tiistai 2. helmikuuta 2021

Vanhasta uutta - nilkkaimet kierrätysmateriaalista

Ajattelin päivittää viimeisen vuoden aikana kertynyttä tietotaitoa kronologisessa aikajärjestyksessä, mutta kappas: paitapuseron valmistaminen heti opintojen alkuvaiheessa on ilmeisesti ollut niin traumaattista etten oikein löytänyt itseltäni kuvitusta siihen liittyen. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin jos ja kun kuvat nousevat pinnalle. Trauman taustalla piillee joutuminen etäopiskeluun heti opintojen alkutaipaleella.

Sen sijaan nilkkaimista riittää materiaalia, sillä niiden tekemisestä olin haaveillut jo parin vuoden ajan. Opintojen vanhasta uutta - osiossa sain viimeinkin kimmoikkeen ryhtyä toimeen. Olin haaveillut nilkkaimista niin pitkään, että kuvittelin niiden valmistamisen käyvän käden käänteessä, sillä niinhän sitä sanotaan, että "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Ilmeni kuitenkin nopeasti, että en ollut haaveiluni aikana oikeastaan suunnitellut toteutusta millään tasolla. Joten töihinhän siinä joutui sitten oikein huolella.

Hain inspiraatiota Pinterestistä. Valmista kaavaa en löytänyt mistään, joten oli kaavoitettava itse. Jostain internetin syövereistä löysin hyvän vinkin kaavoittamiseen: tein itsestäni muotin sen sijaan, että olisin mittaillut korkeuksia ja ympärysmittoja!

Siispä kiedoin sääreni ympärille ohutta harsokannasta, jonka teippasin kauttaaltaan. Piirsin teippauksen päälle vapaalla kädellä suunnittelemani saumat ja leikkasin paketin auki näitä saumoja myötäillen. Pinteristä löytämieni kuvien perusteella päädyin valmistamaan tuotteen kolmessa osassa niin, että vetoketju tulisi jalan ulkosivuun.

Tämä itsensä verhoaminen ja mallintaminen taitaakin olla aika kätevä tapa monessa muussakin pienemmässä työssä. Tällä keinolla säästin aika paljon aikaa ja vaivaa verrattuna mittanauhan kanssa mittojen ottamiseen.

Protojen valmistamista varten piirsin kaavat voimapaperille.


Pääsin itse asiassa yllättävän lähelle haluttua lopputulosta jo ensimmäisellä yrittämällä, mutta päädyin kuitenkin maaliin vasta kolmannen proton jälkeen.

Ensimmäisessä protossa halusin lähinnä nähdä kuinka palat ommeltuina asettuvat ja tutkia esimerkiksi päälletikkauksen tarvetta tai reunatikkauksen antamaa ilmettä.


Valitsin ensimmäiseen protoon helpon, kevyen ja lähes rispaantumattoman kankaan. Ensimmäisen proton jälkeen huomasin heti, että jalkapöydän päälle tulee liikaa materiaalia ja että sen poistamiseksi pitäisi tehdä jotain. Tätäkin asiaa olisi ollut kiva pähkäillä koulussa yhdessä muiden kanssa. 



Toisen proton valmistin tekstiilien kierrätyskeskuskesta, Nextiilistä, ostamastani ohuesta vuorikankaasta. Olin hankkinut myös päällyskankaan Nextiilistä, olihan teemana kierrätys. 

Jälkiviisaus on tunnetusti kerrassaan hieno asia, joten heittäydynpä minäkin hetkeksi jälkiviisaaksi: proto (tai edes jonkinlainen kokeilu) tulisi ehdottomasti tehdä siitä materiaalista, josta itse tuotekin valmistetaan. Ainakaan ei tulisi missään tapauksessa tehdä protoja ohuesta vuorikankaasta ja helposta puuvillasekoitteesta jos tuotteen aikoo tehdä huomattavasti paksummasta materiaalista. Merkintä aikakirjoihin: olen oppinut uutta!

Tämä kauneimmista kankaista kaunein löytyi Nextiilin palalaarista. Aivan ihana väri ja kuosi. Samasta palalaarista löytyi myös vuorikangas. Vetoketjun ostin uutena Ompelijanmaailmasta.
Vuorittaminen ei ollut pakollista, mutta halusin sitä silti kokeilla. Halusin, että tuote on siisti ja kaunis myös sisäpuolelta, sillä asusteena sen sisäpuoli näkyy aina riisuttaessa ja puettaessa.






Valmis tuote on kuin karkki! Lopullinen materiaali on huomattavasti paksumpaa kuin protoissa käytetty, joten en ollut varautunut siihen, ettei vetoketjulista jaksa pysyä vetoketjun päällä ilman apua vaan alkaa "nauramaan". Improvisoin ongelman pois päiväjärjestyksestä ompelemalla listan ylireunaan nepparin.

Näistä tuli ihan kauniit ja heti innostuin valmistelemaan seuraavia: leikkasin jo palat vähän lyhemmän mallisiin ja niihin tulee nappikiinnitys. Muokkasin kaavaa myös niin, että alaosa on leveämpi ja tulee enemmän pöytäjalan päälle. Ajattelin, että näitä voisi tehdä myös säänkestävästä materiaalista, jolloin ne olisivat sekä kauniit katsella että toiminnalliset.



Tunnuslukuja:
Materiaalikulut yhteensä             4,68 euroa (alv 0%)
Työtunteja yhteensä                   11 tuntia (= työpalkka 440 euroa, alv 0%!)
Kokonaishinta (alv 24%)             551,40 euroa
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti