Budapest - tästä Sissi-keisarinnakin tykkäs!

Missä Soturi on? miettii Ville...

Leirintäalueen löytyminen Budapestissä oli varsinainen onnenkantamoinen. Taas kävi niin, että meikäläinen vaan ajautui kaupunkiajajan rooliin, vaikka päätös oli, että Ville hoitaa ne hommat. No, meillä ei ollut mitään hajua suunnasta (taaskaan), mutta Villen ehdotuksesta lähdin ajelemaan ympäri keskustaa Tonavaa myötäillen. Muutaman käännöksen jälkeen oltiin pitkällä suoralla tiellä ja just kun Ville oli todennut: "joo, kyllä tän tien varresta voi jotain löytyä", mä bongasin iloisen À-merkin (toi kuvaa siis sitä sellaista telttamerkkiä, jonka kaikki kyllä tuntee ja tietää) ja tadaa: leirintäalue!

Tällä metsäisellä leirintäalueella leirintämaksu on suurempi kuin Wienissä. Ihan totta! Ei paljoa, mutta kuitenkin! Täällä Soturi laskettiin asuntoautoksi... Ihan oikeesti, Soturi paisui ylpeydestä ja oisko pieni punakin noussut "poskille" kun se kuuli olevansa "camper". =)

Saapumispäivänä ei jaksettu muuta kuin ottaa päikkärit ja käydä kävelyllä lähimaastossa. Selviteltiin myös kulkuyhteyksiä keskustaan, sillä leirintäalueelta oli noin 10 kilometriä Budapestin keskustaan. Löydettiin lyhyen kävelymatkan päästä Auchan (joka on siis paikallinen Prisma), jossa pyörähdettiin ostoksilla ja ostettiin ihan uskomattomia herkkuja: savujuustoa, voita, tuoretta leipää, tiramisuleivoksia, salamia ja kurkkua. Ja pisteenä iin päälle: taskulamppu! Täällä etelässä ilta pimenee niin aikaisin, että puol kympiltä on jo pimee. Ja sen jälkeen ei voi enää tehdä mitään. Mutta nyt voi: hurraa keinovalo!

Klosterneuburg - Wien 2

Kun oltiin onnistuneesti heti ekana päivänä lassottu KOKO Wien (koko? krhöm.... koko?), ei meillä kakkospäivälle ollut mitään aikataulua tai kiirettä. Niinpä nukuttiin kaikessa rauhassa puoli ysiin ja nautittiin kiireetön aamiainen ja päätettiin vielä syödä kevyt lounaskin ennen kaupungille lähtöä.

Leirintäalueelle on tosi moni tullut sellaisella peräkärrytelttasysteemillä, jollaisesta en ole ennen kuullutkaan. Koko paketti kulkee peräkärryssä ja leiriydyttäessä teltta rakennetaan sen ympärille. Ilmeisesti nukkumapaikat on irti maassa peräkärryssä ja maalattialla oleva osa telttaa toimii keittiönä, olohuoneena tai minä ikinä. Kaikenlaisia ihmetyksiä. Vaikuttaa näppärältä ja on ilmeisen suosittu reissumalli.

Päätettiin käydä katsastamassa Wienin puistoja. Valjastettiin Villen suunnistajan taidot käyttöön ja suunnattiin ensin Schönbrunnin linnan puutarhaan. Otettiin kuvia muun muassa Glorietten terassilta. Se on nykyään kahvila, mutta ennen sitä käytettiin vaatimattomasti ruokailuhuoneena. Jep, jep, tuskin ovat asukkaat itse koskaan kävelleet sinne linnalta tai päinvastoin, mutta näkymät on varmasti kelvanneet. Itse linnaan ei käyty tutustumassa tarkemmin, oltiin niin voipuneita jo pelkän puutarhan jälkeen. Löysin kuitenkin linnan aulasta etsimäni Wien-magneetin ja olen ostokseeni erittäin tyytyväinen.

Siellä oli myös pingviinejä!

Stadtparkin kahvilassa hengähdettiin hetki kahvilan terassilla: kahvia, teetä, tuoretta leipää ja lämmintä omenapiirakkaa. Stadtpark on kaunis vierailukohde, jossa on patsaita, lintulampi, istutuksia ja kahviloita. Kiva paikka. Kolmas puisto, Augarten, on aktiivipuisto, jossa on pitkiä kujia, urheilukenttiä, lasten maauimala, jalkapallokenttiä ja koirapuisto. Mitään varsinaista nähtävää siellä ei siis ole. Mutta urheilijoille kyllä varmasti oikein toimiva ja hyvä paikka.

 Wienin turisti-informaatiosta on sanottava sen verran, että sieltä ei kannata käydä kyselemässä nettikahvilaa. Ne ei tiedä! Ne ei tiedä. Eivät osanneet neuvoa asian suhteen ollenkaan. Tiedoksi Wienissä sellaista kaipaaville: ainakin Taborstrassella on kaks. Ne tuli vastaan ihan vahingossa, mutta en jäänyt kumpaankaan kun oli jo ilta ja olin väsynyt puistoissa pörräilyn jälkeen....

Klosterneuburg-Wien

Saavuttiin siis tiistaina hyvissä ajoin leirintäalueelle (tänks tuu tö nais draivermään), joten lähdettiin heti katselemaan Klosterneuburgia ja rentoutumaan lähimmälle terassille (cafe restaurant Veit). Kun oltiin käyty myös kaupassa hakemassa evästä ja nautiskeltiin Soturin leppoisassa varjossa keitettyjä munia ja pastaa (ilmainen vinkki: munamakaronimössöön ei missään nimessä kannata lisätä sipulijauhetta, yök!). Tällä leirintäalueella ei ole uimarantaa ja läheinen uimaranta on maksullinen. Huijausta: Tonava on ihan vieressä! No, suihku on joka tapauksessa ihan vieressä... Jaa niin, ollaan tosiaan Itävallassa: leiriytyminen maksaa 22 euroa/vrk.

Ruokailun jälkeen käytiin vielä parin tunnin kävelyllä. Luontevasti vesisade alkoi just kuudelta kun oltiin lähdössä ja sitä riitti koko kahden tunnin ajan. No, sillä oli puolensa ja puolensa: ainahan vesisade on omiaan latistamaan tunnelmaa, mut toisaalta se kävely ja kiipeily olis ollut huomattavasti raskaampaa siinä +35 asteessa, josta saatiin muuten nauttia koko päivä.

Täällä on valtavia heinäsirkkoja ja hullunkurisia kotiloita. Me käytiin kävelyllä viinirypäleviljelmillä. Sinne sai vaan mennä (tai siis me vaan mentiin kun ei ollut poliiseja estämässä).  Sieltä ylhäältä avautu upeet maisemat alas Klosterneuburgiin. Lisäks saatiin sekä mennessä että tullessa ihailla paikallista arkkitehtuuria ja asumista. Paikat tuli tutuiksi.

Keskiviikkona herättiin ajoissa ja istuttiin aamiaisella jo ysiltä. Ostettiin juna-aseman automaatista kahden päivän Wien-liput ja kahden euron seutuliput, joilla päästiin itse Wieniin ja sitten köröteltiin paikallisbussilla Heiligenstadtiin, josta päästäis metroon. Villehän on ollut täällä ennenkin ja tuntuu muistavan kaikkia juttuja tarkasti, joten mennään sen intuition perässä reissun tässä osiossa. Villen megamuistista olikin lopulta todella paljon apua ja meillä oli tosi tehokas päivä. Mä ja mun muisti ei olis ikinä pystytty samaan.


Wienissä on mahtavat liikennejärjestelyt. Ilman tätä uskomattoman toimivaa systeemiä ei olis nähty puoltakaan siitä kaikesta mitä nähtiin. Käytiin katsastamassa St. Stephan Kirche, Raatihuone, Parlamenttitalo, Kaupungin oopperatalo, Austria Center - Vienna ja ja ja ja..... Ilma oli upea koko päivän ja alkuillasta nautittiin aikainen päivällinen/myöhäinen lounas Tonavan äärellä. Ihanaa....

