Matkan suunnittelu

Panamassa on kuulkaa todella ystävällistä väkeä. Oon netin kautta puuhaillut majoituksia ja kanavaretkeä, ja ihmiset on kyllä innokkaita auttaan. Säätämisestä huolimatta kaikki kärsivällisesti jeesaa ja joustaa meikäläisen soutamisen ja huopaamisen mukaan. Mahtavaa! Vaikuttaa siltä, että Panamassa asustaa vähintään yhtä ystävällistä väkeä kuin Australiassakin. Tää toteamus puolestaan vahvistaa mun teoriaani siitä, että aurinko tekee ihmisistä ystävällisiä, iloisia ja mukavia, entisestään. Suomessa meillä on niin lyhyt valoisa aika, että ei se riitä millään normalisoimaan tilannetta pitkän pimeyden jälkeen. Siitä syystä me ei olla täysin "vapaita" koskaan. Syksyn ja talven pimeys seuraa meitä myös kevään ja kesän ajan. Se on kyllä harmi, sillä kaiken hiljaisuuden, estojen ja varautuneisuuden alla, me ollaan rentoja, avoimia ja sydämellisen vastaanottavaisia niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan.

Suunnittelut on siinä vaiheessa, että majoituksia on varattu ja päiväretki Panaman kanavalle on buukattu. Ja me ei ollakaan menossa San Blasiin, kuten alunperin oli ajatus, sillä päivämatkan tekeminen sinne on osottautunut käytännössä katsoen mahdottomaksi. Sen sijaan retkeillään Annan bongaamalle kukkasaarelle, joka on lyhyen lauttamatkan päässä Panama Cityn rannalta.Siellä ei mitään varsinaisia aktiviteetteja ole, mutta siellä on kukkia, upeita kasveja ja puita, valkoisia hiekkarantoja, aurinkoa ja meri. Sitä me juuri halutaankin, kaikkee tota äsken lueteltua, kaikkea sitä.

Mulla on ollut tässä kaaosta muuton kanssa, mutta muutoin mulla on vakaa aikomus kirjoittaa tätä blogia säännöllisesti jo tässä ennen matkaa. Kirjailen ylös samalla aivoituksiani kaikesta muusta mikä mietityttää ja kummastuttaa. Just tällä hetkellä oon inhottavan saamattomuuskohtauksen kourissa. Just tyypillistä, että se iskee kun pitäis purkaa kymmenittäin laatikoita ja pusseja, ja saada uusi koti asuttavaan kuntoon. Ja ihan kuin siinä ei olis tarpeeksi, mulla on ollut flunssa tiistaista lähtien. Mutta aika jännä flunssa: mulla on ollut joka päivä vain yks oire. Tiistaina oli kurkkukipu, keskiviikkona hytinä ja pieni lämpö, torstaina nokka vuoti niinku ei koskaan ennen ja perjantaina meni ääni. No, nyt on lauantaina ja ääni on edelleen kateissa, että ilmeisesti tää tauti ei ookaan niin ennalta arvattava kun ensin luulin. Mitähän tässä vielä voi tulla?

Tossa heti ensimmäisenä on muuten kuva siitä meidän ekasta majapaikasta. Tämä paikka on nimeltään hostel Mamallena ja on aika hyvällä sijainnilla Panama Cityssa. Wau, me ollaan todellakin lähdössä reissuun! Toinen kuva maalaa jonkinlaisen kuvan siitä mikä meitä kukkasaarella odottaa. Hmmmm... Maistuis varmaan sullekin? =)