Tsekeistä Itävaltaan

 Ville heräs reissuaamuna tikkana kahdeksalta. Ohhoh! Tätä ei kotona arkena tapahdukaan... Luksusaamiaisen (puuroa mansikoilla ja riisikakkuja "mummelilla") ja auton pakkaamisen jälkeen oltiin taas valmiita tienpäälle. Brnosta on matkaa Wieniin vaan 130 kilometriä. Ei siis matka eikä mikään. Oli hauska lähtee reissuun kun tiesi, että edessä on niin lyhyt ajo.

 Noin 15 kilometriä ennen rajaa päästiin juttusille paikallisten poliisien kanssa. Kun oltiin näytetty omat ja auton paperit ja taas kerran esitelty auton takaosa, saatiin tilaisuus kysellä mistä voidaan ostaa Itävallan vignette. Vastaus oli hyvin selkeä ja yksiselitteinen: "Benzina, pump". Tämä selvä, kiitoksia.
Raja ylitettiin onnistuneesti 10.45 p.A. (tää lyhenne tarkoittaa paikallista aikaa....). Ketään ei kiinnostanut ketä ollaan ja minne ollaan menossa eikä Soturikaan herättänyt kenenkään epäilyksiä. 11.24 p.A. Wieniin oli matkaa enää noin 20 kilometriä. Brnossa kartan ostaminen toimi niin hienosti, että nyt oli sitten samanlainen strategia päällä. Myyjä näytti meille kartalta missä ollaan ja minne meidän pitäis päästä kun kerrottiin, että yritetään päästä Klosterneuburgissa sijaitsevalle leirintäalueelle. Oltiin kyllä lähellä, mutta samalla kaukana: väärällä puolella Tonavaa. Siis Tonava! Kirjoitinko mä Tonava!? Tonava, uskomatonta!

Ihmeteltiin karttaa autossa kun meidän taakse tuli kuorma-auto, jonka kuljettaja huuteli meille saksaks jotain. Ville heti hokas, että sehän on menossa sinne minne mekin ja haluaa, että seurataan sitä. Niin me sitten tehtiin. Ja onneksi tehtiin, sillä ihan pikkuruisen zombailun jälkeen saavuttiin turvallisesti perille Donaupark Camping Klosterneuburgiin.