Tsekeistä Itävaltaan

 Ville heräs reissuaamuna tikkana kahdeksalta. Ohhoh! Tätä ei kotona arkena tapahdukaan... Luksusaamiaisen (puuroa mansikoilla ja riisikakkuja "mummelilla") ja auton pakkaamisen jälkeen oltiin taas valmiita tienpäälle. Brnosta on matkaa Wieniin vaan 130 kilometriä. Ei siis matka eikä mikään. Oli hauska lähtee reissuun kun tiesi, että edessä on niin lyhyt ajo.

 Noin 15 kilometriä ennen rajaa päästiin juttusille paikallisten poliisien kanssa. Kun oltiin näytetty omat ja auton paperit ja taas kerran esitelty auton takaosa, saatiin tilaisuus kysellä mistä voidaan ostaa Itävallan vignette. Vastaus oli hyvin selkeä ja yksiselitteinen: "Benzina, pump". Tämä selvä, kiitoksia.
Raja ylitettiin onnistuneesti 10.45 p.A. (tää lyhenne tarkoittaa paikallista aikaa....). Ketään ei kiinnostanut ketä ollaan ja minne ollaan menossa eikä Soturikaan herättänyt kenenkään epäilyksiä. 11.24 p.A. Wieniin oli matkaa enää noin 20 kilometriä. Brnossa kartan ostaminen toimi niin hienosti, että nyt oli sitten samanlainen strategia päällä. Myyjä näytti meille kartalta missä ollaan ja minne meidän pitäis päästä kun kerrottiin, että yritetään päästä Klosterneuburgissa sijaitsevalle leirintäalueelle. Oltiin kyllä lähellä, mutta samalla kaukana: väärällä puolella Tonavaa. Siis Tonava! Kirjoitinko mä Tonava!? Tonava, uskomatonta!

Ihmeteltiin karttaa autossa kun meidän taakse tuli kuorma-auto, jonka kuljettaja huuteli meille saksaks jotain. Ville heti hokas, että sehän on menossa sinne minne mekin ja haluaa, että seurataan sitä. Niin me sitten tehtiin. Ja onneksi tehtiin, sillä ihan pikkuruisen zombailun jälkeen saavuttiin turvallisesti perille Donaupark Camping Klosterneuburgiin.

Brnossa viihdyttiin kaks yötä

Saavuttiin Brnonin Kninickyssa sijaitsevalle Radkan leirinta-alueelle illalla 8.7.2012 kahdeksan aikaan paikallista aikaa. Ajettiin siis suoraan Varsovasta tänne asti. Ajeteltiin matkalla monien kauniiden kylien läpi, joihin olis tehnyt mieli pysähtyä, mutta niissä ei ollut muuta kuin pääkatu, jota pitkin ajettiin. Ei tietoakaan, että olis voinut lyödä auton jonnekin parkkiin. Ei muuten meinattu tännekään kovin helposti löytää. Ostettiin huoltsikalta kartta ja englannintaidoton henkilökunta näytti kartalta missä oltiin ja minne piti päästä: "Shell here, Radka here". Kiitos vaan sen Shellin ystävällisille myyjille!

Leirintäalue on pieni ja loivassa rinteessa, joka laskee suoraan hiekkapohjaiselle uimarannalle. Vessat ja suihkut on siistit, tiskaus- ja pyykinpesupisteitä on useita, ulkokeittiössä on jääkaappi, mikro ja sähköliesi. Koko hommaa pyörittää yks uskomaton nainen! Siis suuri hatunnosto hänelle!!! Leiriytyminen maksaa vain 9 euroa vuorokausi, joten on halpaa kuin jukurtti (kuten Ville sanois). Yöllä kaytiin vielä ennen nukkumaanmenoa pilkkopimeällä yöuinnilla...

  

Hillitön hämähäkinseitti

Seuraavana päivänä käytiin päiväreissulla kaupungilla ja katseltiin paikkoja. Kiivettiin ja käveltiin ja ostettiin mansikoita evääks. Tarkoitus oli mennä pienellä laivalla ratikkapysäkille, mutta koska se oli juuri mennyt, päätettiin kävellä. Hyvä päätös. Ranta oli todella kaunis ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ratikkaan hypättiin sitten aivan laivan pääsesataman luona olevalta pysäkiltä. Brno on todella kaunis! Lopulta syötiin ihanassa ravintolassa järven rannalla herkullinen päivällinen ja käveltiin takaisin leirintäalueelle. Jälkiruokamansikoiden ja iltauinnin jälkeen freesiolo mennä nukkumaan. Kuuma päivä jälleen takana, auton mittarit näytti 31 ja 26 astetta. Toinen on sisä- ja toinen ulkolämpö, mutta kumpi on kumpi? Kuka näistä tietää????

