Varsovasta eteenpäin

Herättiin aamulla seitsemältä, sillä oli melkoisen pitkä ajo edessä. Riippuen siis täysin siitä mihin päätettäisiin pidättää yöksi. Vaihtoehtoina olivat joko etelä-Puola tai suoraan Tsekit ja siellä Brno (vielä tässä vaiheessa en osannut lausua sitä oikein, mutta Milan opetti oikean lausumisen sitten myöhemmin Romaniassa).

Lämpöasteita oli heti aamusta 25, mutta taivas oli mukavan pilvinen, joten oli aivan loistava ajokeli. Ajettiin putkeen miljoona aikaa ja yhden maissa pysähdyttiin P-paikalle lounastamaan. Tarjolla oli tomaattibasilikapastaa ja näkkäriä. Jälkkäriks riisikakkuja vadelmahillolla. Tässä kohtaa rajalle oli enää muutaman tunnin matka, joten päätettiin jatkaa suoraan Tsekkeihin asti. Pikkukylät, joiden läpi ollaan ajettu on olleet kauniita ja olis tehnyt mieli pysähtyä. Kaupungit puolestaan on valtavan suuria ja esikaupunkialueet alkaa jo kymmeniä kilometrejä ennen varsinaista keskustaa. Keskustat onkin sitten täynnä valtavan kokoisia pilvenpiirtäjiä, ostoskeskuksia ja teollisuusalueita.

Rajanylitys Cieszyssa klo. 15.45. Oltais missattu tietarran osto kokonaan ellei yks mies kilometri ennen rajaa olis hypännyt auton eteen ja opastanut meitä oikeaan paikkaan. Kaveri teki sitä tyokseen (eli ei siis virallisesti saanut siita muuta palkkaa kuin sen mitä sai auttamiltaan ihmisiltä) ja me oltiin, että tattis! Vähän epäilytti että mitä oltiin ostettu kun ei korttikaan käynyt vaan piti maksaa käteisellä, joten oltiin tosi iloisia kun rajapoliisi pysäytti meidat ja halus rupatella. Se halus katsoa oikein sisälle autoon ja totes ensin, etta "it's quite an old car isn't it?" ja kun avasin sivuoven: "oh, it's a bedroom!". =) Mut saatiin joka tapauksessa myös vahvistus sille, etta tietarra oli juuri oikeanlainen. Jiihaa!