Uusi vuosi. Uudet kujeet?

Vuosi on vaihtunut ja sehän tarkoittaa sitä, että olen palannut takaisin työelämään. Onnistuneesta vuorotteluvapaasta johtuen paluu töihin ei tuntunut pahalta. En käyttänyt viimeistä vapaakuukautta tuskailemalla vapaan päättymistä ja töiden alkamista, sain nukuttua sunnuntain ja maanantain välisen yön hyvin eikä puoli seitsemän herätys tuntunut vaikealta. Jos jotain, niin olin ehkä vähän innoissani. Olisi jännä nähdä kuinka työtoverini ottaisivat vastaan uuden minäni. Halusin todellakin päästä esittelemään uutta olemustani!

Edellisen vuorotteluvapaajakson jälkeen töihin paluu tuntui hengähdystauolta. Niin huonosti tuli se jakso toteutettua: kaksi vapaaehtoistyöpaikkaa, avoimen yliopiston opinnot, tiukka treeniohjelma ja ruokavalio, pakollista kirjojen lukemista... Jotenkin piti näyttää koko maailmalle kuinka paljon voi kolmessa kuukaudessa saada aikaiseksi jos ei tarvitse käydä töissä. Missään tapauksessa vuorotteluvapaani ei saanut ulkopuolisille näyttää miltään lomalta tai tauolta tai rentoutumiselta. Ne muutamat meditaatiokerratkin oli tarkkaan aikataulutettu ja ne tuli suoritettua isolla S:llä. Ei se mitään rentoutumista ja rauhoittumista ollut. Kaukana siitä.

Nyt kuitenkin kaikki meni putkeen ja palasin töihin rentoutuneena, latautuneena ja onnellisena. Uusi minä oli valmis uuden vuoden mukanaan tuomiin haasteisiin. Ensimmäinen viikko meni hyvin ja nyt odottelen jo innoissani huomenna alkavaa toista työviikkoa. 

Eilen tapahtui jotain niin suurta ja ihmeellistä, että siitä on pakko

tässäkin kertoa: heräsin lauantaina vasta 13:16 enkä tuntenut asiasta minkäänlaista häpeää tai huonoa omatuntoa! En silloin herätessä enkä myöhemmin päivän mittaankaan! Lisäksi olin koko päivän yöpaidassa ja vietin päivän 90-prosenttisesti sohvalla viltin alla. Enkä tuntenut huonoa omatuntoa siitäkään. Itse en ensin tajunnut kuinka suuresta asiasta on kyse, mutta ystävän avustamana tilanne valkeni ja siitä oli pakko kirjoittaa päiväkirjaankin. Suuri askel minulle, pieni (ehkä jopa olematon) askel monelle muulle. En muista milloin minulle olisi sattunut jotain vastaavaa, ei oikeastaan edes vuorotteluvapaan aikana. Olen edistynyt valtavasti, kyllä nyt on psykokin seuraavilla treffeillä ihmeissään! Hyvä minä!