Whangarei Falls keskiviikkona ja yllätystreffit torstaina

Keskiviikkoaamu valkeni varhain kun liikkeelle piti päästä kahdeksalta. Miksi niin aikaisin, joku kysyy... No siksi, että pysäköinti maksoi vain 8-18 välisenä aikana ja pysäköintimittarit toimi vain silloin. Ei siis pystytty etukäteen maksamaan esim. 8-10 vaan olisi pitänyt mennä suorittamaan maksu aamulla. Ja mitäs sitä sellaista jos on kerran jo hereillä, eikö?! Ja itse asiassa Uudessa Seelannissa menee ajomatkoihin niin paljon aikaa, että aikainen startti on parempi kuin hyvä. Varsinkin silloin kun aina päivän päätteeksi pitää palata takaisin lähtöpisteeseen.

Keskiviikon pääkohde oli Whangarei Falls, jonne oli matkaa noin 170 km. Pysähdyttiin matkalla kerran: aamiaiselle yhdelle huoltoasemalle ja reissuun meni noin 3,5 tuntia. Tiet on Uudessa-Seelannissa todella kiharaisia, jopa vähän isommatkin tiet, joten ajaminen voi kestää yllättävän kauan. Joka paikkaan. Kolmen päivän autovuokra oli 300 NZD ja bensoihin meni noin 200 NZD.

Whangarei Falls on noin 26 metriä korkea ja osa Hatea-jokea. Hyvin hoidettu ja helppopääsyinen alue on vienyt tämän putouksen Uuden-Seelannin suosituimpien putousten listalle. Ja olihan siellä kaunista. Ei valitettavasti keretty viettämään aikaa paikan päällä kovin kauaa ja kierrettiin kävellen lyhin tarjolla ollut kävelyreitti, vaikka vaihtoehtoja olisi kyllä ollut. Tähän väliin on hyvä mainita, että Uudessa-Seelannissa (ja Australiassa) on todella paljon julkisia vessoja ja ne ovat siistejä, niissä on saippuaa ja vessapaperia, ja ne ovat ilmaisia. Että ei huolta kaupungilla tai syrjemmällä liikkuessa. :)

Aucklandiin palatessa poikettiin vielä Mangawhai Heads reservellä, jossa ihailtiin tuulista merta ja kahta kaunista rantaa. Siellä olisi ollut tarjolla upea kolmen tunnin (tai omasta vauhdista riippuen enemmän tai vähemmän aikaa vievän) coastal walkin, joka kulkee osittain kallioilla ja osin rannalla. Tällä reitillä tulee huomioida, että rantaa pitkin ei pysty kulkemaan nousuveden aikaan.

Oltiin sen verran räyrääntyneitä kaikesta aikaisesta heräämisestä ja autoilusta, että torstaiaamuna herättiin vasta puoli kymmeneltä ja hitaan käynnistelyn jälkeen löydettiin itsemme aamiaiselta Starbucksista. Torstaille ei varsinaista ohjelmaa ollut, ajateltiin käydä vähän lauttaretkellä ja mennä illalla katsomaan stand up - showta läheiseen ravintolaan. Lauttaretki toteutuikin kun retkeiltiin bussilla Birkenheadiin ja tultiin sieltä lautalla pois, mutta stand up vaihtui yllätystreffeihin... niistä lisää myöhemmin. ;) 

Vuonna 1882 Birkenheadiin päätettiin perustaa Uuden-Seelannin ainoa sokeritehdas, joka jossain elinkaarensa vaiheessa työllisti kaikki Birkenheadin asukkaat. Tehdas on edelleen toiminnassa ja sinne tehdään opastettuja kierroksia arkipäivisin. Ei käyty kierroksella tehtaassa, mutta käveltiin kyllä tehtaan mailla Chelsea Heritage Parkissa ja sitä ennen käveltiin Le Roys Bushwalk (Birkenheadiin jätetyn sademetsän luontopolku) siltä osin kuin se oli avoinna. 

Ja sitten ne mysteeritreffit. Ville sai viestin chileläiseltä tuttavalta, että hänkin on Aucklandissa ja voitaisiinko treffata. No tottahan me oltiin innoissamme siitä, että ollaan toisella puolella maapalloa ja tavataan tuttu täällä, näin kaukana kotoa. Oli aivan epätodellinen olo kun Klaus astui sisään Vulture's Laneen! Huikea jälleennäkeminen! Vaihdettiin kuulumisia, syötiin ja juotiin vähän, ja sitten päätettiin lähteä kävelylle kaupungille ja läheiseen puistoon. Mutta sittenhän ilta vasta kummalliseksi muuttui kun Ville esitti yhden varsin viattoman kysymyksen: "what is that"?

No sehän oli Auckland Art Gallery ja Klaus ehdotti, että voidaan mennä ihan sisällekin. Pääovella soi hyvä musiikki ja valot vilkkui, ja piha oli täynnä trendikästä kansaa. Mentiin sisälle kysymään, että mikä homma ja selvisi, että kyseessä oli after hours bileet, jonne pääsi kuka vain lipun ostamalla. Lippu maksoi 25 NZD/henkilö ja päätettiin tarttua tilaisuuteen. Iltaan mahtui taidetta, muotinäytös, musiikkia, tanssia ja maori tatuointitaiteen esittelyä. Meillä oli niin hauska ilta! Mentiin museolle puoli kahdeksan maissa ja bileet jatkui kymmeneen. Kyllä elämä on välillä ihmeellistä!