Sydney - it´s a final countdown

No Luojan kiitos kuumuus on hellittänyt. Ei olla vielä oltu Bondilla, on nimittäin ollut nyt pari vähän viileempää päivää. Asteita on ollut jonkin verran 25 yläpuolella tai niillä hujakoilla, mutta aurinko on onneks suurimmaks osaks pysynyt piilossa ja tuuli on ollut viileämpi. Nukkuminenkin on sujunut huomattavasti mukavammin. Ja on ollut mainio ilma tutustua kaupungin alueisiin ja muihin ”TV:stä tuttuihin” nähtävyyksiin jalkaisin kaikessa rauhassa ilman paahtavaa hellettä.

Ensimmäisenä viileänä päivänä aloitettiin retki Millers Pointista, josta lähtee portaat Harbour Bridgelle. Eihän se nyt riitä millään, että on vain kuvia sillasta, onhan siellä ihan pakko itsekin käydä. Että voi sitten kuvia näyttäessään osoittaa ja sanoa ”joo, ja sitten kun mentiin tossa, niin vähän oli kova tuuli”. Ja saihan sieltäkin taas uuden näkökulman Sydneyyn vai Sydneyhin? Ei oo mitään hajua kirjoitusmuodosta, mutta siis siihen kaupunkiin, jossa nyt ollaan. Ensin en nähnyt yhtään mitään kun kaide oli niin korkea, mutta näkyvyys parani heti kun kiviaidan tilalle tuli mukava takorautakalteri. Maisemat oli kerrassaan mahtavat. Kaikki näytti todella pieneltä: lautat, vesitaksit, jopa itse Oopperatalo. Ville toimi paparatsina myös sillalla, hyviä fotoja! Pelkästään se kävelytasanne oli korkealla, mutta jotkut on valmiit maksaan 165 dollaria päästääkseen vielä ylemmäs: aivan sillan ”huipulle” asti eli sinne siltakaaren korkeimpaan kohtaan. Ja se vasta korkealla onkin se!

Käytiin myös tsekkaan Oopperatalo, jonne ei edellisenä iltana päästykään, kun siellä oli pihalla menossa Australian Idol-kilpailu. Kuultiin kyllä pätkiä esityksistä ja nähtiin kilpailun kunniaks järjestetetty ilotulitus. Puitteet on hiukan erilaiset kuin Suomessa. Mutta Oopperatalosta sen verran, että oho! Se olikin läheltä paljon suurempi kun osasin odottaa ja kävi myös ilmi, että se ei olekaan yks yhtenäinen rakennus ja, että siihen kuuluu siis muutakin kuin ne kuuluisat valkoiset purjeet. Ja, että ne purjeiden laatat on yksittäisiä ja, että meri-ilma ei ole tuntenut armoa edes tätä mahtavaa maamerkkiä kohtaan. Mutta olihan se vaikuttava näky, upea. Uskomatonta, että jollain on tosiaan välähtänyt, että tollasenhan mä suunnittelen! Hatun noston arvoinen paikka! *nostaa hattua*

Sit ollaan koluttu Royal Botanic Garden ja Hyde Park. Molemmat oli ihan kivoja puistoja. Paljon oli outoja puita ja kasveja, papukaijoja ja muita lintuja sekä suihkulähteitä. En osaa noista puistoista sen kummemmin innostua kun en oo mikään kasvitieteilijä. Mutta voidaanpahan ainakin sanoo, että ollaan ne nähty, kun joku kuitenkin kysyy ainakin tosta Hyde Parkista. Ja oli tuolla HP:ssa yks hieno katedraali tai kirkko, tais olla Pyhän Marian.

Puistoja mielenkiintoisempana nähtävyytenä pidin Queen Victoria Buildingia. Tässä aivan mahtavasti entisöidyssä, valtavassa rakennuksessa on loistelias ostoskeskus ja se oli ihan ehdoton must see paikka. Ja kyllä se olikin upee. Otin pari kuvaakin muun muassa aivan uskomattomasta kellosta, jota ei voi uskoo eikä ymmärtää ellei itse nää, ja suunnattomasta joulukuusesta, jossa oli 60 000 pientä lamppua ja tuhansia Swarovski-kristalleja. Eikä siellä loisteliaisuudesta huolimatta kaikki mitenkään kamalan kallista ollut. Suklaapuodistakin olis saanut 100 grammaa käsintehtyjä konvehteja naurettavaan 18 dollarin hintaan! Ja kilo lähes ilmaiseksi 180 dollarilla!

Nyt toisena viileänä päivänä suunnattiin WildLifeWorldiin, joka sijaitsee Darling Harbourissa aivan akvaarion naapurissa. Siellä Ville sai ensikontaktinsa kenguruihin, koaloihin ja vompattiin, ja mä sain melkein miljoona sydänkohtausta hämähäkkiosastolla. En pystynyt liikkuun ja Ville istutti mut penkille keskelle hämähäkkiterraarioita sillä välin kun itse rauhassa tutustui näytillä oleviin ällötyksiin. Sit tuijottelin siinä lattiaa ja odotin, että Ville hakee mut ja taluttaa pois miinakentältä. Kivaa! Meillä oli siis tälläinen reilukerhon vuosiretki menossa. Mut oli se muuten oikein onnistunut keikka kans. Siellä oli kans tehty terraariot isolla rahalla ja oli mahtavaa nähdä gekkoja ja tuijotella söpöjä hiirieläimiä niiden ”poikkileikkauspesissä” päikkäreillä. Ne nukku niin tiiviissä pallerossa! =)

Mut sit hauska tarina aussien ystävällisyydestä. Mä sain eläinshown jälkeen päähäni lähtee akvaarioon pyytämään uutta tilaisuutta vesinokkaeläimen suhteen. Suomeks sanottuna halusin, että saatais mennä katsoon sitä ilmaiseks uudestaan jos nyt onnistuttais se näkeen. Ja arvatkaa mitä: me päästiin sinne ilmaiseks ihmetteleen! No, ei kyllä nähty sitä yli puolen tunnin vahtaamisesta huolimatta tänäänkään, mutta eikö oo ihan uskomattoman ystävällistä, että ne päästi meidät ilmaiseks sisään?! Pitää muistaa laittaa palautetta niiden sivuille.

Illalla käytiin vielä The Rocksissa sijaitsevassa ”Hero of Waterloo”-nimisessä pubissa. Se on historialtaan värikäs paikka, sillä se on 1800-luvun puolivälissä rakennettu maanalaisen käytäsokkelon päälle ja juopuneet asiakkaat muilutettiin niitä salakäytäviä pitkin ja myytiin merimiehiks ilkeille merikapteeneille. Enää ne ei (kai) sitä muilutusta harrasta, mutta ne sokkelot on edelleen olemassa. Lisäks siellä on upeesti säilytetty vanhan ajan henki sisustuksessa ja kaikessa. Seinillä olevat mustavalkoiset valokuvat kerto myös omaa tarinaansa. Muistakaa toi pubi jos tuutte joskus tänne. Se siis löytyy Rocksista.