Aamulla satoi vettä. Siis vettä ja satoi. Viimeinen varsinainen piitsipäivä ja taivas antoi tulla täydellä teholla. No, ei sentään ihan täydellä teholla, mutta se olis voinut olla myös totaalinen kaatosade, sillä se joka tapauksessa pilas meidän alkuperäiset suunnitelmat tälle päivälle. Anna kuitenkin jaksoi pysyä positiivisena ja kertoi ennenkin ottaneensa aurinkoa sateessa: "kyllä se sieltä seasta paistaa". Hullut suomalaiset! Mua ei ajatus märästä hiekasta kutsunut ollenkaan, mutta sitten
Katja kertoi lähellä sijaitsevasta uima-altaasta, jonne pääsis vitosella. Sit mäkin aloin lämmetä ajatuksella ja päätettiin, että swimming pool it is! Ennen altaalle menoa käytiin kuitenkin tuunaamassa mun ja Annan kynnet keskuspuistossa. Siellä istui katoksen alla nainen kahden jakkaran ja ison mustan laukun kanssa. Laukku oli täynnä kynsilakkoja ja niistä sitten valittiin itelle mieluisin. Värin valinnan jälkeen kerrottiin mitä haluttiin ja koko homma maksoi 4 dollaria per pää. Wau!
Kynsittelyn jälkeen palattiin Katjan ja Martinin luokse vaihtaan uikkarit ja lähdettiin kohti uima-allasta. Ilma oli hiostavan painostava ja uima-allas tuntui hetki hetkeltä houkuttelevammalta. Lisäks sade oli jo tässä vaiheessa lakannut, enää oli pilvistä ja kaikkihan tietä, että myös pilvisäällä ruskettuu! Mutta voi: uima-allas, joka on auki JOKA päivä, olikin nyt kiinni!!! Portit oli lukossa eikä ketään näkynyt missään, vaikka Anna huuteli aidan yli helouta. Voi ahdistus. Päätettiin lähteä tiedusteleen asiaa altaan omistavasta hotellista (sama paikka missä Martin on töissä) ja kuultiin, että allas oli suljettu sateen vuoks ja tyyppi, jolla olis sinne avain, oli vapaalla! Just meidän tuuria. Jotenkin se oliskin ollut liian helppoo jos se olis ollut auki ja edes joku juttu olis mennyt suunnitelmien mukaan. =) Mikä avuks? Hotellin respa neuvoi meille reitin läheiselle paikallisten piitsille ja lähdettiin pyyhket kainalossa sinne siis!Kuljettiin meille entuudestaan outoja reittejä ja nähtiin matkalla kaikenlaista uutta
ja ihmeellistä. Paljon kauniita taloja, ravintoloita, hostelleja ja reheviä pihoja. Sekä yks erikoinen smoothie-baari, jonne päätettiin poiketa paluumatkalla. Itse ranta olikin 
sitten vähän höh. Pyyhkeen levittäminen märälle hiekalle ei houkutellut ja rantavedessä kellui nilkkojen ympärille ja varpaisiin kietoutuvaa kasvillisuutta. Lisäks aiempi sade oli myllännyt veden niin, että se oli todella hiekkaista. Ei siis päästy uimaan. Paluumatkalla otettiin kuvia ja pysähdyttiin hedelmädrinksuille aiemmin bongaamaamme smoothie-baariin. Ja se olikin veikee kyhäelmä: se oli rakennettu sellaisesta pienestä pakettiautosta ja sen katolla oli pieni terassi. Terassille kiivettiin (omalla vastuulla) kapeita, iloisen vihreeks maalattuja tikapuita pitkin ja juomat siirtyi katolle kätevällä juomahissillä.Martin meni illaks töihin ja me lähdettiin sitten tytöissä syömään. Katja lähti
meidän viralliseks oppaaks. Ensimmäinen ravintola, johon oltiin menossa, oli luonnollisesti kiinni. Tavallisesti se on kiinni sunnuntain ja maanantain, mutta olihan se nyt jo arvattavissa, että toki se nyt tällä kertaa oli kiinni myös lauantaina. Mutta ei siinä sen suurempaa hämminkiä vaan siirtyminen ehdokas numero kahteen: The Reef. 
Istuttiin veden äärellä ja gekot juhli katossa. Kalusteet oli tummaa puuta ja tunnelma oli rauhallinen. Ruoka tuli nopeeesti kun meidän lisäks ei ollut juuri muita asiakkaita. Panama on ihana paikka, kun täällä voi syödä kanaa sillon kun haluaa syödä jotain paikallista. My kind of place. Herkullisen illallisen päätteeks ostin vielä viime hetken tuliaisia: taulu seinälle ja Villelle piippu.Olin saada halvauksen kun Katja sanoi, että lähdettäis sitten vielä Aqua Loungeen,
kivaan hippapaikkaan toisella saarella. Mentäis kun Martin tulee töistä. Mä olin aivan puhki ja ilmoitinkin etten jaksa lähteä. Käyttäisin illan pakkaamiseen ja menisin ajoissa nukkuun, seuraavana päivänä pitäis herätä aikasin ja matkustaa takas Panama Cityyn. Anna ja Tiina oli myös väsyneitä, joten Katja ja Martin lähti kahdestaan yöelämään. Anna harmitteli vielä myöhemmin, että olisko kuitenkin pitänyt lähteä, kun Katja oli niin kehunut sitä baaria, mut tittiditiiditii, arvatkaa mitä: se oli KIINNI! Eli olispa ollut just niin meidän tuuria, nyt olikin yllättäin onni onnettomuudessa. in your face matkakarma! Ja oltais missattu yks äärettömän hauska juttu, nimittäin se kun Annan päähän hyppäs vesikannusta pienen pieni gekko! En tiedä kumpi säikähti enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti