Seikkailu jatkuu Sydneyssä

Jee! Noin me aateltiin kun Brisbanen Transit Centerissä meille paljastui, että bussi olis oikein Mersu ja näyttikin päällepäin parhaalta bussilta, jolla ollaan tän reissun aikana saatu kunnia matkustaa. Totuus kuitenkin paljastu nopeesti kun päästiin omille paikoille istuun (jotka muuten sivumennen sanoen on joka kerta ollu vitosrivillä, en pysty tietään miks). Jalkatilat oli suunniteltu alamittaisille hobiteille, ilmastointi puhalsi kuin pohjoistuuli Suomen talvessa ja niskatuki oli... no, sitä ei ollut (tai oli, mutta niin turha ja toimimaton, että sitä ei kannata tässä yhteydessä mainita). Ei siis ole meidän kohdalle osunut niitä Greyhoundin mainostamia pitkillä matkoilla käytettäviä luksusbusseja, mutta ehkä vuorokausi bussissa ei ole tässä maassa matka eikä mikään, tai sitten ollaan vaan totuttu Suomessa liian hyvään?!

Sydneyssä petetyksi tulemisen tunne vain kasvoi kun yritettiin yhdistetyn aamiaisen ja lounaan jälkeen hommata meille sopivaa viikkolippua paikasta toiseen kulkemiseen. Kukaan ei tiennyt mistään eikä missään mitään. Etenkin Traveller´s Informationin tiskillä herätettiin suurta ihmetystä kun oltais haluttu ostaa viikoks yhdistelmäkortti bussiin, junaan ja lauttaan. Tanskalainen Henrik (yhden yön kämppis) oli meille moisesta lipusta Canberrassa maininnut ja kehunut, että se maksaa noin 30 dollaria. Tämän infopisteen tädin mielestä meille sopiva lippu olisi ollut noin 170 dollaria ja muutoinkin hän kehotti meitä ei niin ystävälliseen sävyyn ottamaan asiasta selvää jos asia kerta niin kiinnostaa.

Kun lopulta kahden väärän lipun hankkimisen jälkeen pääsimme hostelliimme Glebe Pointille, arvoitus selvisi: RedTravelPass, hinta 38 dollaria. Epäonnistuneista lippuhankinnoistamme suivaantuneina päätimme lähteä tutustumaan kaupunkiin heti sen sijaan, että olisimme jääneet hostelliin nukkumaan univelkoja pois. Ja kuulkaapas tätä: heti ekana päivänä tuli nähtyä Darling Harbour, Circular Quay, Harbour Bridge ja tietysti Sydneyn Oopperatalo! Ja Ville meni mukaan sellaiseen aivan älyttömään ja hengenvaaralliseen juttuun...kun sai halvalla. Oikea hinta olis ollut 60 dollaria, mutta Villelle tarjottiin "special price just for you", tadaa: 40 dollaria! Kyseessä oli hurja Jet Boat-kiertoajelu Sydneyn rannoilla, jossa vauhti oli kovimmillaan melkein 100 km/h ja ohjelmassa oli moottorijarrutuksella tehtyjä 270-asteen käännöksiä, aaltosurffailua, "aaltoloikkimista" ja "moottorijarrutus-sukelluksia". Niin sellaiseen! Mutta on se aivan kunnossa!

Mulle tuli yllätyksenä, että nää välimatkat on näinkin lyhyitä. Eilen käytiin sitten vielä illan päätteeks syömässä China Townissa ja vahingossa käveltiin sieltä Railway Squarelle, ne olikin niin lähekkäin. Meiltä kestää bussilla noin 10 minsaa keskustaan. Tää Glebe Pointin kaupunginosa tunnetaan boheemina taiteilija-alueena ja tää onkin sen oloinen: pääkadun varrella on pieniä kauppoja, joista saa terveysruokaa, uusia ja vanhoja kirjoja, "melkein" antiikkia, kynttilöitä, yrtti- ja muita luontaislääkkeitä, uutta ja vanhaa "kukkakansan" pukinetta. Niiden seassa on sitten kotosia ruokapaikkoja joka lähtöön: italialaista, espanjalaista, turkkilaista, kiinalaista, thaimaalaista ja vaikka mitä.

Tänään käytiin tutustumassa Sydneyn Akvaarioon Darling Harbourissa. Kalliit liput, mutta kyllä ne tais olla sen arvoiset. Suuresti harmittamaan jäi ystävämme vesinokkaeläimen loistaminen poissaolollaan. Kyllä sille siellä allas oli (ja hieno olikin!), mutta mitään ei nähty, vaikka siellä piti olla niitä kuulemma useampikin. Mekin vietettiin yhteensä tunnin verran odottamassa sen ilmestymistä, mutta arvatkaa mitä: niin juuri, ei mitään! Ville on nyt sitten skeptisesti sitä mieltä, että koko elukkaa ei ole olemassakaan, se on vaan australialaisten keksimä myyntikikka muun muassa tälläisiin kalliisiin akvaarioihin. Mutta oli siellä sitten paljon muuta: haita, meritähtiä, monia erilaisia merihevosia, krokotiili, minivalliriutta, valtavia paholaisrauskuja, jättikilpikonnia ja kilpikonnavauvojakin! Ja..ette ikinä arvaa, mutta joo: myös minipingviinejä, joten nyt on laittaa foto blogiin. Jippii!!! Ja ne ui, sukelteli ja joutui söpösti virran vietäväksi kun pitikin kesken uinnin rapsuttaa itseään niskan takaa.

Tänään on ollut aivan sairaan kuuma päivä. Paikallisetkin on valitelleet etteivät muista milloin viimeks olis tälläinen ilma ollut, että jopa tuuli on kuuma. Jos huomenna jatkuu sama meininki, niin ei meillä ole muuta mahdollisuutta kuin mennä ensin aamulla kiertään Sydneyn oopperatalo ja Botanic Gardens, ja mennä loppupäiväks Bondi Beachille. Ei tätä kuumuutta voi kaupungissa kauaa kestää.

Loppukaneettina ollaan siis edelleen yhtenä kappaleena, tai kahtena yhtenä kappaleena siis. Ja kuvista voi varmaan kans jotain tulkita, että siis edelleen jaksetaan nauttia olostamme. Vaikka ei ajatus kotiinpaluustakaan ahdista. Tänään tuli melkein koti-ikäväkin kun satuttiin löytään kaupasta tosi hyvää ruisleipää, joka ei kuitenkaan oo aivan niin hyvää kuin Suomessa. Ja onhan kaikki huomanneet, että noi pieneltä vaikuttavat kuvat saa suuremmiks niitä klikkaamalla? Tää oli Villen vinkki lukijoille. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Huomenna starttaa sitten loman viimeinen viikko. Päivitellään sitten kun päivitellään. Kettu kuittaa!