Varsovasta eteenpäin

Herättiin aamulla seitsemältä, sillä oli melkoisen pitkä ajo edessä. Riippuen siis täysin siitä mihin päätettäisiin pidättää yöksi. Vaihtoehtoina olivat joko etelä-Puola tai suoraan Tsekit ja siellä Brno (vielä tässä vaiheessa en osannut lausua sitä oikein, mutta Milan opetti oikean lausumisen sitten myöhemmin Romaniassa).

Lämpöasteita oli heti aamusta 25, mutta taivas oli mukavan pilvinen, joten oli aivan loistava ajokeli. Ajettiin putkeen miljoona aikaa ja yhden maissa pysähdyttiin P-paikalle lounastamaan. Tarjolla oli tomaattibasilikapastaa ja näkkäriä. Jälkkäriks riisikakkuja vadelmahillolla. Tässä kohtaa rajalle oli enää muutaman tunnin matka, joten päätettiin jatkaa suoraan Tsekkeihin asti. Pikkukylät, joiden läpi ollaan ajettu on olleet kauniita ja olis tehnyt mieli pysähtyä. Kaupungit puolestaan on valtavan suuria ja esikaupunkialueet alkaa jo kymmeniä kilometrejä ennen varsinaista keskustaa. Keskustat onkin sitten täynnä valtavan kokoisia pilvenpiirtäjiä, ostoskeskuksia ja teollisuusalueita.

Rajanylitys Cieszyssa klo. 15.45. Oltais missattu tietarran osto kokonaan ellei yks mies kilometri ennen rajaa olis hypännyt auton eteen ja opastanut meitä oikeaan paikkaan. Kaveri teki sitä tyokseen (eli ei siis virallisesti saanut siita muuta palkkaa kuin sen mitä sai auttamiltaan ihmisiltä) ja me oltiin, että tattis! Vähän epäilytti että mitä oltiin ostettu kun ei korttikaan käynyt vaan piti maksaa käteisellä, joten oltiin tosi iloisia kun rajapoliisi pysäytti meidat ja halus rupatella. Se halus katsoa oikein sisälle autoon ja totes ensin, etta "it's quite an old car isn't it?" ja kun avasin sivuoven: "oh, it's a bedroom!". =) Mut saatiin joka tapauksessa myös vahvistus sille, etta tietarra oli juuri oikeanlainen. Jiihaa!

Varsovan liepeillä

Nyt on lauantai. Ville hahmotteli Jurmalassa päiväkalenterin, että pysytään vähän viivalla kuinka kauan voidaan missäkin paikassa olla, että ollaan sitten maanantaina 16.7.2012 Romaniassa ja että ehditään olla Wienissä kaks yötä. Romania on siis reissun päämäärä ja siellä osallistutaan mun viime vuoden WorkShopin luokkakokoukseen. Ihan uskomatonta nähdä porukka pitkästä aikaa uudestaan!

Siivottiin Soturia sisältä ja ulkoa. Aluksi oli tarkoitus pestä vain tuulilasi, mutta sitten siivosin myös sisäpuolelta. Pitäähän Soturinkin saada ravistaa reissutomut yltään, niin reippaasti se on kyllä jaksanut! Tänään fiksataan vielä takaosa ja sitten ollaan valmiit jatkamaan huomenna matkaa.

Päästiin oikein herkuttelemaan kun haettiin lähikaupasta vähän juustoa, munia ja kaks sämpylää. Siinä sitä sitten olikin maailmalla ihmettelemistä kun team Aho-Heinäaho kokkailee herkkulounasta. Ja se oli niiiiin hyvaa!!! Hurraa lähikauppa!

