Balilla saa relata oikein olan takaa

Käytävä huoneen "takaovelle"

Torstaisen retken jälkeen ollaan oltu hyvin iisisti. Jännästi se on ruvennut sitten luontumaan kuin itsestään. Päivät on seuranneet toisiaan samaa kaavaa noudattaen: herätys yhdeksältä upealle aamiaiselle, sitten useaksi tunniksi aurinkoterassille koomailemaan ja siitä suihkun kautta täysin uupuneena päivälliselle ja nukkumaan. :D

Ei se nyt ihan noin ole ollut, kyllä me sekä perjantaina että lauantaina aktivoiduttiin hotellin pihan ulkopuolelle.

Lyhykäisesti hinta-asiaa: yhtä iltaa lukuunottamatta, ollaan syöty päivälliset tässä hotellilla. Alkuruoat on noin 40 000 idr eli noin 2,50 euroa. Kallein pääruoka on 200 000 idr, pääruokien keskihinta on 80 000 idr ja jälkiruoat on samanhintaisia kuin alkuruoat. Hotellimenun hintoihin tulee päälle vielä verot kun taas rannalla ilmoitettuhin hintoihin vero jo sisältyy.

Seminyakin rantaa

Perjantaina me reippailtiin sen verran, että käveltiin pari tuntia rantaa pitkin ja käytiin katsastamassa Legian- ja Kuta-rannat. Mehän ollaan siis Seminyakilla.

Meidän havaintojen mukaan juuri Seminyak on näistä kolmesta meille sopivin rantaelämänsä puolesta. Ajatella, että se oli tänne saavuttaessa mun mielestä negatiivinen havainto. Kannatti käydä siis kävelemässä ja katsomassa miltä muilla rannoilla näyttää.

Ei poistuttu tuolla reissulla rannalta, joten en osaa kuin arvuutella miksi Kutalla tai Legianilla ei ole rantabaareista ja -kojuista tietoakaan. Oliskohan sitten niin, että siellä suunnalla shoppaillaan oikeissa liikkeissä ja mennään illalla yökerhoon?

Menossa ulapalle

Lauantaina Ville keksi vuokrata surffilaudan. Tunnin vuokra hotellin viereiseltä surffitunteja antavalta lautapisteeltä maksoi 60 000 idr eli noin 3,70 euroa. Tuo ei suinkaan ole halvin tarjolla oleva hinta, mutta koska päästiin näin vähimmällä vaivalla, tartuttiin siihen. Ja eihän tuokaan hinta päätä huimaa.

Mehän ei olla kumpikaan surffattu koskaan eikä edes aiemmin koskettu surffilautaan, joten oli sanomattakin selvää, että ilman apua tästä ei selvitä. Siispä turvauduttiinkin luontevasti YouTubeen ja katsottiin sieltä yksi aloittelijan vinkkivideo. Mitäs sitä nyt opettajalla?! :O Ja oltiin me toki pidetty silmät auki rannalla ja bongailtu surffaajien menoa.

Mies ja lauta

Itse asiassa mun ei ollut tarkoitus edes kokeilla, kun jotenkin pelkkä ajatus alkoi kauhistuttamaan. Ville säntäs into piukassa laineille eikä mennyt kauaakaan kun se sai aallon kiinni ja pääsi seisomaankin. Olin aivan ihmeissäni. Saattoi taikuri itsekin olla ihmeissään!

Sen verran voimille ottavaa touhua se oli, että vaihdettiin puolen tunnin kohdalla. Olin yllättynyt siitä kuinka kevyt lauta on ja kuinka vakaan tuntuinen, vaikka en sitä ohjata osannutkaan. Itse en edes yrittänyt päästä pystyyn, skolioosiselkä oli ihmeissään jo siitä, että nostin yläkroppaa irti laudasta. :D Hauskalta se kyllä tuntui meistä molemmista ja tuumattiin, että tätähän pitää reissun aikana kokeilla vielä uudestaankin.



Voihan kukkakeppi ja nakkisämpylä. Oli tarkoitus iskeä tähän loppuun muutama kuva, mutta ei ota tulta alle niin ei ota. Antaa olla, kuvathan on täysin yliarvostettuja. Tietäkää, että kuvia olis kyllä ollut.