19.3.2010: Casual Friday

Mahtava idea: casual Friday. Se tarkoittaa siis juuri sitä itseensä: rauhallinen aamiainen ihanassa kahvilassa eikä varsinaisia suunnitelmia koko päivälle. Siis ensimmäinen reissupäivä, jollon ainoa suunnitelma on se, että ei ole suunnitelmia! Vaikka kyllähän siihenkin pari ajatusta ehti alkuviikon aikana syntyä, mutta ainakin päätettiin vakaasti nauttia kiireettömästä päivästä yhdessä maailman kauneimmista paikoista.

Katja oli jo aiemmin mainostanut, että Lili´s tarjoilee Bocaksen parhaat omeletit, joten olihan niitä sitten pakko lähteä kokeilemaan. Paikka oli tosi kaunis: kokonaan ulkona ja vedenpäällä olevalla terassilla. Se sijaitsee lisäks ihan La Iguanan vieressä, joten saatiin näkökulmaa meidän hippabaariin myös siltä suunnalta... Ihanat maisemat ja kerrassaan huippumunakkaat, mahtava aamiaispaikka! Munakkaitakin oli joka sormelle ja varpaalle kaikkia erilaisia, valinnan vaikeus. Ja aamiaisen jälkeen olikin taas meidän tyylille uskollisten kommellusten vuoro.

Katjan ja Tiinan suunnatessa takaisin Katjan ja Martinin luokse, me päätettiin Annan kanssa poiketa nettikahvilaan. Päästäis kerrankin reissun aikana rauhassa koneelle ja päästäis yhteyksiin ulkomaailman kanssa, pelkkä ajatuskin sai sormet syyhyämään. Ensimmäinen nettikahvila oli kiinni, joten käveltiin pääkatua eteenpäin toiselle nettikahvilalle. Kyltissä komeili teksti " Café Internet", joten omituisesti Anna veti siitä johtopäätöksen, että täältähän saa sit varmaan myös kahvia. Kumma tyyppi! No Anna lampsi muina naisina tiskille heti kun oltiin varattu itellemme koneet ja tilas että kahvia kiitos, niin arvatkaa mikä oli vastaus??? No, että ei meillä myydä kahvia!! Ihan oikeesti! Ja me oltiin niin puulla päähän lyötyjä ettei tajuttu edes revetä. Oltiin vaan ihan, että täh?! Kaikenlaista! Ja lopulta mun kone oli niin hidas, että sillä ei pystynyt tekeen yhtään mitään, joten lähdettiin noin vartin päästä kun Anna oli valmis.

Katja oli tekemässä Heatherille sokerointia kun saavuttiin huhuileen portille. Mä juoksin vielä viereiselle tyhjälle tontille huhuileen. En olis mennyt jos olisin sillon tiennyt, että tontti vilisee valtavia rapuja! Vai oisinko sittenkin? Olisinko ollut maailman rohkein suomalainen ikinä?! =) Kun Heather oli sokeroitu, Katja saattoi sen portille ja päästi samalla meidät sisään. Sokerit oli siinä pisteessä, että pääsin samalla kertaa käsittelyyn. Eikä sattunut yhtään! Katja on niin hellävarainen. Onneks se tulee nyt tänne Suomeen,niin kaikki muutkin pääsee kokeileen! (tässä on muuten nyt kuva meidän kämpästä siellä Katjan ja Martinin luona)

Meillä olikin sellainen spesiaalipäivällinen, että Martin kokkas meille. Menu oli patacones con pollo y salad eli pataconeksia kanan ja salaatin kera. Me päästiin myös itse kokeileen eri valmistusvaiheita. Tai Martin kyllä kuori ne oudot kasvit vai onkohan ne enemmän hedelmiä ja hoiti myös friteerauspuolen, mutta me päästiin kokeileen pataconeksien pilkkomista ja litistelyä. Ja seurattiin me sitä friteeraustakin tosi läheltä. Ja osataan nyt myös maustaa ne oikein, sillä päästiin näkeen sekin ekspertin eli Martinin tekemänä. Että sillain. Ja ruoka oli hyvää! Mulla on vielä itelläni edessä kokeiluluontoinen patacones-kokkailu niin-niin-raaoista banaaneista. Saas nähdä kuinka käy! Aion seurata pilkuntarkasti meidän huolella dokumentoimaa valmistusohjetta. =)

