Siitä onkin aikaa kun olen viimeks voinut tehdä jotain sellaista, mitä oikeasti haluan ja mistä tuun hyvälle tuulelle. Oikeesti, siitä on aikaa. En tarkoita paria viikkoa tai paria kuukautta, nyt puhutaan vuosista. Syystä tai toisesta oon ollut ihan jumissa tosi pitkään ja se jumi on estänyt mua liikahtamasta, hengittämästä ja on lamauttanut mut täysin. Elämä on pyörinyt mun ympärillä ja oon osallistunut siihen niin, että kaikki tarvittava on tullut hoidettua. On tullut hoidettua kyllä paljon muutakin kuin pelkät velvollisuudet, mutta jostain syystä kaikki se muu on ollut vaan ihan älytöntä projektia toisensa perään. Projekteja, jotka on vieneet mun arvokkaan vapaa-ajan ja täyttäneet mun pään valkoisella (ja miksei muunkin värisellä) kohinalla. Projekteja, joissa oon saanut toteuttaa suorittaja-minäni syvintä tahtoa, mutta joiden kanssa en oo edistänyt arvojeni mukaisen elämän toteutumista.
Nyt kuitenkin teen jotain mikä mua kiinnostaa ja mistä nautin: aloitin tammikuun puolivälissä saksan opinnot työväenopistossa. Nautin tunneista suuresti ja oon jo valmiiks innoissani kun tiedän kurssin kestävän puoltoista vuotta. Tunneille osallistuminen ja kotitehtävien tekeminen on mulle sielunterapiaa ja rentoutusta. Ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti