Vanhasta uutta: verhoista kellohameeksi

Kellohame on päällisin puolin yksinkertainen tuote, mutta siinäkin on ansakuoppia, jotka jokainen haluaa välttää. Kaavoittamisessa kannattaa olla äärimmäisen tarkka. On syytä muistuttaa itselleen minkäkokoista helmaa ja monestako kappaleesta on tekemässä, jotta vyötäröstä tulee varmasti oikean kokoinen. Nyt puhutaan siis hameesta, johon tulee vyötärökaitale eikä kuminauhaa. Kuminauhan kanssa pelatessa ei tarvitse varoa kuin sitä, ettei vyötäröstä tule liian pieni.

Kyseessä on kiertotaloustuote ja näin ollen vain ompelulanka ja vetoketju ovat uusia: kellohame syntyi vanhoista verhoista ja nappi löytyi tekstiilien kierrätyskeskuksesta.

Verhojen leveys määritteli sen, että helma oli ommeltava neljästä osasta. Tavallisesti kellohelmainen hame ommellaan kolmesta (jos sivusaumoihin halutaan taskut) tai kahdesta osasta (jos ei tarvita kuin sauma vetoketjulle) jos kankaan leveys sen sallii.

Hame syntyy kolmesta kaavakappaleesta.

Rakastan taskuja, joten oli sanomattakin selvää, että halusin sellaiset hameeseeni ommella. Taskuissa kulkee kätevästi niin kännykkä kuin nenäliinakin. Muhkeassa täyskellohelmassa taskut ovat käytännössä näkymättömät eikä niihin piilotetut tavarat näy ikävinä muotoina päällepäin.

Silittäminen pitää muistaa joka vaiheessa!

Opintojen aikana olen oppinut sen, että silittämisellä on väliä. Oikeasti. Se kannattaa muistaa joka vaiheessa jo pelkästään senkin takia, että eri osien silittäminen työn edetessä on huomattavasti helpompaa kuin valmiin työn silittäminen. Lisäksi silittämisellä saa monessa ompeluvaiheessa huomattavaa helpotusta kun kangas pysyy helpommin oikeassa asennossa.

Alkuperäinen nappi oli jotain aivan muuta,
mutta se osoittautui lopulta liian leveäksi.

Tein kaavoihin tuotteen valmistamisen jälkeen pari pientä muutosta: muutin takasauman saumanvaraksi 1,5 cm yhden sentin sijaan, jotta vetoketjun ompelu olisi jatkossa helpompaa. Lisäksi tein uuden kaavan vyötärökaitaleelle ja lisäsin siihen 1 cm pituutta napitusvaraksi.

Haluan myös kokeilla hameen tekemistä leveämmällä vyötärökaitaleella, jotta pääsen käyttämään tähän hameeseen alunperin valitsemani ihanan kukanmuotoisen kuparinapin.

Ompelin helman neljässä osassa syötöslankojen avulla.

Tätä en olisi itse keksinyt, mutta ompelin helman neljässä osassa saumasta saumaan syötöslankojen avulla. Helmasta tuli todella kaunis.

Ompelin helmaan käänteen, sillä mielestäni se on aivan toimiva menettely läpivärjätyssä kankaassa. Painetussa kankaassa käyttäisin luultavasti päärmettä.

Työjärjestys (muista välisilitykset):

1. Kiinnitä tukikangas vyötärökaitaleeseen ja hameosan vyötäröreunaan (vältä VY:n venyminen).

2. Ompele keskietusauma, huolittele yhteen ja silitä (jos teet etukappeleen kahdesta kappaleesta).

3. Saumuroi taskukappaleet hamekappaleisiin.

4. Ompele sivusaumat ja taskupussit.

5. Huolittele yhteen sekä sivusaumat että taskupussit.

6. Ompele takasauma ja kiinnitä vetoketju.

7. Valmista vyötärökaitale. Kiinnitä vyötärökaitale hameeseen ja ompele samalla ripustimet paikoilleen. Valmista vyötärökaitale loppuun, tee napinläpi ja ompele nappi.

8. Huolittele helma ja ompele käänne.

9. Viimeistele ja silitä. 

Tunnuslukuja:

Materiaalikulut (alv 0%)                        10,77 euroa

Työtunnit                                               8 h 47 min (=työpalkka 351,33 euroa, alv 0%!)

Kokonaishinta (alv 24%)                       449 euroa

Valmis hame kuvauksissa.