sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsensä löytäminen vai itsensä luominen?

Aikaisemmin oon kirjoittanut siitä kuinka tän vuorotteluvapaan aikana oon melko aktiivisestikin keskittynyt oman itseni ja tyylini löytämiseen. Ja täytyy sanoa, että alan pikkuhiljaa oleen enemmän sinut itseni kanssa. Instagrammissa törmäsin kuitenkin sellaseen filosofiseen pohdintaan, jonka johdattamana päädyin miettimään sitä, että onko tässä kyseessä itsensä löytäminen - kuten oon mainostanut - vai itsensä luominen? En tiedä osaanko itse edes arvioida sitä kummasta tässä on kyse, mutta yritetään. 

Ehkä tuossa tyyliin liittyvässä projektissa on kyse enemmän itsensä luomisesta kuin löytämisestä. Miten se voisi olla löytämistä jos sitä ei ole ennen ollut olemassakaan? Siis enhän mä alasti ole tähän ikään asti kulkenut ja aina oon hiuksiani jollain lailla laittanut, värjännyt ja leikannut. Meikannutkin olen. Mutta onko se ollut mua? Oikeasti? Tähän on helppo vastata: ei ole. Ei mikään. Ei missään elämän vaiheessa. Vasta nyt, kun ikää alkaa olemaan se neljä ja nolla, oon vihdoin rakentanut itselleni tyylin, johon voin kotiutua, sitoutua ja jota toteuttaessani tuntea näyttäväni siltä aidolta itseltäni.

Itseni löytäminen on sitten ehkä ollut sitä löytämistä. Voi se olla osittain luomistakin. Se, mitä oon
löytänyt jostain syvältä, on ollut rikkonaista ja täynnä aukkoja, joita oon nyt viime vuosien aikana yrittänyt täyttää. Joten tämä nykyinen minä taitaa olla yhdistelmä vanhaa ja uutta. Vau, nyt mulle vasta iski tajuntaan, että nyt samalla kun oon youtuben avulla oppinut parsimaan villasukkia, oon jotenkin parsinut kasaan myös itseäni! 

Viimeiset kaksi ja puoli vuotta on olleet varsinaista vuoristorataa: on menty vauhdilla ylös ja alas, oon käännytty vasempaan ja oikeaan, ja välillä menty kiljuen pää alaspäin silmukoissa. Mutta tässä kohtaa voin jo sanoa, että kyyti on ollut kaiken pyörityksen arvoista. Todellakin. Ilman hyvän, rakkaan ystävän hellää painostusta en olis tässä. Enkä ehkä missään. En uskalla edes ajatella mikä mun tilanne olisi nyt jos hän ei olisi toteuttanut "tough love" - metodia silloin kaksi ja puoli vuotta sitten. Ystävät on sitten tärkeitä. Ihan hirvittävän tärkeitä. Kiitos A. <3 font="">

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti