isompi ja sen yhteydessä on IMAX 3D-teatteri. Teatteri on melko kallis, joten jätettiin se väliin. En tiedä minkä kokoinen screeni täällä olis, Sydneyn IMAX 3D-teatterin screeni on yli 20 metriä korkee! Mut päästiin tutustuun aboriginaalien kulttuurikeskukseen, Mieli ja keho – näyttelyyn, dinosauruksiin ja paljon muuhun. Villee kiinnosti erityisesti muun muassa Australian ensimmäinen tietokone. Siihen aikaan koodailu oli vähän toisenlaista.

Säästä sen verran, että tänne on nyt koko meidän täällä olon ajaks luvattu noin 30 astetta, parhaimmillaan (tai pahimmillaan…?) jopa 36 astetta lämmintä! Nyt vielä tuntuu ihan mukavalta Sydneyn pilvipäivien jälkeen. Jos täällä vaikka tarttuis mukaan sitten sitä rusketustakin. Ai niin, Juhanille meillä on tulevan isänpäivän kunniaks pari lintuaiheista pähkinää eli mitä lintuja kuvissa on? Tosta toisesta Ville sanoi kuovi, mutta eiköhän me anneta nyt ekspertin päättää.

Mutta täällä voidaan siis hyvin ja matka jatkuu. Ainakin vielä seuraava raportointi tulee tapahtuun luultavamminkin täältä Melbournesta, josta sitten vasta keskiviikkoiltana startataan kohti Canberraa

Perillä!

Vihdoinkin ollaan perillä Australiassa ja Bondi Beachilla! Lento Hong Kongista Australiaan tahtoi olla jo tuskastuttava, mutta siitäkin selvittiin. Miks ihmeessä siellä koneessa on pakko olla niin pirun kylmä? Ja moottorin vieressä on hillitön meteli koko lennon ajan... Onneks suurin osa matkasta kului kuitenkin leffojen ja musiikin parissa. Silti. Nyt jo etukäteen hirvittää paluumatka, vaikka siihen on vielä aikaa.

Sydneyn keskustaan päästiin kivuttomasti ja saatiin hoidettua bussimatka-asiat jouhevasti Greyhoundin Central Stationin toimipisteessä, mutta sitten alkoi varsinainen säätäminen: miten päästä Bondi Beachille? Keltään ei tuntunut saavan oikein toimivaa vastausta, vaikka kaikki kovasti haluskin auttaa. Kaikki halus selvästi vastata jotain, vaikka se vastaus oliskin sitten väärä. Lopulta meille selvis, että bussilippu pitää ostaa etukäteen ja että meidän pitää mennä Bondi Beachille kahdella eri bussilla. No eipä sitten muuta kuin tekemään!

Hostelli, Bondi Beachhouse YHA, löydettiin melko helposti kun oli osoite tiedossa ja oltiin etukäteen kartalta katsottu missä tää sunnilleen sijaitsee. Heti sisäänkirjautumisen jälkeen päätettiin maksella univelkoja ja otettiin puolentoista tunnin päikkärit meidän kotoisessa kahden hengen huoneessa. Virkistävä suihku heti päikkäreiden päälle ja oltiin valmiit Bondi Beach-tutustumiskierrokselle. Parin tunnin aikana ehdittiin ihan kivasti saamaan käsitystä paikoista ja käytiin myös metsästämässä ruokaa mainiosta Big John´s Pizzasta, jossa täytteiden kanssa ei todellakaan pihtailla. Syötiin pitsa hostellin katolla ja mentiin heti yhdeksältä nukkuun tavoitteena maksella yön aikana loputkin univelat… ja mites sitten kävikään?!

Heräsin aamulla siihen, että Ville etsi kelloa mun ranteesta. Nousin ylös tarkistamaan ajan ja huomasin, että kello on vasta vartin yli seitsemän aamulla. Päätettiin siis jatkaa unia vielä jonkin aikaa…herättiin kahdelta! Noin viidentoista tunnin yöunien jälkeen vois luulla, että univelat on nyt tulomatkan osalta hoideltu. Onneks sänky on aivan loistava ja meren aaltojen pauhu toimii kätevästi uneen tuudittajana. Ollaan meinaa aika lailla meren äärellä. Toivottavasti saadaan vastaava huone myös sitten parin viikon päästä kun tullaan takaisin.

Käytiin kiertelemässä rannalla ja huomattiin siellä oleva Sculpture by the sea-näyttely. Tutustuttiin taideteoksiin samalla kun ihailtiin rantaa. Siellä oli jos jonkin näköistä yritelmää ja Ville kuvaili niitä parhaansa mukaan, tai ainakin kaikkia sellaisia kohteita, jotka oli Villen arvion mukaan valokuvan arvoisia. Ranta on kyllä kaunis: pehmeetä, valkoista hiekkaa kaikkialla, papukaijoja ja upeita puita. Täällä jopa havupuut näyttää palmuilta. =)

Huomenna jatketaan matkaa kohti Melbournea. Huone pitää luovuttaa aamulla kymmeneltä ja bussi Melbourneen lähtee illalla kahdeksalta. Meillä on siinä sitten vielä hyvää aikaa hengailla Beachilla ennen keskustaan suuntaamista.

Hei Hong Kongista!

Hong Kongissa on 20 astetta lämmintä, ihanaa! Aurinkokin näyttäytyi muutamaan otteeseen niin, että melkein joutui jo turvautumaan aurinkolaseihin, mut ei ihan... Pilvenpiirtäjät täyttää maiseman maasta taivaaseen ja kokoluokka on aivan toista kun on Suomessa tai vain Tampereella tottunut: nyt Ilveskin näyttää lähinnä huvittavalta. Itse en uskaltais moisiin pytinkeihin mennä sisälle, mutta joku selvästi tykkää kun niitä kerran kannattaa niin kovin rakennella! Kuukauden päästä tutustutaan Hong Kongiin vähän tarkemmin, kun nyt tunnetaan se kerta niinku omat taskumme. =)

Rinkka mulla painoi punnituksessa Helsinki-Vantaalla tasan 9 kiloa! Älkää kysykö miten se on mahdollista, mä oon itse aivan yhtä hämmästynyt! No, Villen rinkka painoikin sitten hurjat 5,6 kiloa, että pisti sitten sen verran paremmaks. Miehet...

Heathrow ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Saapumis- ja lähtöterminaali oli samat, joten me vaan seurattiin selkeitä violetin värisiä Transit-opasteita siihen saakka, että bongattiin selkeääkin selkeämmät porttiopasteet. Jos jollain on vaikeuksia Heathrowlla niin tervetuloa kokeilemaan tätä Hong Kongin kenttää...Kandee ehkä varata aikaa...

Eikä jaksettu siellä Heathrowlla mitään alkaa hohhaileen, keskityttiin siihen, että ihmeteltiin muiden hohhailua. Hei, sieltä olis lelukaupasta saanut ostaa huikeaan alennettuun hintaan (vain 8,75 puntaa) sellasen "ihqun" nallen jos ensin olis ostanut sieltä leluja 25 punnalla. Eiks oo mieletön tarjous?! En ymmärrä itekään miten pystyttiin sitä vastustaan! Onneks ei palata Lontoon kautta, sit olis ehkä jo joutunut sortuun.

Hauskaa Lontooseen menossa oli lentely kaupungin yllä. Ville sai koneen ikkunasta muutamia hyviä kuviakin. Se on muutenkin aika epeli kuvaan. Noi Hong Kongin kuvatkin on aika hyviä, vaikka yks oikeestikin hyvä kuva on kyllä mun ottama, siinä sattu vissiin joku vahinko.

Joka tapauksessa, neljän tunnin päästä starttaa kone suuntana Sydney ja sitten meidän matka oikein kunnolla alkaa. Hurraa!!!