Täällä onnistuu myös pyykinpesu ja tiskaaminen loistavasti. Ja sillä välin kun mä oon hoidellut arkiaskareita, Ville on bondaillut ja pelaillut biitsiä leirintäalueen muiden asukkien kanssa. Täällä muuten Ville keksi oivan uuden lajin: jalkapallogolf ja ollaan hauskuutettu sillä itseamme, sillä sattui ihan vahingossa myös jalkapallo matkaan. Reikänä toimii pesuvati. =)

Puolapa Puola

Kaunasissa herättiin kuudelta, jotta päästäis kaupungista ulos ennen uskomattoman autoletkan muodostumista. Seurattiin nimittäin edellisenä iltana jäätävää letkaa ja sen liikkumattomattomuutta todella myöhälle. Tosi hurja pullonkaula! Aikaisen herätyksen strategia toimi ja jo 20 minuuttia myohemmin oltiin matkalla kohti Varsovaa. Ja heti maalaismaiseman alettua lisää lintuhavaintoja: kurkia?! No ei! Tässä vaiheessa kellot alkoivat soimaan... näähän on herranen aika sentään haikaroita! Mutta ne aiemmat linnut on kyllä varmaankin olleet kurkia. Kai?

Hurraa aikainen herätys: Puolan raja ylitettiin onnistuneesti tasan puoli kahdeksalta. Ja tämä siis Suomen aikaa. Ehkä aikavyöhyke on vaihtunut, sillä kahvion kello näyttää tunnin vähemmän... Matkalla kohti Varsovaa taukoiltiin ja ruokailtiin kivalla taukopaikalla. Täällä nähtiin reissun ainoa FIN-auto. Ruoka on ollut hyvin pasta-painoitteista, mutta sillä on hyvin pärjätty. Välillä vähän banaania ja teetä ja kahvia niin taas jaksaa. =) Eikä sovi unohtaa vadelmahillolla voideltuja riisikakkuja. Ostin ihan käsittämättömän herkullista vadelmahilloa yhdeltä mummelilta Jurmalassa. Se vie kielen mennessään...

Helios-ravintola, need I say more?

Ilma on suosinut koko ajan. Lämmöt pyörii pääsääntöisesti 25-30 plussan välillä.

Näin myös Varsovassa, jossa majoittauduttiin 30 kilometrin päähän Varsovan keskustasta. Alue tuli vastaan ihan vahingossa ja Ville sen bongas kun itse olin kerta ratissa. Yhtäkkiä sillan alla menevän joen rannassa vaan oli vihreä keidas, jossa näkyi pari telttaa ja asuntovaunua. Ei muuta kuin vilkku oikealle, jarru pohjaan ja tiukka kurvi! Leirintäpaikka oli ihanteellinen: suihkussa tuli lämmintä vettä (lämmin vesi puuttui Jurmalasta), nurmikko oli ihanan vihreä, kauppa oli vieressä ja päästiin venelaiturilta suoraan veteen. Leirintä maksoi hurjat 5 euroa vrk, joten jäätiin kahdeks yöks ja laitettiin vähän rahaa palamaan. =D

Ville bondaa beach volleyn ääressä

 Alue on pieni, täällä on tilaa ehkä 30 erilliselle porukalle. Lisäksi on baari/ravintola isolla terassilla, lasten leikkikentä ja vuokravenesatama. Kaikki on lähes täydellistä. Ainoa miinus on, että henkilökunta ei puhu englantia. Ennen tätä paikkaa en ollut päässyt rauhassa kunnolla suihkuun. Mä en vaan voi käydä kylmässä suihkussa kiljumatta ja Jurmalan suihku oli kylmä! Edes eskimot ei oo kokenut sellaista kylmyyttä...

Pitstop Kaunas

 Jurmalasta matka jatkui jälleen ja koska meillä ei ollut mitään suuren suurta kiirettä, päätettiin jäädä yöks Kaunasiin. Sitä oli monet paljon kehuneet ja aateltiin, etta no jos sitten sinne kun kaikki kerta kehuu.... 

Matkaa tehtiin Bauskan kautta. Alkumatka sujui verkkaisesti, sillä siellä oli kovat tietyöt menossa. Vähän matkaa eteenpäin ja stop, vähän eteen ja stop. Hyvä tietysti, että kunnostavat teitä, sillä kyllä ne paikoittain on aika hurjassa kunnossa. Puolen päivän aikaan päädyttiin vastaantulevan Google Maps - auton kuviin jos kamera vaan oli päällä. Soturi ainakin oli oikein edustavan näköinen. =) PS. Juhanille lintutietoa: oli muutama kurki matkan varrella pellolla pörräilemässä...

