perjantai 13. marraskuuta 2009

Kohta poistutaan Canberrasta


Melbourne on siis taakse jäänyttä elämää, aivan kuten Canberrakin kohta. Melbournessa vietettiin lopuksi aivan rento viimeinen päivä: tutustuttiin Leonardo da Vinci – näyttelyyn ja vietettiin loppupäivä auringonpaahteisella terassilla. Luettiin eilen, että Suomessa oli lumi äitynyt jo aivan myrskyksi asti, ei todellakaan käy kateeksi. Vaikka kyllä se kylmä totuus vielä meillekin kolahtaa… ei vielä pariin viikkoon, mutta aivan liian pian kuitenkin.

Da Vinci – näyttely oli aikas mielenkiintoinen, vaikkakin sisäänpääsymaksu olis voinut olla halvempikin. Siellä oli kuitenkin da Vincin maalauksia, tekstejä ja piirustuksia sekä kaikenlaisia vekottimia, jotka oli rakennettu originaalipiirustusten mukaan (Villen kommentti: vasemmalla kädellä, puoletkaan ei toiminut). Kyllä sielläkin oppi yhtä ja toista, mä ainakin opin paljon myös siinä sivussa sanojen kirjoitusasusta. En ollut ennen tiennytkään miten sikiö kirjoitetaan englanniks… tai napanuora! Joo, näitä sanoja käsiteltiin ruumiinavaus-osiossa, jossa oli esillä elimiä ja muita mainioita opetusvälineitä.

Täällä Canberrassa ollaan siis vain pari päivää. Saavuttiin eilen aamulla neljältä ja jatketaan huomenna iltapäivällä eteenpäin. Hyvä niin; täällä ei ole muuta nähtävää kuin itse nähtävyydet. Ei siis ihan oikeesti ole. Ville toteskin tänään, että tää olis hyvä paikka elää sellaiselle virkeälle eläkeläiselle. Että siitä vaan kaikille korvan taakse nimi Canberra, jonain päivänä voidaan sitten porukalla muuttaa tänne.. paitsi että eihän me enää sitten silloin päästä eläkkeelle kun normaalisti pitäis päästä. Uurretaan duunia hautaan saakka. Miten piristävä ajatus tähän matkablogin ajatusten virtaan. =)

Ilma on täällä huomattavasti kuumempaa kuin ihan rannikolla ja aurinko paahtaa armottomammin. Ruoho on kauttaaltaan pikemminkin harmaa ja ruskea, kuin vihreä ja puiden lehdet roikkuu väsyneinä maata kohti. Canberran keskusta on kuitenkin mukavan pieni ja selkeähkö, tieverkoston suunnittelussa on selvästi käytetty tervettä maalaisjärkeä. On tää huomattavasti pienempi kaupunki kuin Melbourne ja Sydney, ja vaikka asukkaita onkin yli 300 000, tuntuu, että vois olla vaikka vaan muutama kymmenen tuhatta. Lepposta maalaismeininkiä. Kuka mistäkin tykkää, meille tää on liian hiljainen paikka.

Ollaan kuitenkin käyty sitten kattomassa niitä nähtävyyksiä: Australian War Memorial (tännehän oli pakko mennä jo ihan työnkin puolesta… jos sais vaikka joitain kuluja sitten firman piikkiin?!), The National Museum of Australia ja Questacon – The National Science and Technology Centre. Aika hyvin kahdessa päivässä? Ai niin, ja The National Art Gallery eli sillain. Taidegalleriassa oli melko kattavasti koottuna yhden katon alle laidasta laitaan eri suuntauksien starat: Picasso, Monet, Warhol… Kyllä se taide tosiaankin on katsojan korvassa vai mitenkä se oli: ”minimalismi on syvältä, tee Ville”. Eikä aina kaikkeen muuhunkaan päästy sisälle, mutta joku niistä tykkää kun ne on kerta Gallerian seinälle päässeet (ja oikein sellasten hälytyslaitteiden kanssa, että kun vähänkin kumarrut eteenpäin tai hönkäiset väärään suuntaan, alkaa pillit soida nimim. Kerran kumartunut ja toisen hönkäissyt). Mutta kyllä me joistain tykättiinkin esim. kubismin ja ekspressionismin puolelta löytyi meillekin mieleisiä tekeleitä.

Questacon on vähän niin kuin Suomen Heureka. Näyttelyitä ja osastoja oli useassa kerroksessa ja kaikkialla pääsi leikkimään: me koettiin maanjäristystalo, ajettiin vuoristoratasimulaattorilla, valokuvattiin omat varjomme ja käytiin kuuntelemassa pari viihteellistä luentoo. Ensimmäisen luennon aihe oli Mindtricks ja toinen luento käsitteli ensimmäistä kuuhun laskeutumista. Luentojen/esitysten pitäjät oli rentoja ja hyviä puhujia, ja niiden puhumaa englantia mekin ymmärrettiin (Villen kommentti: Michael Collins oli maailman yksinäisin mies). Niin, että sellaista. Eilen yks pikkutyttö sanoi, että näytän ihan Twilightin Alicelta. Mä olin, että kiitos ja sitten päätettiin, että odotetaan molemmat kovasti kakkososan leffaan tuloa. Täällä ensi-ilta on 19. päivä. Koska se tulee leffaan Suomessa?

PS. Kuvien lataaminen ei nyt kerta kaikkiaan vaan onnistu, koitan toiste uudestaan.

4 kommenttia:

  1. Hellouta Kuopiosta! Minä kävin Vincin kylässä silloin Italian reissulla ja näin kans paljon samannimisen herran tuotoksia, mm.ekan sukelluspuvun ja fillarin. Aika veijari ;)

    Tuosta elokuvasta.. Alice esiintyy Suomen teattereissa 22.11. alkaen. Ite en tosin kyseisestä leffasta tiedä yllättäin mitään. Tiedän tiedän, aukko sivistyksessä kuten monilta muiltakin osin.

    Antaa palaa beibet siellä, me täällä nautitaan pikkupakkasesta. Ja lopeta se eläkeiästä murehtiminen, grrrrr.. HALEJA, Kaisa

    VastaaPoista
  2. tervyysiä kotua! täälä mitää lunta oo - vähä pakkaasta, mutta jäähileinen maa! lumitöistä ei tietuakaa. se sikaflunssa riehuu ympäri maan.
    muuton hyvin menöö- eikä vanhuutta tartte peliätä! tää rupiaa olemahan aina vain mukavampaa- ilyjä - immu-
    ps. jiiaho sanoo jottei saa laittaa notton ikävä teitä,vaikka oliski, en sitte laita. mutta on ja murehruttaa ku ootta niiiiiin kaukana!

    VastaaPoista
  3. Herkie jee, että ne on joutunu keskelle pyssytannerta! Toivottavasti on matkustajavakuutukset kunnossa :) Teillä on ollu kyllä mahtava reissu ja aatelkaa, että vasta puolessa välissä. Vielä monta päivää aikaa ihmetellä ja kummastella ökkimönkijäisiä ja muita paikallisia kummallisuuksia. Tosi hyviä kuvia!

    VastaaPoista
  4. Kannattaa ny haistella ilimaa - uutinen 17.11. -09: " Australia varautuu jälleen maastopalojen leviämiseen. Asukkaat määrättiin paikoin lähtemään kodeistaan, kun Etelä-Australiaan ennustettiin noin 40 celsiusasteen helleaaltoa" - ja liikuskella meren lähellä.

    VastaaPoista