keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Uuden-Seelannin luonto on kaunis!

Auto, mies ja auringonlasku
Vuokrattiin auto kolmeksi päiväksi, joten päästiin pois kaupungista nauttimaan Uuden-Seelannin upeasta luonnosta ja maisemista. Kolmen päivän autovuokra vakuutuksen kanssa oli noin 300 NZD ja bensoihin meni noin 200 NZD. Luin netistä aiemmin, että täällä matkoihin kannattaa varata kunnolla aikaa, sillä tiet on jänniä ja matkalla voi olla kaikenlaista mielenkiintoista tutkailtavaa. On muuten niin totta ja jos meinaa ajella autolla ympäriinsä niin kannattaa todellakin varautua pitkiin päiviin. Itse tuumattiin, että täällä kannattaisi vuokrata matkailuauto ja reissata huolella ilman, että tarvitsee aina palata yöksi samaan paikkaan. Että kyllä tästä on jotain opittukin. :)

Tiistai ja keskiviikko oli aikaisten heräämisten aamuja. Syynä oli jännittävä parkkisysteemi, jossa parkkimittari toimii vain sinä aikana kun parkkeeraus on maksullista. Näin ollen alueella, jossa parkkeeraus maksaa 8-18, ei ole mahdollista maksaa aamutunteja etukäteen (että saisi nukkua pitempään) vaan pitää olla kahdeksalta starttaamassa autoa. Ei ainakaan siis enää tuon klo 18 jälkeen, tiedä vaikka olisi sitä ennen onnistunut, mutta kuten sanottu autoillessa kannattaa varautua pitkiin päiviin.

Tiistaina ajeltiin Aucklandista itään Mount Maunaguihin, joka on pieni 20 000 asukkaan kaupunki niemimaalla, jonka kärjessä on valtava laavamuodostelma, joka näyttää aivan vuorelta. Mitään kummempaa aikataulua meillä ei ollut, joten kun nähtiin matkalla mielenkiintoisen näköinen paikka, kiskaistiin auto parkkiin. Näin me päädyttiin historialliselle paikalle, jossa on vielä noin 100 vuotta sitten toiminut yks Uuden-Seelannin suurimmista kultakaivoksista. Käytettiin pintapuoliseen tutkiskeluun reilu tunti, vaikka siellä olisi helposti saanut kulutettua vaikka pari päivää. Melkoisen mielenkiintoista. 








Mount Maunaguissa sijaitsevalle laavamuodostelmalle oli luonnollisesti pakko kiivetä reilu 2000 metrin jyrkkä polku ylös asti. Kyllä se pisti välillä puhaltamaan, mutta oli kannattava reissu sekin. Maisemat oli päätähuimaavat, bongattiin upea uimaranta (jossa kävin vähän pyörähtämässä hikisen kiipeämisen jälkeen) ja nähtiin lampaita! Jännä kun jotenkin Uuden-Seelannin yhteydessä puhutaan aina lampaista, vaikka me ollaan kyllä pääsääntöisesti nähty vain lehmiä. Niin ja lintuja; kamalan isoja lintuja; isoja ja yksinkertaisia lintuja: sellaisia lintuja, jotka jo pellolta ottaa kunnon vauhdin ja meinaa lentää sivulasista sisään. Onneksi auto oli lintua nopeampi... tällä kertaa.





2 kommenttia:

  1. Autoillen oottekin tavoittaneet upeita paikkoja. Huikeen hienoja kuvia!! Mulle tulee siltakuvasta mieleen se Hiljaiset sillat -elokuva/kirja. Silta ei oo samannäköinen, mutta fiiliksessä on jotain samaa. Kaunis on :)

    VastaaPoista
  2. Joo, se oli kyllä hieno paikka. Ja löytyi ihan puun takaa, tai matkan varrelta. Piti ajella jonkin matkaa ohi ennen kuin saatiin tehtyä ugandat ja päästiin ottamaan selvää, että mikäs paikka se tämä on. :)

    VastaaPoista