Ruoan jälkeen meille tuli Annan kanssa hirvittävä kiirus (!) läheiseen lepakkoluolaan. La Grutassa asuu tuhansia lepakoita ja Anna oli oppaastaan lukenut siitäkin. Sehän oli sitten sanomattakin selvää, että sinne on Annan päästävä. Joten sillä välin kun Tiina ja Katja suuntas kynsituunaukseen, me lähdettiin Annan kanssa "to the batcave". Jossain vaiheessa meillä oli kehkeytynyt ajatus siitä, kuinka hauskaa olis mennä "to the batcave"! Mikä vois olla hauskempaa? No ainakin sit se, että mentäis sinne pukeutuneena Batmaniks ja Robiniks. heh... Ja ikä oli?! Mutta ihan tosi, me mentiin! Askarreltiin muovipusseista itsellemme naamiot, joiden lisäks tarvittiin tietysti viitat. Anna otti lainaan Katjan esiliinan ja mä nappasin kietaisuhameen. Tungettiin asusteemme laukkuihin ja suunnattiin pääkaadulle napppaan taksi.

La Gruta on kaunis! Jurassic Park all over again! Otettiin paljon kuvia ja kuunneltiin viidakon ääniä. Oltiin onneks ainoot siellä ja kun toivuttiin luonnonkauneuden luomasta hypnoosista, puettiin naamiot ja viitat yllemme ja tehtiin se, mitä varten oltiin sinne mentykin: kamera jalustalle ajastuksella ja meikäläiset asemissa - to the batcave! Kuva ei tässä tapauksessa kerro enemmän kuin tuhat sanaa. Tätä ei pysty kuvaileen, mutta se oli ihan sairaan hauskaa ja hihiteltiin toisillemme. Tuli hyviä kuvia, selvää FB-kamaa! Ja kuvaussessioiden jälkeen mentiin oikeesti sinne luolaankin ja kuultiin/nähtiin lepakoita kun kahlattiin vedessä yhä syvemmälle luolaan. Se oli KAMMOTTAVAA! Se on suuri ja pimee tippukiviluola, jossa asuu tuhansia lepakoita. Sen halki virtaa pieni joki, joka nyt oli vähän syvempi edellispäivän sateesta johtuen. Pysähdyttiin siinä vaiheessa kun vesi nousi yli polven. Ei siis päästy (tai oltais uskallettukaan) kovin pitkälle, mutta nähtiin kuitenkin lepakoita (olipa ne pikkusia!). Ja sitten vielä Anna löi päänsä tippukiveen ja näki seinällä valtavan hämähäkin. Hyi, äkkiä pois! (nähtiin muuten siellä viidakossa vielä elävä ja villiäkin villimpi kilpikonna eli Turtleskin oli kehissä!)

Paluumatka oli myös oma seikkailunsa. Meidän taksi oli jäänyt odottaan ja kun saavuttiin sen luokse, siellä odotti myös sellainen Sean Conneryn näköinen skotti, joka tarvitsi kyydin kaupunkiin. Kehotettiin sitä nousemaan etupenkille kun oltiin kerta sinne itsekin matkalla. Matkan aikana selvis, että tyyppi on hämähäkkitutkija. Se käytti siis itsestään nimitystä "spiderman". Ja me revettiin! Sit meidän oli ihan pakko kertoa sille mitä oltiin La Grutassa oltu tekemässä ja näytettiin sille lopulta kuvakin. Se repes myös ihan kympillä kun ymmärsi miten koomista ja uskomattoman älytöntä oli, että Batman ja Robin jakoi taksin Hämähäkkimiehen kanssa... keskellä viidakkoo ja sillon kun sitä vähiten olis osannut odottaa! Kaikenlaista!

Myöhemmin illalla vielä kastuin läpimäräks kaikista märimmässä ja massiivisimmassa kaatosateessa ikinä ja kiipesin korkeen portin yli päästäkseni sisälle lämpimään...