Rajanylitys Liettuaan: success! Ei yhteydenottoja paikallisten viranomaisten kanssa. Kaunasiin 5.7.2012 neljän maissa saavuttaessa meillä ei ollut mitään tietoa minne mennä ja minne majoittua. Ajeltiin vaan kohti keskustaa kun ei paremmastakaan tiedetty ja jossain kohtaa käännyttiin vasemmalle kohti Vilnaa...suoraan ihan järkyttävän autoletkan jatkoks. Samalla sekunnilla hoksasin meidän oikealla puolella camping-kyltin ja ihanan uimarannan. Voi ei! Mutta ei hätää, Ville keksii keinot: ei muuta kuin tiukka U-käännös ja takaisin tulosuuntaan. Meiltähän tää sujuu. Villeä saa tästä eteenpäin kutsua Mister Ugandaksi. =)

Uimarannan P-paikalla jouduttiin toteamaan, että Camping-kyltti oli vain mainos eikä leirintäaluetta oltu vielä avattu. What to do? Lyötiin auto parkkiin, mentiin vastarannan uimarannalle neuvoa-antaville kylmille olusille ja päätettiin vietää yö uimarannan parkkipaikalla. Ruoka nautiskeltiin uinnin lomassa uimarannalla: pasta carbonaraa. 

Ja olihan siinä toisaalta kiva olla: uimaranta oli ihan millissa, samoin kauppa ja turvallisuus oli taattu kun rakenteilla olevaa leirintäaluetta vartioitiin 24/7.  Kaunasissa nautittiin olostamme se mitä olosuhteisiin nähden oli mahdollista eli uitiin kun oli kerta ihan tolkuttoman kuuma, kokattiin rannalla ja käytiin terassilla. Ei kuulosta ihan kauheen pahalta, eihän?

Matka alkaa

Matka alkoi siis tiistaina 3.7.2012 kun lautta matkasi Helsingistä kohti Tallinnaa klo. 11.30. Meinasi olla lauttaan ehtiminen hiukan tiukalla kun gps neuvoi keskustassa ihan outoja polkuja. Olisi kannattanut kulkea oman sisäisen gps:n mukaan, mutta muistaapahan taas ensi kerralla. Viron paikallinen poliisi kiinnostui välittömästi meidän seurueesta ja meidäthan pysaytettiin heti satamassa. Saatiin kuitenkin jatkaa matkaa heti kun oltiin esitelty sekä auton että meidän paperit. Eihän Soturissa mitään vikaa ole... eikä tietysti meissäkään. =)

Ekan päivän aikana ajettiin suoraan Jurmalaan, jossa oltiin kaks yötä leiriytyneena ihan meren rantaan, ihanaa. Matkan varrella oli jännittävää pysähtyä ensimmäiselle tauolle motarin varrella olevalle P-paikalle. Siellä sitten isäntä huilasi sillä välin kun emäntä kokkaili ja vihki näin upouuden, reissua varten ostetun trangian. Trangian käyttö on opittu viime vuonna Mailikselta ja Juhanilta Lemmenjoen reissulla. Kiitos vaan, muutenhan oltaisiin oltu reissussa nälässä... ;) PS. Juhanille tiedoksi, että bongattiin haukka noin 76 kilometriä Tallinnasta kun oltiin menossa Pärnua kohti.

Pärnun jälkeen oli kummallista kun tien varressa oli vähän väliä autoja ja ihmisiä kyykistelemässä pitkin pientareita. Mitä ihmettä? No, mansikoita tietysti! Olipa yksi rekkakuskikin pysähtynyt mansikoiden poimintaan.

 Latviassa päästiin myös asioimaan paikallisen poliisin kanssa kun panikoiduin ja meinasin lintsata Jurmalan sisäänpääsymaksussa. En kylla tahallani, mutta vahingossa ja sen sijaan, etta oltais maksettu 1 lati, maksettiin 20. No mitäpä sitä pihistelemään kun on reissuun lähdetty ja kun on millä mällätä... Jurmalaan päästyämme ajettiin, ajettiin ja ajettiin ja etsittiin leirintäaluetta. Lopulta saavuttiin Jurmala Camping-alueelle ja päästiin laittamaan Soturi hyvin ansaitulle yölevolle.

