Joulun alusaikaan liittyy paljon perinteitä, joita tulee noudatettua niitä sen enempää miettimättä. Vanhempien haudoilla käyminen on enemmänkin tapa kuin "vierailu vanhempien haudoilla". Tänäkään vuonna en pysähtynyt miettimään mitä merkitystä sillä on, että tapaamispaikka on hautausmaa eikä vaikkapa kahvila tai toisen koti. Nyt kun mietin käyntiäni, tunnen piston omatunnossa ja tuntuu, että olis pitänyt pysähtyä molempien kohdalla hetkeksi ja hiljentyä... vaikka muistelemaan mennyttä tai kertomaan mitä itselle kuuluu.
Nuorempana näin itseni romantisoiduissa kuvitelmissa viettämässä aikaa hautausmaalla luomassa uutta; kirjoittamalla tekstejä, joiden synnystä voisin sitten kuuluisana kertoa ihailijoilleni. Voisin kertoa kuinka ammensin teksteihini syvyyttä omista kokemuksista - eletyistä ja elämättömistä. Nämä kuvitelmat kuuluvat nyt niihin elämättömiin kokemuksiin.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti