Ensimmäinen ihan todella OMG-kokemus ja projektin kirja, jonka meinasin moneen kertaan jättää kesken oli Muriel Barberyn Siilin eleganssi (mutta en sitten luovuttanut vaan luin kuuliaisesti loppuun asti, viimeinen sivu tuli luettua 27.8.2010). Täysin erilainen kirja kun mitä normaalisti luen, multahan on jäänyt jopa Sofian maailma lukematta! Siilin eleganssi on pohdiskeleva ja äärettömän (mun mittapuulla, jollekin muulle ei välttämättä niin äärettömän!) filosofinen kirja, joka vaatii lukuympäristökseen rauhallisen tilan ja rauhallisen mielen. Itse piti lukea yli puoliväliin (noin sivulle 200) ennen kuin aloin nauttia kirjasta. Tähän vaikutti luonnollisesti paljolti se, että luin kirjaa ainoastaan töissä kahvitunneilla ja ruokkiksella: häly, häly, häly! Lisäksi kirjassa käytetään paljon hienoja sivistyssanoja, joita en kaikkia ymmärtänyt välttämättä edes asiayhteydestä. Kun lopulta aloin nauttia kirjasta, oli loppu jo niin lähellä, että harmitti. Aion lukea kirjan uudestaan vähän toisenlaisessa ympäristössä. Kirja herättelee lukijan sisäisen filosofin, asioiden pohdiskelu ja epäily ei olekaan yhtään pöllömpää. Kaikki kolme päähenkilöä on omalla tavallaan sympaattisia. =)Anne Tylerin Nooan kompassi (3.9.2010) pistää ajattelemaan, vaikka näennäisesti vahvin aihe (työelämästä poisjääminen) ei itseä niin läheltä vielä liippaakaan. Kirjassa on kuitenkin monisäikeistä kerrontaa ja monta eri teemaa, jotka ponnahtavat esille kuin taikaiskusta. Ehkä sieltä tunnistaa herkimmin ne, joihin itse voi samaistua. Jos kirjan lukisi muutaman vuoden päästä uudestaan, siitä todennäköisesti löytyisi vielä lisää teemoja. Miksi muistaminen on tärkeää? Ja onko se tärkeää vain silloin kun ihminen tiedostaa unohtaneensa? Kuinka paljon olemmekaan elämämme aikana unohtaneet asioita, ihan lapsuudesta alkaen? Perhesuhteet, uusi elämä, tutusta ja turvallisesta uuteen ja tuntemattomaan astuminen. Hyvä kirja! =)
Ja sitten toistaiseksi viimeisin lukukokemus - Eve Hietamies ja Yösyöttö, jonka sain päätökseen eilen eli 9.9.2010. Tästä olin kyllä kuullut kehuja jo muiltakin, mutta odotukset ei silti olleet mitenkään korkealla. Kotimainen kirjailija, aiheena yksinhuoltajan arki. Ei kuulosta näin äkkiseltään yhtään mun jutulta...mutta kuinkas sitten kävikään?! Ihastuin! Tosi helppolukuinen ja hauskasti miehen näkökulmasta kirjotettu yksinhuoltajan tarina, johon samaistuu, vaikka ei asiasta mitään todellista kokemusta olekaan. Mitään kaunistelematon, äijämäinen sävy tuo hymyn huulille sillonkin kun päähenkilöllä on rankkaa. Kirja on uskottava, aito ja lämmittävä. Kädettömästä ja täysin avuttomasta miehestä kasvaa yksi äideistä. =)
Olen nyt laittanut kirjastosta varaukseen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan. Jonossa
on 51 henkilöä enkä oo ihan varma omasta sijoituksestani varausjonossa. Siitä syystä oon lainannut nyt väliaikalukemiseksi John Christopherin 1960-luvun lopussa kirjoittaman Tripodien aika. Moni ehkä muistaa kirjojen pohjalta tehnyt tv-sarjan, joka pyöri telkkarissa silloin kun oltiin junnuja. Ja kyllä pelotti! Tripodit mulle heräs puolestaan mieleen Tom Cruisen Maailmojen sodasta, joka puolestaan perustuu H. G. Wellsin 1898 julkaistuun romaaniin. Joka tapauksessa tämä on mun seuraava opus. Lisäks mulla on varauksessa Geraldine Brooksin Kirjan kansa. Ja koska missasin työväenopiston ja kansalaisopiston kurssit tänä vuonna täydellisesti (meille ei tullut niitä lehtiä ollenkaan, tai jos tuli niin heitin ne tietämättäni meneen), voin todeta, että aikaa lukemiselle tulee olemaan runsain mitoin myös näin syksyllä ja tulevana talvenakin. Oikein nyt jo kutkuttaa kun ajattelen niitä kaikkia mahtavia teoksia, jotka tuun kahlaamaan läpi! Sen verran kävin jo katsomassa etukäteen, että kirjastossa on tolkuttomasti Anna Janssonin kirjoja, wau! Maria Wernillä ja mulla on edessä kaunis ja pitkäaikainen ystävyys. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti