... Niin... Aina sillon tällön tulee ihmeellinen kipinä tehdä jotain uutta ja etsiä uusia, ihmeellisiä ja (jos Luoja suo) omaa elämää helpottavia konsteja kauneudenhoidon saralla. Niinpä minäkin muiden naisten tavoin lähdin jälleen kerran etsimään oikotietä onneen, tällä kertaa karvanpoiston mielipiteitä jakavalla alueella. Perinteiseen höyläämiseen ja epilaattorin tuttavalliseen tutinaan ikuisesti turvanneena, otin aimo harppauksen kohti tuntematonta ja päätin eilen remontin päättymisen kunniaksi kokeilla KUUMAVAHAA! Ja siis aivan itse netistä ongittujen ohjeiden avulla oli tämä projekti tarkoitus vetää läpi.
Netin keskustelupalstoilla kehuttiin kotivahauksen olevan tehokkaampaa kuin salongissa ja vähemmän kivuliasta kuin voisi olettaa. Lisäksi monet oli huomanneet oppineensa tekniikan yllättävän nopeasti. Positiivisia kommentteja ja tarinoita löytyi sivu toisensa perään. Siitä minäkin sitten sain voimaa ja ryhdyin tarvittaviin toimenpiteisiin: vesihauteen vesi kiehumaan, säärien ihon pesu ja kuivaus, tyynyliinan leikkaaminen pieniksi, muovilasta vahan levittämistä varten... Jo ennen itse vahaukseen pääsemistä tunsin kuinka monimutkaisuuden ahdistus hiipi takaraivoon...
Kun vaha oli lopulta ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen vesihauteessa muuttunut juoksevaksi, otin lastan kauniiseen käteen ja ryhdyin hommiin. Vahaa ohut kerros (hups, varo ettei mene matolle!) karvan kasvusuunnan mukaisesti noin ja sitten puuvillalappu päälle. Vähän taputtelua ja painelua ja voila, seuraava askel: lappu veke! Fädäng! No siis kaikki karvat ei lähteneet, mutta niin oli jo moni netissä sanonutkin, joten en ollut huolissani. Kieli keskellä suuta, hivenen jotain edellisestä roiskaisusta oppineena sivelin uuden vahakerroksen sääreen. Sively, lasta pois, uusi puuvillalappu, taputtelua ja tadaa: repäisy!!
Se on kyllä todettava, että ei se oikeasti sattunut, piece of cake. Epilointi on ajoittain ollut tuskallisempaa. Ja vaikka monilla keskustelupalstoilla sanottiinkin, että ensimmäisellä kerralla kaikki karvat ei lähde ja kyllä se siitä helpottuu ja tekniikan oppii nopeesti kun vain harjoittelee, niin arvatkaapa mitä: mä haluan, että kaikki karvat lähtee ekalla kerralla ja että se on helppoa heti! En jaksa ryhtyä tollaiseen kuumavahan kanssa sotkemiseen eikä kärsivällisyys todellakaan riitä siihen, että toimenpidettä pitäisi vielä muka harjoitella! No thanks sanon minä!
Eli tyynyliina tuli tuhottua turhaan, sottainen ja tahmea hunajavaha lensi kerralla roskikseen ja kaikki karvat lähti kerralla: höyläämällä! Nyt on tullut sitten kokeiltua sitäkin ja voin taas tyytyväisenä palata perinteisempiin tekniikoihin. Satunnainen sokerointi ammattilaisen toimesta riittää minulle ja tyydyttää sen omituisen tahmeuden tarpeen, joka ajoittain takaraivossa tykyttää. Ainakin toivottavasti. Ja jos joskus taas haikailen kotivahauksen tai muun ehdotonta ammattiapua vaativan kauneudenhoitotoimenpiteen tekemisestä omin avuin, muistan toivottavasti palata tämän tekstin ääreen ja saan käännettyä oman pääni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti