Kiirettä pitää

Edellisessä postauksessa kerroinkin jo, että etätehtävissä riittää. En kyllä tiedä miksi puhun etätehtävistä, nehän ovat siis koulutehtäviä. Kai tuo etä- etuliite tulee työelämästä, kaikki mitä ei tehdä "pääkallopaikalla", tapahtuu etänä. Joka tapauksessa tekemistä riittää ja sen myötä varsinaista tunteiden vuoristorataa: epätoivon syvimmästä alhosta korkeimman kukkulan laelle kohti kirkkautta.. ja takaisin alas epätoivon alhoon.

Kotitehtäviä, kotitehtäviä, kotitehtäviä....

Mutta on tässä jo jotain opittukin: tunnistan kaulurikauluksen ja pystykauluksen, erotan erilaiset halkiot, osaan ommella napin niin, että se varmasti pysyy maailman tappiin... Kaikki tämä ja paljon muuta vain tämän ensimmäisen kuukauden aikana. Ja pian aletaan tekemään ensimmäistä tuotetta: paitapuseroa. Ääneen sanottuna, ja näin kirjoitettunakin, se kuulostaa aivan uskomattomalta. Että tulen tekemään itselleni kauluspaidan. Minä? Ihan itse?

Tätä lähdetään tekemään

Nämä tämänviikkoiset tehtävät liittyvät vahvasti jo tulevaan paitaan: piirretään tasokuvat paidasta ja mietitään valmistus työjärjestyksineen ja poikkileikkauksineen. Näitä työjärjestyksiä ja poikkileikkauksia pähkäilin jo edellisen tutkinnon aikana, mutta ei tämä ihan itsellään kyllä mene vieläkään. Välillä kuuluu sen sortin napsumista aivoista, että oksat pois. Mutta eteenpäin porskutetaan, sillä intoa riittää edelleen!

Mittoja pitää olla jokaisen lähtöön

Mittoja pitää olla joka lähtöön. Jos sisustusompelijan tutkinnosta jäi jotain mieleen niin se on: "mittaa kahdesti, leikkaa kerran". Tämä pätee myös poikkileikkausten tekemiseen: ensin mitataan ja tehdään lyijykynällä, sitten mitataan uudestaan ja vahvennetaan tussilla.