Hei Hong Kongista! ...taas...

Eilen vietettiin sitten viimeistä päivää ja iltaa Australian mantereella. Rannalla löhöilyksihän se lähinnä meni. Paloin aivan karrelle, kun en kerta hoksannut rasvata. Tiedän: tyhmä. Mutta omaks puolustukseks on sanottava, että rannalla rasvaaminen on ällöö kun hiekkaa on muutenkin joka paikassa ja tuuli oli ajoittain niin ihanan viilee, että jotenkin se sitten vaan jäi. Ja Ville kuitenkin rasvas, mutta paloi osin myös. Ei ole aurinkoa karvoihin katsominen, se on Ausseissa ihan erilainen kun Suomessa. Ja Villellä paloi siis jalat, kun se ei voinut enää meressä uiskentelun jälkeen niitä rasvata, kun jalat oli polviin asti merivedessä ja hiekassa. Että niin!

Tavattiin eilen alkuillasta rantareissun jälkeen Stanley. Vähän saman sorttinen juhlatyyppi kuin Brisbanessa tapaamamme Ben. Stanley oli hiukan hiljaisempi ja ujo, ja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että päätimme kutsua hänet kylään Suomeen. Kukapa olisi arvannut, että Stanilla ei ole mitään jatkosuunnitelmia ja niinpä hän lyöttäytyi matkaamme välittömästi. Nyt sitten ollaan täällä Hong Kongin kentällä ja ollaan hetki Villen kanssa kahden, koska Stanleyn tarkasta sijainnista ei ole tietoa. Stanleylle tuli kuitenkin jonkin sortin äkkilähtö, joten hän joutui tyytymään ruumapaikkaan.

Lentomatka meni sairaan hyvin. Menomatkalla ehkä konekyyti tuntui liian ahtaalta, liian kylmältä ja ergonomisesti täysin väärältä, mutta nyt, kiitos Greyhoundin, lento tuntui ylelliseltä hemmottelupaketilta! Katseltiin leffoja (Heli katsoi 4 uutuusleffaa), nautittiin ruokaa, juotiin drinkkejä... ja nukuttiin. Aaaaah! Tuskin maltetaan odottaa lentoa Hong Kongista Roomaan!

Lukijat varmaan haluaa kuulla lisää ystävästämme Benistä (heh). Brisbanessa ystävyistyimme häneen viimeisenä iltana. Benin raikas ja välitön olemus valtasi meidät molemmat ja aika kului kuin siivillä; ennen kuin huomasimmekaan aamupäivä oli muuttunut iltapäiväksi ja iltapäivä alkuillaksi ja alkuilta myöhäisillaksi. Kyllä se Ben on vain sitten mainio seuramies! Benin ansiosta bondailtiin myös muiden hostellissa asuvien kanssa, kiitos Ben! Illan mittaan Ben kuitenkin muuttui aina vain poissaolevammaksi ja nukkumaan mennessä Benistä (heh) ei ollut enää tietoakaan. Aamulla Ville kuitenkin vielä voimaakkaana tunsi Benin läsnäolon, ja sama tunne seurasi läpi päivän. Sellainen oli makea ystävämme Ben!

Ollaan siis nyt Hong Kongissa ja yhteyslento lähtee vajaan seitsemän tunnin päästä Roomaan. Saas nähdä kuinka saadaan aika kulumaan. Hesaan saavutaan lauantaina noin klo. 15:00. Oho! Mutta pian ollaan Suomessa, terkkuja vielä kaikille!