Jurmalassa nukuttiin myöhään, käveltiin rannalla, syötiin aivan mahtavaa ruokaa Sue's Asia-nimisessä ravintolassa (jos joku joskus suuntaa sinne, niin kannattaa ehdottomasti käydä kokeilemassa) ja hengailtiin. Oli ihana vaan hengähtää ennen suuren koitoksen alkua....

Valmiina lähtöön!

Auto on nyt "sisustettu", FIN-tarra on kiinnitetty, kuivamuona ostettu, valuuttojavaihdettu.... laiva on lastattu kahdella Euroopan matkaajalla ja yhdellä Soturilla. Lautta starttaa 11.30 Katajanokalta ja on Tallinnassa 14.00. Siitä sitten tien päälle. Ensimmäinen yöpaikka selvinnee sitten matkan varrella. Varsinaista kiirettähän ei ole kun ainoa aikaraja on se, että pitää olla Romanian Sibiussa maanantaina 16.7.2012. Siellä saadaankin sitten muutaman päivän ajan rentoutua kun ei tarvitse miettiä majoituksia, päiväohjelmaa tai kielimuuria. Sillä Ili on järjestänyt kaiken valmiiksi, hurraa! Ja arvatkaa minne mennään heti tiistaina? Arvaatteko? Kun ollaan kerran Romaniassa ja vieläpä Transylvaniassa? Anyone? Joo: päiväretkelle Dradulan linnaan!!! Valkosipulia vaan kilotolkulla mukaan niin eiköhän suju vierailu viihtyisästi. =)

Uskomatonta, että tätä "luokkakokousta" on suunniteltu vuosi ja nyt se vihdoin on täällä! Aivan mahtavaa! Kaiken huippuuden lisäksi, kesäsää alkoi tänään ja Eurooppaankin on luvattu tavanomaista lämpimämpää. Sopii mulle, meille. Matka alkakoon!

Road Trip Eurooppaan

Nyt on sitten taas aika aloittaa bloggaaminen, sillä ollaan lähdössä kolmen viikon road tripille Eurooppaan. Ainoastaan lauttamatka Tallinnaan on buukattu ja maksettu etukäteen, mutta muuten mennään tuulen mukana. Tai ei kai tuulen, mutta mennään sinne minne nenä näyttää. Mukana tiekartasto ja tulosteita leirintäalueista. Nythän on niin, että ostettiin (tai Ville osti) vuoden 1988 pakettiauto viime kesänä remonttiavuks ja tämä 500 euron ihmeostos tunnetaan nykyään nimellä Soturi. Ja nyt Soturi saa kunnian toimia meidän kulkuneuvona tällä jännittävällä seikkailulla. Matka alkaa siis Tampereelta ja palaa Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Tsekin, Itävallan, Unkarin, Romanian ja edelleen Unkarin, Slovakian, Puolan, Liettuan, Latvian ja Viron kautta takaisin lähtöpaikkaan. Kuluneen viikonlopun aikana sain Villen äidiltä apuja auton tuunaamiseen ja huomenna pitäis Soturi muuttaa mukavaks matkailuautoks. Trangia on hommattu, samoin pakolliset heijastinliivit ja palosammutin. FIN-tarra puuttuu, mutta hommaan sen huomenna. Startti on tiistaina 3.7.2012. Lautta lähtee klo. 11.30 ja siitä se sitten alkaa. Yritän päästä koneelle mahdollisimman usein. Tää olis kuitenkin teoriassa helpoin tapa ilmoittaa kaikille asiasta kiinnostuneille missä mennään ja mitä tehdään. Ehkä pystyisin jopa lataan myös kuvia jo matkan varrelta. =) PS. En oo vieläkään alkanut pakkaamaan. Kaikki, jotka mut tuntee, tietää kuinka tavatonta tää on. Ja kaikkein oudointa on se, että en oo edes paniikissa. Oonkohan mä tulossa kipeeks?!